Lueskelin tässä väitöskirjaa A Success Story or a Failure? : Representing the European Integration in the Curricula and Textbooks of Five Countries, ja aloin pohtia tapaa, jolla EU:n historia yleensä tuodaan esille Eurooppatiedotuksen materiaaleissa ja koulukirjoissa.
EU:n eräs ongelma on sen eliittilähtöisyys. EU:n eri hankkeet ja saavutukset ovat viimekädessä nousseet poliittisten johtajien tarpeista ja heidän ajatuksistaan. Saavutukset ovat olleet todella suuria, kuten Eurooppa ilman rajoja, mutta ne eivät silti jollain lailla säväytä tavallista kansalaista. Tavallisen kansalaisen voi olla hankala hahmottaa sitä, kuinka merkittävä saavutus rajojen poistuminen on niin kulttuurisesti, taloudellisesti, historiallisesti, sotilaallisesti ja ennen kaikkea poliittisesti.
Jos vertaa esimerkiksi Suomen historiaa, tapaa millä suomalaisuus tuodaan oppikirjoissa yleisesti esiin, on näkökulma suurin piirtein seuraava (karrikoidulla tavalla):
-Olipa kerran alue, jota ruotsalaiset tulivat hallitsemaan.
-1800-luvun alussa Venäjä tuli ja valtasi koko maan.
-1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla meistä tuli pikkuhiljaa suomalaisia.
-1900-luvun alussa itsenäistyimme Venäjästä ja kävimme sisällissodan.
-1940-luvun paikkeilla sodimme Venäjän kanssa (,etenkin talvisota muistetaan hyvin).
-Kekkosen hallintakausi.
-90-luvun lama.
-Sitten on EU:ta.
Parhaiten kansalaisten muistissa ovat lähinnä 1900-luvulla tapahtuneet viivat. Kuitenkin Suomen historiasta on mahdollista luoda selkeä lineaarinen jatkumo, joka tuntuu jollain tavalla luontevalta. EU:n historiankirjoitus taas kärsii luontevuuden puutteesta. EU:n historiaa sävyttävät lähinnä kokoukset ja niissä saavutetut läpimurrot sekä uusien jäsenmaiden liittymiset. Historiasta puuttuvat kriisit, selviytymiset ja kansoja yhdistävät kokemukset, eikä lineaarista jatkumoa pystytä järkevästi tekemään. Historiankirjoitusta hankaloittavat myös lukuisten eri instituutioiden nimet niiden eri vaiheissa: ECSC, EEC, EY, EU. Tiedätkö sinä mikä on mikin?
Veikkaanpa, että EU:n historiankirjoitus tulee todennäköisesti löytämään järkevämmän muodon kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, kun jo pelkästään kirjainyhdistelmällä EU alkaa olla enemmän omaa historiaa. Tällöin voidaan puhua myös historiallisista instituutioista, kuten ECSC tai EEC, hyvällä omatunnolla EU:na. Nyt onnistutaan varmasti myös luomaan eräänlaisia virstapylväitä paremmin, kun voidaan selkeästi sanoa, että ne ovat EU:n virstapylväitä. Ehdotankin että selkeä historiallinen lyhennys olisi seuraava:
-Toisen maailmansodan jälkeen Robert Schuman ehdottaa hiili- ja teräsyhteisön perustamista. Tästä lähtee Euroopan integraatio liikkeelle. (En itse usko, että tältä väliltä on mitään muuta mainittavaa kerrottavaa. Tätä väliä dominoi niin vahvasti kylmä sota, että yksityiskohdat Euroopan integraatiosta tuntuvat mielestäni hengettömiltä. Näin on erityisesti siksi, että Euroopan integraatio ei vaikuttanut itse kylmän sodan tapahtumiin, paitsi ehkä jonakin pikku sivujuonteena. Välistä ei myöskään ole juuri muuta kerrottavaa kuin kokouksia, vuosilukuja ja järjestöjä, eikä juurikaan mitään, mitä nämä järjestöt ovat tehneet.)
-EU perustettiin 1991 (tämä olisi hyvä vuosi siitäkin syystä, että Neuvostoliitto hajosi samoihin aikoihin, siispä eräänlaista epäkorrektia historiallista symboliikkaa)
-2002 euro otettiin käyttöön ainoana valuuttana 12 jäsenvaltiossa.
-2007-2010 on maailmanlaajuinen taloudellinen kriisi, joka on euron todellinen testi ja EU:n päättäjien tulikoe. Tätä tapahtumaa voidaan sitten myöhemmin kultareunustaa sillä, kuinka päättäjät kokoontuivat nopeasti yhteen ja tekivät päättäväisesti oikeita ratkaisuja.
Tälläinen historiankirjoitus olisi dynaaminen ja noudattelisi enemmän sitä historiankirjoituksen tyyliä, mitä ihmisille on perinteisesti esitetty.
