Tänään pidin Kalajoella tunnin pituisen diaesityksen Nuva ry:stä sekä sen tulevasta piirijaosta sekä edustajistoprojektista.
En tiennyt etukäteen, miten esitys onnistuisi. Tämän vuoden alusta hallituksen järjestäytymiskokouksessa hallituksen taitoja esiintymisessä ja koulutuksessa testattiin ja täytyy sanoa, että epäonnistuin silloin täysin. En olekaan sitten tämän hallituskauden aikana ollut innolla tyrkyllä menossa koulutuksiin.
Nyt hallituksella oli kuitenkin sellainen viikonloppu, että kenellekään muulle ei sopinut. Ajattelin kuitenkin, että pakko sinne on joku saatava, joten ilmoittauduin sitten vapaaehtoiseksi kouluttajaksi. Onneksi sentään diat tulisi jo valmiina...
Esitys meni kuitenkin todella hyvin. Pikkasen taisin kiirehtiä asioita, koska aikaa oli varattu tunti, mutta sain heitettyä 19 diaa puolessa tunnissa. Juu. Esityksestä tuli myös aika "kuiva", koska läppää ei tullut heitettyä. Olisi ehkä pitänyt myös mainita, että olen -91:n, se olisi ehkä rohkaissut yleisön nuorimpiakin kysymään kysymyksiä.
Sain kuitenkin luennosta hyvää palautetta. Seuraavan vuoden aikana pystynkin sitten heittämään tälläisiä keikkoja paljon enemmän, nyt kun vuoden toiminnassa mukana olleena oikeasti tiedänkin näistä asioista, joista puhun. Nyt kun sitten nuorisovaltuusto lähtee Harjavallassa käyntiin, niin voin sitten käyttää tietoani viimein oikeasti käytännössä.
Katastrofi demokratian tilasta
Tilaan ei tullut tänään valvojaa. Siis yksikään kunnallisvaaliehdokas ei viitsinyt raahautua paikalle. Hajottavaa. En olisi uskonut.
Tässä muutama tilasto siitä, kuinka moni on mistäkin puolueesta ollut paikalla näinä neljänä kertana, kun olen tätä järjestänyt, katsotaan; Eka numero on tähän mennessä mukana olleiden ehdokkaiden määrä, toinen on ehdolla olevien määrä ja kolmas on suhteellinen osuus kyseisen puolueen ehdokasmäärästä ja viimeinen prosentti, kuinka paljon he ovat näissä olleet mukana.
Kokoomus; 4 (21) (19%) (80%)
Keskusta; 2 (40) (5%) (40%)
Vasemmistoliitto; 1 (16) (6%) (20%)
SDP; 1 (26) (4%) (20%)
Vihreät, de gröna 1 (4) (25%) (20%)
Hmm, mielenkiintoisia tilastoja. Tähän mennessä olisi voinut olla mukana viisi kertaa. Ehkäpä kaikkein mielenkiintoisin on tuo eka prosentti, joka kertoo, kuinka suuren "ponnistuksen" mikäkin puolue on tehnyt tämän koko homman hyväksi.
Poliitikot ihmettelevät, että miksi tavallista kansalaista ei kiinnosta politiikka. Poliitikot myös puhuvat hienoja sanoja siitä, kuinka yhteisöllisiä meidän pitäisi olla ja plaa plaa plaa. Tässä se kuitenkin nähtiin, että kuinka paljon he tosiasiassa viitsivät laittaa korteaan kekoon. Siis oikeesti.
Kokoomukselta tuli äsken (20.14) viesti, ettei tänään tule ehdokasta, mutta keskiviikkona kyllä. Kokoomus on myös ollut tässä koko projektissa enemmän mukana, kuin muut puolueet. Ovat oikeasti pitäneet huolta, että joka kerralle olisi tulossa joku. Tilastosta myös näkee, että he ovat "uhranneet" ehdokasmäärästää vapaaehtoisiksi 19%.
Vihreät ovat nyt ensikertaa ehdolla eivätkä he saaneet heti alussa tietoa tästä. Silti, heidän ponnistuksensa on ollut kaikkein suurin. Jep jep. Miettikääs tätä.
