Ihmiset ottavat päämäärän ja sen voi ottaa ihan mistä tahansa. Tämän päämäärän kannalta ihmisen tekemät asiat näyttäytyvät kaikkien niiden mahdollisuuksien joukosta mitä ihminen voisi tehdä joko sieltä parhaasta päästä tai sieltä huonosta päästä.
Annanpa esimerkin. Siis jos mulla olisi päämääränä juosta 100 metriä kymmenessä sekunnissa 20.3.2011 mennessä, niin kaikki tekemäni asiat tästä päivästä eteenpäin näyttäytyisivät tätä päämäärää edistävinä tai haittaavina asioina. Millaista ruokaa minun täytyy syödä juuri oikeassa määrin? Mikä on juuri se täydellinen määrä liikuntaa, joka minun täytyy harrastaa, että lihakseni kehittyvät juuri parhaalla mahdollisella tavalla? Pitäisi löytää valmentaja ja kun niitä vaihtoehtoja on muutamia, niin mikä niistä on paras? Vai olisiko minun pitänyt käydä jossakin tapahtumassa, missä olisin törmännyt juuri tähän parhaaseen mahdolliseen valmentajaan, jonka voin saada? Mistä parhaat varusteet harjoitteluun ja itse suoritukseen ja rahat näihin? Kysymyksiä, mahdollisuuksia, kaikkea, on ääretön määrä. Kuitenkin, on olemassa paras mahdollinen tapa tehdä kaikki.
Kuitenkaan, saavuttaakseni päämääräni minun ei tarvitse tehdä kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Riittää vain, että teen tarpeeksi hyvin, että saan ylitettyä sen riman, joka minun täytyy ylittää. Tosin, voi olla, että vaikka tekisinkin kaikki parhaalla mahdollisella tavalla, niin sekään ei riitä ylittämään rimaa. On fysikaalinen mahdottomuus, että lihakseni voivat kasvaa tällä aikajänteellä. Ehkä geneettisesti lihakseni eivät voikaan kasvaa niin tehokkaiksi, tai niitä ei saa ikinä kasvamaan johtuen historiastani. Ehkä en vain voi saada tarpeeksi hyvää valmentajaa sitten mitenkään. Ehkä minusta ei vain voi saada niin paljoa sisua irti, että pystyisin harjoittelemaan tarpeeksi tehokkaasti. Hirmuinen määrä syitä, jotka saattavat vaikuttaa, että en saavutakaan päämääräni.
Muuten, syy miksi suurin osa yhteiskunnallisista vaikuttajista halveksuu populisteja, on että he sanovat äänestäjille tälläisessä tilanteessa tyyliin tälläistä: ”Mikäs siinä, kun laittaa vaan tossua toisen eteen”. Nii. Yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Miten tämä esimerkki liittyi yhteiskuntaan. Siksi, että mikään tässä yhteiskunnassa ei tapahtu itsestään. Kaikki asiat tapahtuvat, koska joku yrittää tehdä niitä. Ihmisillä on tässä yhteiskunnassa päämääriä, joita he yrittävät toteuttaa. Ongelma vain piilee siinä, että ihmiset eivät onnistu, syystä tai toisesta, toteuttamaan päämääriään.
Muun muassa näitä asioita poliitikoilla on päämäärinä: työttömyyden vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, kansantalouden vakaana pitäminen, koulutuksen parantaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, yrittäjyyden lisääminen, työhyvinvoinnin lisääminen ja paljon muuta. Kyllä näitä oikeasti yritetään koko ajan, mutta ihmiset eivät ole tarpeeksi hyviä saamaan näitä toteen.
Eivätkä nämä asiat piile välttämättä poliitikoissa. Ne ovat myös muissa ihmisissä. Näitä asioita voisi ihan hyvin toteuttaa jokapäiväisessä arkielämässä, mutta silloinkin törmätään siihen, ollaanko tarpeeksi hyviä. Koulutuksen kohdalla jokainen oppilas voisi panostaa siihen itse paremmin. Työttömät voisivat saada itselleen työpaikan. Ihmiset voisivat elää ympäristön kannalta kestävästi. Ihmisten pitäisi säästää enemmän kuin lainaavat. Kyllä sinullakin voisi olla varmaankin eväät jonkun nuoren pelastamiseen. Voisi ryhtyä yrittäjäksi. Työpaikalla voisi panostaa oman työpaikan hyvinvointitason nostamiseen. Näissä kaikissa asioissa voi epäonnistua. Vaikka kuinka lukisi kokeeseen, niin saa silti vain seiskan. Vaikka kuinka hakisi töitä, mutta ihmiset eivät ota jos on keskeyttänyt peruskoulun. Ehkä ihminen ei jaksa koko ajan miettiä joka ikistä päivän mittaan tekemäänsä valintaa, onko se nyt ympäristön kannalta kestävää. Houkutus ottaa lainaa, että saa omakotitalon jo nyt on liian suuri. Mennessä juttelemaan syrjäytyvälle nuorelle, saa vastauseksi ”Haista vittu!” ja luovuttaa.
Tai sitten voisi lakata murehtimasta lainkaan tälläisiä asioita ja katsoa vaikka TV:tä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti