Psygologian opettajani palautti nyt viiden päivän jälkeen Memo-kirjani. Viimeinkin. Mikä sillä kesti näin kauan? Minä luin sen kirjan parissa päivässä. Opettajillahan kun ei ole elämää, eihän? :P
Opettajan mukaan kirjassa esitelty tekniikka on hyvä etenkin niissä aineissä, jotka aikoo kirjoittaa. Opettaja kuitenkin halusi tiedottaa koko luokalle sen, että kirjan tekniikka on tehokas, mutta siinä vaiheessa kun kirjoittaja puhuu muistista ja aivoista niin siinä kohtaa mennään metsään. Tiedotus siksi, että minä tietysti aion levittää tätä kirjaa, sillä haluan testata tekniikan potentiaalia siinä, että kuinka hyvin valmiiksi kehitetyt mielikuvat (joiden avulla palautetaan haluttu asia mieleen) yhden henkilön toimesta tehoavat toisen päässä. Jos tämä toimii, niin pystyn vähentämään minun ja monen muun henkilön opiskeluun kulutettua aikaa ja lisäämään tehoa. Jos opiskelu valmiista mielikuvista toimii, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että kuka tahansa voi kerta lukemisella muistaa mielikuvan kertoman asian ja muistaa sen vielä pitkään. Tällä muistitekniikalla opeteltu sanavarasto ei puoliinnu vuosittain. Jos tämän testini tulokset ovat hyviä, niin tule ajamaan tämän tekniikan käyttöönottoa opetuksessa. Tästä syystä minä nyt hehkutan tästä muistitekniikasta näin paljon tässä blogissa.
Kirja vaan mahdollimman pian kiertoon heti kun sain määriteltyä ne tärkeimmät sivut muistitekniikan käyttämisen kannalta. Ensimmäiselle "uhrilleni" annoin lukuaikaa seuraavaan päivään. Lukemista ei ollut kuin vähän päälle sata sivua, joten se pitäisi saada luettua tuossa ajassa. Tämän jälkeen aloin itse vääntää mielikuvia saksankappaleen sanoista. Seuraavana päivänä antaisin listan tälle kirjan lukeneelle henkilölle ja laittanut hänet lukemaan nämä sanat. Kyseinen "uhri" on sellainen opiskelija, joka vetää hylsyjä ja hyvällä tuurilla vitosia sanakokeista, joten mikäli hän oppii nämä sanat jouhevasti, voin hyvällä omatunnolla todeta tekniikan toimivan.
Huomasin hyvin pian, että saksan kielen sanoja muistuttavia asioita oli hyvin vaikea vääntää. Keksein kuitenkin, että jos keksin mielikuvan per erilainen sananosa, kuten einen, ch, sch jne, niin mielikuvien kehittäminen helpottuu selvästi. Huomenna kysyn saksan opettajalta listaa toistuvimmista saksalaisten sanojen osista. Siihen asti mielikuvien keksiminen saa jäädä. Sanoja on n. 40. Jos sovellukseni toimii niin hyvin kuin on optimistisin odotukseni, niin "uhrini" tulisi oppia nämä sanat kymmenessä minuutissa, ja muistaa ne seuraavan viikon ilman kertausta ja kertaamisella pysyvästi. Eikä hänen tarvitse kuin lukea ne kerran läpi ja sitten varmistaa että ne meni oikein.
Memo-toiminnan lisäksi ilmoittauduin johonkin YK:n nuorisodelegaattitapahtumaan joka on perjantaina helsingissä. Viimeinen ilmoittautumispäivä. En tosin usko, ettei tapahtumaan voisi tulla vaikka ei ilmoittautunut. En odota että sinne olisi mitään väkiryntäystä tulossa. Taas täytyy anoa koulusta lomaa ja matkata kolme tuntia Helsinkiin ja toinen mokoma takaisin. Onko se sen arvoista? Kyllä on. Ainakin vielä. Ehkei enää sitten kun minusta tulee vanha ja kurppainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti