Täällä Pohjantähden alla -äänikirja

Sen Valkeakoski reissun jälkeen minussa on ilmennyt pieni hylkimisreaktio ajamista kohtaan. Joskaan se ei ole ihan niin paha, kuin mikä minulle jäi Suomi-Areenasta: aina, kun kuulen sanan ”innovaatio”, minun tekee mieli oksentaa.

En jaksa myöskään kuunnella enää radiotakaan tai autooni eksyneitä iskelmä-levyjä. Siispä kävin tässä yksi päivä kirjastossa hakemassa äänikirjan. Hyllyä läpiselatessa silmiini eksyi Täällä Pohjantähden alla. Olen miettinyt, että se olisi ihan sivistävää lukea, koska se varmasti sisältää kuvausta siitä tunnetilasta, joka on vasemmistolaisen idealogian ja toiminnan taustalla, mutta kuitenkin keskiössä. Muistelin, että Tarja Halonen on listannut sen yhdeksi hänen ajatteluaan eniten muokanneista kirjoista, joten todennäköisesti sen lukemisella olisi jokin hyöty ajatteluni kehittämiselle.

Kyseessä on ensimmäinen kuuntelemani äänikirjani. Ensimmäisen virkkeen kohdalla pärskähdin nauramaan, mutta kyllä sitä ennen pitkää tottui tähänkin kirjallisuuden imemismuotoon.

Ensimäinen havainto, jonka olen kirjasta tehnyt on mielenkiintoinen. Mahtaisikohan tästä löytää sen demarien ”ideologisen kriisin”, mistä paljon puhutaan. 2000-luvun Jussi olisi yrittäjä, joka äänestäisi kokoomusta, eikä suinkaan demareita.

Alussa Jussi siis on tökkimässä suota ja pohtimassa, olisiko siinä ainesta viljelysmaaksi. Jussi menee rovastin luo ja pyytää, että voisiko hän ryhtyä vuokralle tälle suolle, niin hän raivaisi sen.
Jussi on uupumaton ja sinnikäs, suoranainen yrittäjän esikuva ja kymmenessä vuodessa hän saa aikaiseksi torpan, joka on suurempi kuin moni omaksi omistettu maatila.

Työharjoittelu Sinisessä Sagassa 3/3: Reissu Helsinkiin

Herätys aikaisin viideltä, että ehdin puol kuudelta lähtevään junaan. Onneksi olen opetellut heräämään ja nousemaan ylös heti herätyskellon soidessa, joten aikainen aamu ei tuota onneksi ongelmia. Junassa puran työlistaa, jonka olin koonnut eilen.

Satu kävi hakemassa ja sitten lähdettiin kohti Helsinkiä. Autossa oli myös markkinointipäällikkö Kaisa. Olimme menossa suljettuun yksien tutkimustulosten julkistamistilaisuuteen, joka pyöri YES-hankkeen ympärillä. Tehtäväni oli kirjoittaa Kaisan kanssa siitä tiedote, joten kymmensormijärjestelmällä pyrein kirjoittamaan mahdollisimman monen sanan ylös, mikä olikin hyvä, koska Kaisalla oli muita kiireitä järjestämisessä ja muussa sen semmoisessa. Ehkä kaikkeista parhaiten jäi mieleen yhden puhujan heitto: ”Yrittäjyyskasvatus on se asia, joka pelastaa Suomen kehitysmaaksi muuttumiselta”. :D

Seminaarin jälkeen Sadulla oli yksi kokous, jonka aikana me käytiin Kaisan kanssa syömässä. Käytiin keskustelua toistemme taustoista, opiskelusta ja tulevaisuudesta ja tietysti politiikasta yleensä, kuten aina jos sattuu juttelemaan kanssani. Ruokailun jälkeen me teimme tiedotetta ja jossain vaiheessa Satu piipahti paikalle ja lähdettiin kohti Tamperetta ja kohti kotia.

Työharjoittelu Sinisessä Sagassa 2/3: Suffeleita ja seminaaria

Tämän päivän teemana työtehtävien suhteen oli suffilaisuus. Siis, sain mietiskellä miten suffeleiden kanssa toimitaan seuraavaksi. Siinä menikin pari tuntia. Tehtävä toi mun mieleen äidinkielentehtävät.

Seminaarin jälkeen käytiin syömässä taco-mestassa ja juteltiin Sadun kanssa vaihteeksi politiikkaa. Heitin kehiin kuvitteellisista yhteiskunnistani sen, jossa ihmiset ovat onnellisia, koska he kaikki ovat pilvessä koko ajan, joskin he eivät sitten mitään muuta olekaan. Siinä mallissa ongelma on siinä, että onko yhteiskunnan tehtävä tehdä kaikista onnellisia, sillä jos on, niin silloinhan yksinkertaisin tapa on jollain tavalla muokata ihmisen aivoja niin, että hän tuntee ihmisen onnelliseksi, eikä mitään muuta tarvitse tehdä. Jos johonkin muuhun panostetaan, niin ei välttämättä tulla onnellisiksi.

Toimistolla käytiin sitten aikaansaamiseni läpi. Hyvinhän ne olivat menneet. Olin keksinyt myös uuden idean tälle porukalle. Harjoituskokouksen. Sen ideana on antaa kokoustajille kuvitteelliset persoonat ja tarkoituksena on päästä kokous nopeasti läpi. Sufeleiden yksi ongelma on siinä, että he eivät ole sillä porukalla tottuneet tehokkaaseen kokoustyyliin ja tällä harjoituskokouksella pyritään siihen, että tämä tottumus muutetaan.

En saanut kokousharjoitusta valmiiksi ennen kuin lähdin taas kohti Harjavaltaa. Junassa kirjoittelin koontia kaikista tehtävistä, mitä minulle nyt on oikein tullut tässä mis missäkin välissä. Taitaa mennä viikonlopulle osa.

Työharjoittelu Sinisessä Sagassa 1/3: Ajomatkan kauhut

Edellisellä viikolla torstaina oli SUFfin kokous, jossa Satu oli taas konsultoimassa porukkaa. Tauolla kysyin Sadulta, että olisiko mahdollista, että voisin tulla hänen konsultointiyritykseensä työharjoitteluun seuraavalla viikolla. Satu kysyi: ”Onko teillä lukiossa vielä TET?”. ”Ei”, vastasin, ”mulla on syysloma”.

Sininen Saga on siis:
http://www.sininensaga.fi/?page_id=3

Kuitenkin, tänään:
Junalla Tampereelle, jonka juna-asemalta Satu haki mut. Satu kertoi tämän ja seuraavien päivien ohjelmasta. Kotitoimistolla jatkettiin keskustelua vähän mistäkin, jonka jälkeen alkoi päivän ensimmäinen kokous, jossa olin läsnä. Teemana oli yrittäjyyskasvatus ja sen levittäminen lukioihin ympäri Suomea.

Kokouksen jälkeen sain tehtäväksi käydä nopeasti Valkeakoskella hakemassa yrityskasvatukseen liittyviä kansioita. Satu antoi työauton avaimet ja sitten katseltiin ja tulosteltiin karttaa netistä. Lähtiessäni heitin vitsiksi, että toivottavasti mä en nyt sitten löydä itseäni sitten Tampereen pohjoispuolelta.

Mulla ei ollut vielä kokemusta suurissa asutuskeskuksissa tai valtateillä ajamisesta. Siis olenhan useasti ajanut Harjavallasta Poriin, mutta se on hyvin yksinkertainen reitti, jonka on kuitenkin nähnyt monen monta kertaa kyydissä ollessa. Huolettomin mielin lähdin liikkeelle ja koin ajaneeni oikealle tielle. En edes laittanut radiota päälle, ettei se häiritsisi. Ajeltuani n. 20-30 minuuttia minuun iski epäilys. Ei vaikuttanut siltä, että ympärillä olevat merkit viittaisivat Valkeakosken lähestymiseen. Edes se, että Pori oli yhdessä vaiheessa vasemmalla puolellani ei ollut saanut minua tarpeeksi suuren epäilyksen valtaan. Pysähdyin, tarkkailin karttaa ja tajusin – että – olin – 30 kilometria Tampereesta pohjoiseen.

Voimasanojen saattelemana lähdin ajamaan takaisin. Lähetin Sadulle ilmoituksen tilanteesta ja siitä, että tässä menee odotettua kauemmin. Tiesin, että Tampereella tulisi vielä ongelmia, koska minun pitäisi löytää oikealle tielle vain tieviittojen ja opasteiden avulla. Osittain kyse tulisi olemaan myös tuurista. Tuuri ei ollut puolellani tänään.

Ajoin kahteen kertaan väärästä kohdasta ennen kuin pääsin pois Tampereelta.

avistin myös, että Valkeakoskelle pääseminenkään ei tulisi olemaan helppoa. Kolme kertaa väärään päätyen kahdesti jopa täsmälleen samaan kohtaan. Kuitenkin, sain kansiot ja huolestuneena lähdin paluumatkalle.

Koska olin ajanut heti alussa väärään, minulla ei ollut muistia siitä, millainen tie vie toimistolle. Ajoin neljä kertaa väärään, mutta huoltoasemalta saamien ohjeiden ja tuurin avulla päädyin tuttuun paikkaan ja pääsin perille. Voiko sitä sanoin kuvatakaan, kuinka huojentunut olin.

Sadun mies heittikin minut sitten heti juna-asemalle, josta lähdin takaisin Harjavaltaan. Ajaessaan hän lohdutti minua, että kun he Sadun kanssa muuttivat Tampereelle, siellä sai olla koko ajan hukassa. Se helpotti vähän.

Sen tosin sanon, että jos minusta vastoin kaikkia odotuksia ei tulekaan poliitikkoa, niin ei ainakaan sen paremmin tule rekkamiestäkään. You have my respect.

Miksei yhteiskunnassa mikään onnistu?

Ihmiset ottavat päämäärän ja sen voi ottaa ihan mistä tahansa. Tämän päämäärän kannalta ihmisen tekemät asiat näyttäytyvät kaikkien niiden mahdollisuuksien joukosta mitä ihminen voisi tehdä joko sieltä parhaasta päästä tai sieltä huonosta päästä.

Annanpa esimerkin. Siis jos mulla olisi päämääränä juosta 100 metriä kymmenessä sekunnissa 20.3.2011 mennessä, niin kaikki tekemäni asiat tästä päivästä eteenpäin näyttäytyisivät tätä päämäärää edistävinä tai haittaavina asioina. Millaista ruokaa minun täytyy syödä juuri oikeassa määrin? Mikä on juuri se täydellinen määrä liikuntaa, joka minun täytyy harrastaa, että lihakseni kehittyvät juuri parhaalla mahdollisella tavalla? Pitäisi löytää valmentaja ja kun niitä vaihtoehtoja on muutamia, niin mikä niistä on paras? Vai olisiko minun pitänyt käydä jossakin tapahtumassa, missä olisin törmännyt juuri tähän parhaaseen mahdolliseen valmentajaan, jonka voin saada? Mistä parhaat varusteet harjoitteluun ja itse suoritukseen ja rahat näihin? Kysymyksiä, mahdollisuuksia, kaikkea, on ääretön määrä. Kuitenkin, on olemassa paras mahdollinen tapa tehdä kaikki.

Kuitenkaan, saavuttaakseni päämääräni minun ei tarvitse tehdä kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Riittää vain, että teen tarpeeksi hyvin, että saan ylitettyä sen riman, joka minun täytyy ylittää. Tosin, voi olla, että vaikka tekisinkin kaikki parhaalla mahdollisella tavalla, niin sekään ei riitä ylittämään rimaa. On fysikaalinen mahdottomuus, että lihakseni voivat kasvaa tällä aikajänteellä. Ehkä geneettisesti lihakseni eivät voikaan kasvaa niin tehokkaiksi, tai niitä ei saa ikinä kasvamaan johtuen historiastani. Ehkä en vain voi saada tarpeeksi hyvää valmentajaa sitten mitenkään. Ehkä minusta ei vain voi saada niin paljoa sisua irti, että pystyisin harjoittelemaan tarpeeksi tehokkaasti. Hirmuinen määrä syitä, jotka saattavat vaikuttaa, että en saavutakaan päämääräni.

Muuten, syy miksi suurin osa yhteiskunnallisista vaikuttajista halveksuu populisteja, on että he sanovat äänestäjille tälläisessä tilanteessa tyyliin tälläistä: ”Mikäs siinä, kun laittaa vaan tossua toisen eteen”. Nii. Yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

Miten tämä esimerkki liittyi yhteiskuntaan. Siksi, että mikään tässä yhteiskunnassa ei tapahtu itsestään. Kaikki asiat tapahtuvat, koska joku yrittää tehdä niitä. Ihmisillä on tässä yhteiskunnassa päämääriä, joita he yrittävät toteuttaa. Ongelma vain piilee siinä, että ihmiset eivät onnistu, syystä tai toisesta, toteuttamaan päämääriään.

Muun muassa näitä asioita poliitikoilla on päämäärinä: työttömyyden vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, kansantalouden vakaana pitäminen, koulutuksen parantaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, yrittäjyyden lisääminen, työhyvinvoinnin lisääminen ja paljon muuta. Kyllä näitä oikeasti yritetään koko ajan, mutta ihmiset eivät ole tarpeeksi hyviä saamaan näitä toteen.

Eivätkä nämä asiat piile välttämättä poliitikoissa. Ne ovat myös muissa ihmisissä. Näitä asioita voisi ihan hyvin toteuttaa jokapäiväisessä arkielämässä, mutta silloinkin törmätään siihen, ollaanko tarpeeksi hyviä. Koulutuksen kohdalla jokainen oppilas voisi panostaa siihen itse paremmin. Työttömät voisivat saada itselleen työpaikan. Ihmiset voisivat elää ympäristön kannalta kestävästi. Ihmisten pitäisi säästää enemmän kuin lainaavat. Kyllä sinullakin voisi olla varmaankin eväät jonkun nuoren pelastamiseen. Voisi ryhtyä yrittäjäksi. Työpaikalla voisi panostaa oman työpaikan hyvinvointitason nostamiseen. Näissä kaikissa asioissa voi epäonnistua. Vaikka kuinka lukisi kokeeseen, niin saa silti vain seiskan. Vaikka kuinka hakisi töitä, mutta ihmiset eivät ota jos on keskeyttänyt peruskoulun. Ehkä ihminen ei jaksa koko ajan miettiä joka ikistä päivän mittaan tekemäänsä valintaa, onko se nyt ympäristön kannalta kestävää. Houkutus ottaa lainaa, että saa omakotitalon jo nyt on liian suuri. Mennessä juttelemaan syrjäytyvälle nuorelle, saa vastauseksi ”Haista vittu!” ja luovuttaa.

Tai sitten voisi lakata murehtimasta lainkaan tälläisiä asioita ja katsoa vaikka TV:tä.

KAASU perustettiin

Tänään perustettiin Suomen Nuorisovaltuustojen liiton Kaakkois-Suomen piiri Haminassa.

Menin junalla ensin Kouvolaan, josta VAAKAssakin ollut Kuisma haki minut. Samalla Kuisma piti esitelmää Kouvolan eri nähtävyyksistä, kuten Stalinin hampaista, ja Haminassakin teimme vähän kyläkiessiä. Haminan mieleenpainuvin tapaus taisi olla itään osoittava panssarivaunu.

Nuorisotalolla alkoi armoton taistelu tekniikan kanssa ja pohdiskelu kokoustamistamismuodosta. Istuisimmeko pöytien ääressä tuoleilla vai löhöttäisiinkö sohvilla. Sohvat voittivat.

Paikalle tuli vielä Kouvolalaisia. Tämä johti yhdistyksen sääntöjä täydennettäessä siihen, että yhdistyksen kotipaikkakunnaksi tuli Kouvola. Kotka sai tällä kertaa jäädä nuolemaan näppejään.

Kokouksen alussa pidin esitelmän piireistä ja niiden moninaisista eduista sekä kuinka me käytännössä tänään toimimme. Luennon jälkeen siirryimme kokoustamaan ja käytiin läpi kaikki etukäteen valmistellut kokouksen perustamiseen johtavat asiakirjat. Kuisma oli myös tehnyt meille karttakuvauksen, jossa selvisi missä piirin alueella oli nuorisovaltuustoja ja missä ei ollut.

Tietoisina siitä, että tänään perustetun piirin edustus piirin nuorisovaltuustoista on heikko, päätettiin, että piirin toiminta tulee seuraavien kuukausien aikana painottumaan muiden nuorisovaltuustojen tiedottamiseen ja mukaan saamiseen. Seuraavan vuoden alkupuollella olisi tarkoitus pitää ylimääräinen yhdistyskokous, jossa muodostettaisiin sitten uusi hallitus.