1. Suuri projekti!

Nyt tapahtuu suuria. Todella suuria. Jotakin niin suurta, että se voi muuttaa monia asioita, suuria asioita.

Alkuvuodesta 2008 Allianssi-talolle saapui kirje ranskasta. Kirje oli muuten vaatimaton, paitsi että sitä somisti EU:n komission leima ja EU:n puheenjohtajamaan presidentin Nicolas Sarcozyn allekirjoitus.


Viikko sitten lauantaina olin ensimmäisessä tapaamisessa, joka koski lokakuussa tapahtuvaa ranskanmatkaa, johon menisin Suomen nuorisovaltuustojen liitto – Nuva ry:n toisena edustajana. En tiennyt koko ranskanmatkan ideasta aamulla herätessäni vielä mitään, koska teknologisten syiden takia en ollut saanut vielä yhtään tietoa antavaa sähköpostia. Edeltävänä iltana ongelma tosin oli jo havaittu ja niinpä sain kaikki sähköpostit aamulla. Sain jonkinlaisen idean tapahtumasta. Seminaarissa puhuisimme tietoyhteiskunnasta - jaa...

Tapahtuman alkaessa n. Klo 11-12.00, oli samaan pöytään istuutunut kanssani kaksi vetäjää (googlatkaa nää jos ette tie) Allianssista, edustajia Sakki ry:stä, Suomen Lukiolaisten Liittosta ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund:stä, yksi kustakin. Nuva ry:stä on todellakin tullut merkittävä järjestö viime vuosien aikana.


Ranska on nyt EU:n puheenjohtajamaana järjestämässä seminaaria, johon kootaa edustus projektiin haluavista EU-maista. Seminaarissa osallistujat tutustutetaan Ranskaan ja Ranskassa oleviin yliopistoihin sekä muihin tutkimuslaitoksiin ja eri Ranskassa tehtäviin tutkimuksiin ja tutkimuksen aloihin. Kuten arvata saattaa, niin ranskalaisilla on kova hinku osoittaa, kuinka hienossa maassa he oikeen asuvat. Tämä on kuitenkin toissijaista. Tärkeintä on paneelikeskustelu, jossa osallistujat luovat paperin, joka luovutetaan komissiolle ja tässä paperissa mainitaan tietoyhteiskunta. Tässä on kaikki, mitä on tapahtumasta lyöty lukkoon.

Syy, miksi ranskalaiset ovat jättäneet tapahtuman näin väljäksi, on heidän halunsa antaa nuorille mahdollisuus tehdä tapahtumasta nuorten itsensä näköinen. Voitteko uskoa tätä. Meille on annettu täydellinen mahdollisuus vaikuttaa mihin asiaan me haluammekin ja haluamallamme tavalla. Jos haluamme laulaa palalaikkaa ja tanssia tangoa ja näin kertoa kantamme EU:laisiin kouluihin, niin se on ihan ok. Siis niille komission heeboille.

Lauantaisessa tapaamisessa puhuimme jo monista asioista, kuten että mitä tietoyhteiskunta merkitsee, mitä kaikkia mahdollisuuksia tässä projektissa piilee, millä tavalla me nyt valmistaudumme tähän Ranskan matkaan ja sen semmoista. Tulen ripottelemaan näitä kyseisen tapaamisen hedelmiä ja vihanneksia tässä blogissani, jotta lukijoilla on mahdollisuus tietää tästä projektista ja ottaa siihen tämän blogin kautta osaa.

Kun me menemme Ranskaan ja mukanamme on lappu, missä on suomalaisten nuorten tärkeinä pitämät kohdat, niin joudumme vastakkain muiden maiden vastaavien edustajien ja papereiden kanssa. Alkaa paneeli, jonka lopputuloksena päätämme lopullisen paperin kohdat. Onnistumisemme mittari tietysti on se, että kuinka paljon saamme juuri meidän kohtiamme lopulliseen paperiin. Ja niiden kohtien tulee olla hyviä. Siis todella hyviä. Ultimaalisen hyviä.

Meitä lähtee Ranskaan kaikenkaikkiaan noin 12 nuorta ja kaksi ”avustajaa”. Haluan, että tämä projekti koskettaa suurempaakin joukkoa nuoria. Siksi aion kirjoittaa tästä projektista tässä blogissa ja toivoa, että ihmiset, jotka tätä lukevat, kommentoisivat ajatuksiaan ja ideoitaan. Tällöin saamme aikaiseksi paljon enemmän ajatuksia, perusteluita ja näkökulmia, jotta voimme oikeasti lähteä hyvillä mielin Ranskaan ja olemaan valmiita keskustelemaan mistä tahansa. Teidän kaikkien ajatukset on kullanarvoisia. Te kaikki vaikutatte tämän projektin onnistumiseen yhtälailla kuin me lähtijätkin.

Paikalla eri organisaatioista olleet edustajat. Vasemmalta oikealle: Klaus Unkuri Nuva ry, Joni Kähkönen Sakki Ry, Elisa Tarkiainen SLL, Alina Böling SFF, Jan Frilander Allianssi. Kuvaa ottaa Fatim Diarra Allianssista