Edellisellä viikolla torstaina oli SUFfin kokous, jossa Satu oli taas konsultoimassa porukkaa. Tauolla kysyin Sadulta, että olisiko mahdollista, että voisin tulla hänen konsultointiyritykseensä työharjoitteluun seuraavalla viikolla. Satu kysyi: ”Onko teillä lukiossa vielä TET?”. ”Ei”, vastasin, ”mulla on syysloma”.
Sininen Saga on siis:
http://www.sininensaga.fi/?page_id=3
Kuitenkin, tänään:
Junalla Tampereelle, jonka juna-asemalta Satu haki mut. Satu kertoi tämän ja seuraavien päivien ohjelmasta. Kotitoimistolla jatkettiin keskustelua vähän mistäkin, jonka jälkeen alkoi päivän ensimmäinen kokous, jossa olin läsnä. Teemana oli yrittäjyyskasvatus ja sen levittäminen lukioihin ympäri Suomea.
Kokouksen jälkeen sain tehtäväksi käydä nopeasti Valkeakoskella hakemassa yrityskasvatukseen liittyviä kansioita. Satu antoi työauton avaimet ja sitten katseltiin ja tulosteltiin karttaa netistä. Lähtiessäni heitin vitsiksi, että toivottavasti mä en nyt sitten löydä itseäni sitten Tampereen pohjoispuolelta.
Mulla ei ollut vielä kokemusta suurissa asutuskeskuksissa tai valtateillä ajamisesta. Siis olenhan useasti ajanut Harjavallasta Poriin, mutta se on hyvin yksinkertainen reitti, jonka on kuitenkin nähnyt monen monta kertaa kyydissä ollessa. Huolettomin mielin lähdin liikkeelle ja koin ajaneeni oikealle tielle. En edes laittanut radiota päälle, ettei se häiritsisi. Ajeltuani n. 20-30 minuuttia minuun iski epäilys. Ei vaikuttanut siltä, että ympärillä olevat merkit viittaisivat Valkeakosken lähestymiseen. Edes se, että Pori oli yhdessä vaiheessa vasemmalla puolellani ei ollut saanut minua tarpeeksi suuren epäilyksen valtaan. Pysähdyin, tarkkailin karttaa ja tajusin – että – olin – 30 kilometria Tampereesta pohjoiseen.
Voimasanojen saattelemana lähdin ajamaan takaisin. Lähetin Sadulle ilmoituksen tilanteesta ja siitä, että tässä menee odotettua kauemmin. Tiesin, että Tampereella tulisi vielä ongelmia, koska minun pitäisi löytää oikealle tielle vain tieviittojen ja opasteiden avulla. Osittain kyse tulisi olemaan myös tuurista. Tuuri ei ollut puolellani tänään.
Ajoin kahteen kertaan väärästä kohdasta ennen kuin pääsin pois Tampereelta.
avistin myös, että Valkeakoskelle pääseminenkään ei tulisi olemaan helppoa. Kolme kertaa väärään päätyen kahdesti jopa täsmälleen samaan kohtaan. Kuitenkin, sain kansiot ja huolestuneena lähdin paluumatkalle.
Koska olin ajanut heti alussa väärään, minulla ei ollut muistia siitä, millainen tie vie toimistolle. Ajoin neljä kertaa väärään, mutta huoltoasemalta saamien ohjeiden ja tuurin avulla päädyin tuttuun paikkaan ja pääsin perille. Voiko sitä sanoin kuvatakaan, kuinka huojentunut olin.
Sadun mies heittikin minut sitten heti juna-asemalle, josta lähdin takaisin Harjavaltaan. Ajaessaan hän lohdutti minua, että kun he Sadun kanssa muuttivat Tampereelle, siellä sai olla koko ajan hukassa. Se helpotti vähän.
Sen tosin sanon, että jos minusta vastoin kaikkia odotuksia ei tulekaan poliitikkoa, niin ei ainakaan sen paremmin tule rekkamiestäkään. You have my respect.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti