Nuva ry:lle on tullut ihan pipona työpaikkahakemuksia auki oleviin pääsihteerin ja järjestösihteerin paikkoihin. Niitä on tullut tässä pitkin matkaa viime viikkoina ja otin tänään aikaani käydäkseni kaikki hakijat kerralla läpi luodakseni omaa mielipidettä siitä, ketkä heistä otetaan haastatteluihin. Näiden hakemusten parissa menikin käytännössä sitten koko päivä. Huh, mikä urakka. Hyviä hakijoita oli liikaa ja joudumme tiukan paikan eteen, kun tasapainottelemme sen kanssa, että keitä kaikkia karsimme tai sitten saamme varautua pitkään haastattelupäivään...
Tilanteelle on olemassa kaksi vaihtoehtoista selitystä. Joko lama on tehnyt suuren joukon järjestöjyriä työttömiksi tai sitten meidän järjestöstä on tullut muuten vain houkutteleva työpaikka. Joidenkin hakijoiden palkkatoiveista päätellen se voisi kallistua viimeksimainittuun...
Siitä haastattelupäivästä tuleekin sitten jo kolmas kerta, kun olen palkaamassa ihmisiä töihin.
XIV nuorisovaltuuston kokous
Nuorisovaltuustollemme on muodostunut tavaksi pitää joka maanantai noin tunnin mittainen kokous. Koska tapaamisia on säännöllisesti ja kaikki ovat sitoutuneet tapaamisissa käymään, niin yleensä asiat etenevät seuraavaan tapaamiseen mennessä. Tänäänkin kokous aloitettiin n. 18.00 deodoranttipullon kopautuksella (,josta kuuluu muuten tosi kova ääni =))
Tänään kävimme läpi kalenteritoiminnon käyttöönottoa. Tällä toiminnalla pystymme seuraamaan toistemme etenemisiä helposti ja muutenkin tehtävä-kenttä selkiytyy. Waltteriin, eli yön yli kestävään koulutustapahtumaamme, oli tullut kaksi uutta ilmoittautumista Eurajoelta. Vapaaurheilijoiden toimintaa lykätään kolmella viikolla, kunnes koeviikko on ohi. Hanna oli saanut ehkäisykampanjan suhteen paljonkin aikaiseksi ja järkännyt meille jo puhujat, vaikka vasta viime viikolla päätimme kampanjan pitämisestä. Kisällikampanja, eli uusien jäsenien rekrytointikampanja, ei ollut vielä saanut julistetta, mutta se luvattiin saada aikaiseksi seuraavaan viikkoon. Itse kirosin sitä, että meille ei ole mahdollisuutta asentaa ohjelmia koneeseemme ja aion tehdä seuraavalle viikolle aloitteen asiasta nuorisovaltuuston käsiteltäväksi ja eteenpäin lähetettäväksi. Logomme on tekstiä vaille valmis.
Tänään kävimme läpi kalenteritoiminnon käyttöönottoa. Tällä toiminnalla pystymme seuraamaan toistemme etenemisiä helposti ja muutenkin tehtävä-kenttä selkiytyy. Waltteriin, eli yön yli kestävään koulutustapahtumaamme, oli tullut kaksi uutta ilmoittautumista Eurajoelta. Vapaaurheilijoiden toimintaa lykätään kolmella viikolla, kunnes koeviikko on ohi. Hanna oli saanut ehkäisykampanjan suhteen paljonkin aikaiseksi ja järkännyt meille jo puhujat, vaikka vasta viime viikolla päätimme kampanjan pitämisestä. Kisällikampanja, eli uusien jäsenien rekrytointikampanja, ei ollut vielä saanut julistetta, mutta se luvattiin saada aikaiseksi seuraavaan viikkoon. Itse kirosin sitä, että meille ei ole mahdollisuutta asentaa ohjelmia koneeseemme ja aion tehdä seuraavalle viikolle aloitteen asiasta nuorisovaltuuston käsiteltäväksi ja eteenpäin lähetettäväksi. Logomme on tekstiä vaille valmis.
Nuva ry:n Puheenjohtajasta 2010
Historiallinen liittokokous lähestyy. Sini ei enää asetu ehdolle. Kenestä seuraava puheenjohtaja luotsaamaan metamorfoosin läpikäynyttä liittoa? Kuka vakiinnuttaisi kaiken sen uuden, joka on tähän järjestöön saatu aikaiseksi? Kuka olisi riittävän innokas? Kuka olisi tarpeeksi karismaattinen? Kenestä olisi innostamaan ihmisiä? Kuka olisi tarpeeksi edustava? Allekirjoittanut olisi.
Havahduin tässä yksi päivä siihen, että en ehkä olisikaan niin huono valinta Nuva ry:n johtoon. Kahden hallitusvuoteni aikana olen ollut niin fyysisesti kuin henkisestikin läsnä kaikissa kokouksissa ja kaikissa tänä vuonna järjestetyissä tapahtumissa, jotka on tarkoitus järjestää myös seuraavana vuonna. Voin siis sanoa, että aktiivisuus ja innokkuus ovat kohdallaan ja näissä tapaamisissa myös näkemys liitosta ja etenkin sen tulevaisuudesta on selkiytynyt.
Puheenjohtaja johtaa liiton toimintaa sen sääntöjen, periaateohjelman ja tavoiteohjelman hengen mukaisesti. Onko siis tarpeen sanoa, että nämä asiakirjat tulee tuntea perinpohjaisesti kaiken sen muun tiedon lisäksi, mikä tulee hallitustyöskentelystä. Puheenjohtaja saa luotsattavakseen kaksi täyspäiväistä työntekijää ja eri puolilla Suomea asuvan hallituksen, joka näkee toisensa vain alle kerran kuussa. Puheenjohtaja saa osallistua milloin mihinkin kissanristiäisiin, joissa eksytään puhumaan nuorisovaltuustoista tai nuorten osallisuudesta, tai sitten ei eksytä kumpaankaan. Puheenjohtaja on myös viime kädessä vastuussa tapahtuuko jotakin vai ei; onko joku laiska vai aktiivinen.
Vaikka puheenjohtajan tuleekin tietää ja hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, se ei tarkoita, että puheenjohtaja olisi se, joka tekee aina kaiken muiden puolesta. Täytyy osata innostaa, opettaa, sysätä ja delegoida juuri oikeassa suhteessa, että saadaan muut tekemään osansa ja parhaassa tapauksessa ylittämään itsensä. Yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi parhaiten.
Järjestö on laajentunut monessa mielessä viime vuosina. Piirejä on mahdollista perustaa ja niin on tehtykin. Edustajisto on perustettu. On kaksi uutta koulutustapahtumaa. On saatu aikaiseksi raamit, on luotu potentia. Nyt nuo raamit tulee täyttää yli äyräidensä. Ja siihen on vain yksi keino.
Aktiivisuus on ensi vuoden sana. Mä haluan aktiivisen hallituksen, joka vie piirien perustamisen loppuun ja joka hoitaa omat hommansa. Mä haluan meille aktiiviset piirit, joiden toiminta vie liitolta odotetun kenttätoiminnan aivan uudelle tasolle. Mä haluan aktiivisen edustajiston, joka vie kuulemisen valtakunnalliselle tasolle ja edustajiston jäsenten määrän tuplautuvan. Mä haluan Aktiivipäivien ja VAAKAn täytettävän aktiivisilla nuorisovaltuustolaisilla, joita meidän kentässä on. Tämä kaikki vaatii puheenjohtajaa, jolla on visio aktiivisuudesta ja halua toteuttaa visionsa.
Havahduin tässä yksi päivä siihen, että en ehkä olisikaan niin huono valinta Nuva ry:n johtoon. Kahden hallitusvuoteni aikana olen ollut niin fyysisesti kuin henkisestikin läsnä kaikissa kokouksissa ja kaikissa tänä vuonna järjestetyissä tapahtumissa, jotka on tarkoitus järjestää myös seuraavana vuonna. Voin siis sanoa, että aktiivisuus ja innokkuus ovat kohdallaan ja näissä tapaamisissa myös näkemys liitosta ja etenkin sen tulevaisuudesta on selkiytynyt.
Puheenjohtaja johtaa liiton toimintaa sen sääntöjen, periaateohjelman ja tavoiteohjelman hengen mukaisesti. Onko siis tarpeen sanoa, että nämä asiakirjat tulee tuntea perinpohjaisesti kaiken sen muun tiedon lisäksi, mikä tulee hallitustyöskentelystä. Puheenjohtaja saa luotsattavakseen kaksi täyspäiväistä työntekijää ja eri puolilla Suomea asuvan hallituksen, joka näkee toisensa vain alle kerran kuussa. Puheenjohtaja saa osallistua milloin mihinkin kissanristiäisiin, joissa eksytään puhumaan nuorisovaltuustoista tai nuorten osallisuudesta, tai sitten ei eksytä kumpaankaan. Puheenjohtaja on myös viime kädessä vastuussa tapahtuuko jotakin vai ei; onko joku laiska vai aktiivinen.
Vaikka puheenjohtajan tuleekin tietää ja hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, se ei tarkoita, että puheenjohtaja olisi se, joka tekee aina kaiken muiden puolesta. Täytyy osata innostaa, opettaa, sysätä ja delegoida juuri oikeassa suhteessa, että saadaan muut tekemään osansa ja parhaassa tapauksessa ylittämään itsensä. Yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi parhaiten.
Järjestö on laajentunut monessa mielessä viime vuosina. Piirejä on mahdollista perustaa ja niin on tehtykin. Edustajisto on perustettu. On kaksi uutta koulutustapahtumaa. On saatu aikaiseksi raamit, on luotu potentia. Nyt nuo raamit tulee täyttää yli äyräidensä. Ja siihen on vain yksi keino.
Aktiivisuus on ensi vuoden sana. Mä haluan aktiivisen hallituksen, joka vie piirien perustamisen loppuun ja joka hoitaa omat hommansa. Mä haluan meille aktiiviset piirit, joiden toiminta vie liitolta odotetun kenttätoiminnan aivan uudelle tasolle. Mä haluan aktiivisen edustajiston, joka vie kuulemisen valtakunnalliselle tasolle ja edustajiston jäsenten määrän tuplautuvan. Mä haluan Aktiivipäivien ja VAAKAn täytettävän aktiivisilla nuorisovaltuustolaisilla, joita meidän kentässä on. Tämä kaikki vaatii puheenjohtajaa, jolla on visio aktiivisuudesta ja halua toteuttaa visionsa.
Ulkolinja: Pakistanin nuoret talibanit
http://areena.yle.fi/video/545481
En syytä sodasta uskontoja. Uskonto antaa vain yhden päämäärän, jota voi toteuttaa. Näitä päämääriä voi ottaa mistä vain. Niitä voi keksiä omasta päästään tai ottaa vaikka yliopistoista.
Joskus oli vain joku, joka halusi ottaa uskonnon päämääräkseen ja ajoi uskonnon sisältämää tavoitetta, joka johti siihen, että seuraava otti sen päämääräkseen jne. Tilanne kehittyy tälläisten ihmisten toimien tuloksena, ihmisten, joilla on kykyä vaikuttaa. Tässä Taleban on joukko, joka ajaa tiettyä päämäärää. Kuitenkin toinen taho, Pakistanin hallitus ja länsimaat yrittävät kitkeä tälläisen terrorismin. Se kumpi voittaa, ratkeaa sillä, kumman tekemät ratkaisut ovat absoluuttisesti parempia kummankin osapuolen tavoitteiden kannalta.
Dokumentissa tyttö kertoo, kuinka talebanit ovat silponeet poliisin ja laittaneet sen seipääseen varoitukseksi ja osoitukseksi mahdistaan. Fiksu veto talibanilta, sillä se toimii, joskin myös armeita turvautuu rankkoihin keinoihin. Tuhoamalla yhden kaupungin maan tasalle varmistettiin se, etteivät kapinalliset voineet enää pitää sitä tukikohtanaan. Tämä kertoo siitä, kuinka myös armeija on valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja tässä taistelussa.
Taleban toimii myös fiksusti painottamalla viestinsä viemistä nuoriin poikiin. Tämä varmistaa sen, että idealogia ja toimimallit jäävät näihin poikiin pysyvästi ja sitä kautta pysyväksi osaksi yhteiskuntaa, ellei joku jonain päivänä suorita kansanmurhaa. Taleban ei siis pyri käännyttämään valtaväestöä oppiinsa, talebanille riittää, että valtaväestö tottelee, vaan käännyttämisen kohteena ovat nuoret pojat. Taleban saa mahdollisuuden käännyttää tämän sukupolven, koska muu yhteiskunta ei tee sitä. Valtio ei anna opetusta ja kouluta näitä nuoria miehiä. Valtio ei käännytä näitä nuoria länsimaismalliseen yhteiskuntaan, jolloin talebanilla on käytännössä lähes vapaat kädet nuorison suhteen.
Merkittäväksi tämän nuoriso-opetuksen tekee se, että Pakistanissa, kuten suurimmassa osassa maailmaa, merkittävä osa väestöstä on lapsia ja nuoria. Monien maiden suuret ikäpolvet syntyvät nyt. Taleban kouluttaa nämä suuret sukupolvet ja siinä vaiheessa on ihan sama, antaako USA rahaa ja koulutusta armeijalle. Taleban-yhteisö ei pyri pääasiassa tuhoamaan hallitusta, vaan saamaan itselleen kannattajia. Hallitus taas pyrkii lähinnä tuhoamaan Talebanin, mikä ei onnistu, mikäli sen mahdollisuutta värvätä aina uusia ja uusia kannattajia ei tyrehdytetä.
1,5 miljoonaa lasta käy koraanikoulua, joissa saa majoituksen ja ruuan. Näin on, koska valtion koulujärjestelmä on romahtanut eikä vanhemmilla ole varaa elättää lapsiaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pakistanissa asuu 80 miljoonaa lasta, joista 20 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Nämä koraanikoulut toimivat talebanien ideologian tehokkaimpina lähettiläinä, koska niillä on käytännössä monopoliasema lasten elämässä. Kukaan muu ei ole tarjoamassa heille vaihtoehtoa.
Miten tämä on mahdollista? Siihen ei dokumentti vastaa, mutta arvaisimpa, että nämä koulut saavat rahoitusta jostakin uskonnollisesta lähteestä ja ne ovat talebanin suojeluksessa. Myöskin uskoisin, että niiden työntekijöitä ajaa merkittävissä määrin vakaumus, mistä syystä he saattavat työskennellä suhteellisen paljon,vaikka he eivät saakkaan kartutettua omaisuutta itselleen. Kukaan ei määrätietoisesti tuhoa näitä koraanikouluja samaan aikaan, kun kaikki valtionkoulut tuhotaan talibanin toimesta. Hallituksen on tosin poliittisesti mahdotontakin tuhota koraanikouluja, sillä nehän ovat ainoa edes jonkinlaisen koulutuksen ja elatuksen mahdollistaja.
Huvittavaa on myös se, kun talebankouluttaja kertoo, miksi lapset haluavat liittyä taistelijoihin. Ah, kuinka yksinkertainen syy. Siis ei uskonto. Ei mikään ideologia. Ei toive paremmasta ole sen lapsen mielessä, joka koulutetaan sotimaan ja tappamaan. Vaan se sama syy, mikä saa leluteollisuudenkin myymään tiettyjä tuotteita. Aseet ovat hienoja.
Miettiessäni sitä, että mikä on pohjimmiltaan syy sille, miksi maailmassa soditaan, olen tullut yhteen lopputulokseen. Sotiminen on kivaa. Joku aina tykkää siitä. Olkoot se sen mielestä, joka ase kädessä ampuu toista. Olkoot se sen mielestä, joka johtaa joukkonsa voittoon. Olkoot se sen mielestä, joka ylpeänä muistelee maansa sotahistoriaa. Kaikesta siitä kärsimyksestä huolimatta, jota sota tuottaa, joku tykkää siitä.
En syytä sodasta uskontoja. Uskonto antaa vain yhden päämäärän, jota voi toteuttaa. Näitä päämääriä voi ottaa mistä vain. Niitä voi keksiä omasta päästään tai ottaa vaikka yliopistoista.
Joskus oli vain joku, joka halusi ottaa uskonnon päämääräkseen ja ajoi uskonnon sisältämää tavoitetta, joka johti siihen, että seuraava otti sen päämääräkseen jne. Tilanne kehittyy tälläisten ihmisten toimien tuloksena, ihmisten, joilla on kykyä vaikuttaa. Tässä Taleban on joukko, joka ajaa tiettyä päämäärää. Kuitenkin toinen taho, Pakistanin hallitus ja länsimaat yrittävät kitkeä tälläisen terrorismin. Se kumpi voittaa, ratkeaa sillä, kumman tekemät ratkaisut ovat absoluuttisesti parempia kummankin osapuolen tavoitteiden kannalta.
Dokumentissa tyttö kertoo, kuinka talebanit ovat silponeet poliisin ja laittaneet sen seipääseen varoitukseksi ja osoitukseksi mahdistaan. Fiksu veto talibanilta, sillä se toimii, joskin myös armeita turvautuu rankkoihin keinoihin. Tuhoamalla yhden kaupungin maan tasalle varmistettiin se, etteivät kapinalliset voineet enää pitää sitä tukikohtanaan. Tämä kertoo siitä, kuinka myös armeija on valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja tässä taistelussa.
Taleban toimii myös fiksusti painottamalla viestinsä viemistä nuoriin poikiin. Tämä varmistaa sen, että idealogia ja toimimallit jäävät näihin poikiin pysyvästi ja sitä kautta pysyväksi osaksi yhteiskuntaa, ellei joku jonain päivänä suorita kansanmurhaa. Taleban ei siis pyri käännyttämään valtaväestöä oppiinsa, talebanille riittää, että valtaväestö tottelee, vaan käännyttämisen kohteena ovat nuoret pojat. Taleban saa mahdollisuuden käännyttää tämän sukupolven, koska muu yhteiskunta ei tee sitä. Valtio ei anna opetusta ja kouluta näitä nuoria miehiä. Valtio ei käännytä näitä nuoria länsimaismalliseen yhteiskuntaan, jolloin talebanilla on käytännössä lähes vapaat kädet nuorison suhteen.
Merkittäväksi tämän nuoriso-opetuksen tekee se, että Pakistanissa, kuten suurimmassa osassa maailmaa, merkittävä osa väestöstä on lapsia ja nuoria. Monien maiden suuret ikäpolvet syntyvät nyt. Taleban kouluttaa nämä suuret sukupolvet ja siinä vaiheessa on ihan sama, antaako USA rahaa ja koulutusta armeijalle. Taleban-yhteisö ei pyri pääasiassa tuhoamaan hallitusta, vaan saamaan itselleen kannattajia. Hallitus taas pyrkii lähinnä tuhoamaan Talebanin, mikä ei onnistu, mikäli sen mahdollisuutta värvätä aina uusia ja uusia kannattajia ei tyrehdytetä.
1,5 miljoonaa lasta käy koraanikoulua, joissa saa majoituksen ja ruuan. Näin on, koska valtion koulujärjestelmä on romahtanut eikä vanhemmilla ole varaa elättää lapsiaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pakistanissa asuu 80 miljoonaa lasta, joista 20 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Nämä koraanikoulut toimivat talebanien ideologian tehokkaimpina lähettiläinä, koska niillä on käytännössä monopoliasema lasten elämässä. Kukaan muu ei ole tarjoamassa heille vaihtoehtoa.
Miten tämä on mahdollista? Siihen ei dokumentti vastaa, mutta arvaisimpa, että nämä koulut saavat rahoitusta jostakin uskonnollisesta lähteestä ja ne ovat talebanin suojeluksessa. Myöskin uskoisin, että niiden työntekijöitä ajaa merkittävissä määrin vakaumus, mistä syystä he saattavat työskennellä suhteellisen paljon,vaikka he eivät saakkaan kartutettua omaisuutta itselleen. Kukaan ei määrätietoisesti tuhoa näitä koraanikouluja samaan aikaan, kun kaikki valtionkoulut tuhotaan talibanin toimesta. Hallituksen on tosin poliittisesti mahdotontakin tuhota koraanikouluja, sillä nehän ovat ainoa edes jonkinlaisen koulutuksen ja elatuksen mahdollistaja.
Huvittavaa on myös se, kun talebankouluttaja kertoo, miksi lapset haluavat liittyä taistelijoihin. Ah, kuinka yksinkertainen syy. Siis ei uskonto. Ei mikään ideologia. Ei toive paremmasta ole sen lapsen mielessä, joka koulutetaan sotimaan ja tappamaan. Vaan se sama syy, mikä saa leluteollisuudenkin myymään tiettyjä tuotteita. Aseet ovat hienoja.
Miettiessäni sitä, että mikä on pohjimmiltaan syy sille, miksi maailmassa soditaan, olen tullut yhteen lopputulokseen. Sotiminen on kivaa. Joku aina tykkää siitä. Olkoot se sen mielestä, joka ase kädessä ampuu toista. Olkoot se sen mielestä, joka johtaa joukkonsa voittoon. Olkoot se sen mielestä, joka ylpeänä muistelee maansa sotahistoriaa. Kaikesta siitä kärsimyksestä huolimatta, jota sota tuottaa, joku tykkää siitä.
Kaksi kokousta lennosta
Päivän ensimmäinen kokous oli Satakunta Unelmaa Foorumin, SUF:in (myöh. Suf). Kokouksessamme oli Satu Ahlman Sinisestä Sagasta konsultoimassa meitä eli vähän potkimassa porukkaa jotain toimintaa.
Ollessani viime viikolla Sadulla työharjoittelussa sain idean harjoituskokouksista. Johtuen siitä, että suffelit ovat olleet hyvinkin passiivisia viimeiset pari vuotta, siirtyminen päätöksiävaativaan tilanteeseen oli hankalaa edellisessä kokouksessa. Kokousharjoituksen idea on saada tällä porukalla luotua kuvitteellisessa kokouksessa päätöksiä nopealla temmolla ja näin saadaan porukka tottumaan reippaaseen päätöksentekoon ja sitä kautta sitä toimintaakin syntyy.
Ensimmäinen kokousharjoitus oli minun tekemäni ja siinä oli taloyhtiön Utopistinen Idylli Oy:n taloyhtiön kokous. Asukkaille oli valittu mielipiteet joita heidän piti toteuttaa kokouksessa. Esim. Yksi halusi pitää ilmoitusasioissa puheen kuolleelle kissalleen, toinen halusi kiinteistön katosta pinkin ja kolmas halusi pikkujoulut Kalajoen hiekkasärkille. Kokouksen tempo oli parempi kuitenkin kuin ennen, mutta se oli edelleen suht lunkki. Toisessa kokouksessa, jossa taas päätimme opiskelijatalon katon maalaamisesta minut valittiin puheenjohtajaksi, koska minulla oli ”objektiivinen näkemys asiasta”. Harjoitus sujui ihan hyvin (tietysti :P).
Heti kokouksen päätyttyä menin juna-asemalle josta lähtikin vartin päästä juna Tampereelle, jossa minua odottaisi Nuva ry:n hallituksen viimeinen kokous ennen liittokokousta. Katseltiin lukuja, päätettiin avata pääsihteerin ja järjestösihteerin haut, katsatettiin piirien tilanne, katseltiin ja ilmoiteltiin missä ihmiset olivat olleet, haetaan lanukerahaa, mennään kouluttamaan, on tullut jäseniä, muutettiin työsopimuksen nimi työsopimuksen liitteeksi, edustajisto tapaa presidentin, muistakaa Vaikutteed dl:t, saksalaiset tulevat huippikseen, tehdään muutoksia periaate- ja tavoiteohjelmaan. Itse annoin selostuksen Kaakkois-Suomen piirin tämänhetkisestä tilanteesta ja ensimmäisestä kokouksesta. Otin myös muutamia kohtia periaate- ja tavoiteohjelmassa esille ja ehdotin muutoksia.
Kotiin pääsin n. 12.00. Jippieee!! Ei nyt, ihan kiva päivä tämä oli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)