Keskusta on yleisesti ottaen "maaseutupuolue" ja onhan heitä ollut huimat kaksi! Mitä hyötyä on kuitenkaan suurista ehdokaslistoista, kun tässä näkee, kuinka paljon he ovat valmiita kuitenkaan laittamaan vapaa-ehtoista panostusta? Viimeksi keskiviikkona ei oltu paikalla, koska tänne tulevan henkilön jokin toinen kokous venyi. Soitin tänään myös nakkilan puheenjohtajalle ja hän vakuutti, että tänne olisi tulossa joku. No, missä se on?
Myös SDP:n alhainen osanotto ihmetyttää minua suuresti. Siis daa, tää koko homma on työväentalolla! Se on meidän vuokranantaja! Tosi hyvän kuvan antaa heistäkin...
On aika mielenkiintoista, kun puhutaan yhteisöllisyydestä ja siitä kuinka ihmisten tulisi tehdä toistensä hyväski asioita. Myös siitä ruikutetaan, että ihmisiä ei kiinnosta politiikka. No, nyt olisi voinut samalla kertaa sekä tehdä vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi ja olla mukana tekemässä kunnallisvaaliohjelmaa, jota ovat jo useat nuoret netistä katsoneet. Tässä sitten kuitenkin nähtiin, miten ne muut asiat, kuten omat harrastukset, ne omat kokoukset tai vain kotisohva ja TV vaan on tärkeämpiä.
Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Äänestäkää niitä, jos asutte Nakkilassa. Pohtikaa tarkoin, äänestättekö muita. Siis oikeesti.
Tässä muutama tilasto siitä, kuinka moni on mistäkin puolueesta ollut paikalla näinä neljänä kertana, kun olen tätä järjestänyt, katsotaan; Eka numero on tähän mennessä mukana olleiden ehdokkaiden määrä, toinen on ehdolla olevien määrä ja kolmas on suhteellinen osuus kyseisen puolueen ehdokasmäärästä ja viimeinen prosentti, kuinka paljon he ovat näissä olleet mukana.
Kokoomus; 4 (21) (19%) (80%)
Keskusta; 2 (40) (5%) (40%)
Vasemmistoliitto; 1 (16) (6%) (20%)
SDP; 1 (26) (4%) (20%)
Vihreät, de gröna 1 (4) (25%) (20%)
Hmm, mielenkiintoisia tilastoja. Tähän mennessä olisi voinut olla mukana viisi kertaa. Ehkäpä kaikkein mielenkiintoisin on tuo eka prosentti, joka kertoo, kuinka suuren "ponnistuksen" mikäkin puolue on tehnyt tämän koko homman hyväksi.
Poliitikot ihmettelevät, että miksi tavallista kansalaista ei kiinnosta politiikka. Poliitikot myös puhuvat hienoja sanoja siitä, kuinka yhteisöllisiä meidän pitäisi olla ja plaa plaa plaa. Tässä se kuitenkin nähtiin, että kuinka paljon he tosiasiassa viitsivät laittaa korteaan kekoon. Siis oikeesti.
Kokoomukselta tuli äsken (20.14) viesti, ettei tänään tule ehdokasta, mutta keskiviikkona kyllä. Kokoomus on myös ollut tässä koko projektissa enemmän mukana, kuin muut puolueet. Ovat oikeasti pitäneet huolta, että joka kerralle olisi tulossa joku. Tilastosta myös näkee, että he ovat "uhranneet" ehdokasmäärästää vapaaehtoisiksi 19%.
Vihreät ovat nyt ensikertaa ehdolla eivätkä he saaneet heti alussa tietoa tästä. Silti, heidän ponnistuksensa on ollut kaikkein suurin. Jep jep. Miettikääs tätä.
Keskusta on yleisesti ottaen "maaseutupuolue" ja onhan heitä ollut huimat kaksi! Mitä hyötyä on kuitenkaan suurista ehdokaslistoista, kun tässä näkee, kuinka paljon he ovat valmiita kuitenkaan laittamaan vapaa-ehtoista panostusta? Viimeksi keskiviikkona ei oltu paikalla, koska tänne tulevan henkilön jokin toinen kokous venyi. Soitin tänään myös nakkilan puheenjohtajalle ja hän vakuutti, että tänne olisi tulossa joku. No, missä se on?
Myös SDP:n alhainen osanotto ihmetyttää minua suuresti. Siis daa, tää koko homma on työväentalolla! Se on meidän vuokranantaja! Tosi hyvän kuvan antaa heistäkin...
On aika mielenkiintoista, kun puhutaan yhteisöllisyydestä ja siitä kuinka ihmisten tulisi tehdä toistensä hyväski asioita. Myös siitä ruikutetaan, että ihmisiä ei kiinnosta politiikka. No, nyt olisi voinut samalla kertaa sekä tehdä vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi ja olla mukana tekemässä kunnallisvaaliohjelmaa, jota ovat jo useat nuoret netistä katsoneet. Tässä sitten kuitenkin nähtiin, miten ne muut asiat, kuten omat harrastukset, ne omat kokoukset tai vain kotisohva ja TV vaan on tärkeämpiä.
Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Äänestäkää niitä, jos asutte Nakkilassa. Pohtikaa tarkoin, äänestättekö muita. Siis oikeesti.
Marasta on tullut legenda.
Alexander Stubb -buumi on ohi, kauan eläköön Martti Ahtisaari -buumi.
Mara sai sitten viimein sen rauhannobelinsa ja siitä innostuneena olen kuluttanut jonkin verran päivästäni katsellessa Yle areenasta löytyneitä kiehtovia ohjelmia. Martin pystyi löytämään mm. Ykkösaamusta, pätkästä jossa hän saa puhelimitse tiedon valinnastaan, Norjan Nobelakatemian virallinen julkistamisessa hänet mainittiin, lyhyestä dokumentista joka oli tehty Maran työurasta, kansainvälisestä Maran pressitilaisuudesta ja katsoinpahan vielä TV:stä tulleen dokumentin Kosovo-kysymyksen alusta. Eli Ahtisaarta on tullut seurattua kyllä joka tuutista.
Ahtisaari on perustanut NGO:n (non-govermental organication, eli järjestö, joka ei ole riippuvainen valtioista mm. Greenpeace, Amnesty jne.) nimeltään CMI, joka toimii neuvottelijana eri osapuolten välillä, mikäli tälle on kysyntää.
http://www.cmi.fi/
Ja kysyntäähän on. Oikeastaan niin paljon, ettei tällä järjestöllä ole resursseja edes kaikkien eri tapausten taustojen selvittämiseen, jotta voitaisiin edes harkita, otetaanko jokin konflikti käsittelyyn. Syynä tähän resurssipulaan on se, että rahoittajat antavat rahaa vain projektiluontoisesti, eli vain silloin, kun kokevat asian hyödyttävän heitä.
http://www.cmi.fi/?content=useinkysyttya&lang=fi
Järjestölle olisikin hyväksi, mikäli se saisi myös perusrahoitusta, jolla se pystyisi ratkaisemaan konflikteja myös oman halunsa mukaan.
Mutta kuitenkin, tälläinen järjestö on aivan mahtava! Siis, sillä on osaamista, jota se käyttää konkreettisesti hyväkseen, kun tulee tilanne ja ihmisiä alkaa kuolla. Tämä järjestö korjaa konfliktien tuhoja ja kehittää ihmisten elinoloja maailmalla. Ja se tekee sen poliittisella tavalla. Ollaan tekemisissä päättävien osapuolten kanssa suoraan, eikä vain järjestetä mielenilmauksia.
Ennen suomalaiset sanoivat, että meillä on kolme s:ää. Sisu, sauna ja Sibelius. Nyt meillä on sss+m. Kuka enää millään Nokialla enää viitsii leveillä? :P
Mara sai sitten viimein sen rauhannobelinsa ja siitä innostuneena olen kuluttanut jonkin verran päivästäni katsellessa Yle areenasta löytyneitä kiehtovia ohjelmia. Martin pystyi löytämään mm. Ykkösaamusta, pätkästä jossa hän saa puhelimitse tiedon valinnastaan, Norjan Nobelakatemian virallinen julkistamisessa hänet mainittiin, lyhyestä dokumentista joka oli tehty Maran työurasta, kansainvälisestä Maran pressitilaisuudesta ja katsoinpahan vielä TV:stä tulleen dokumentin Kosovo-kysymyksen alusta. Eli Ahtisaarta on tullut seurattua kyllä joka tuutista.
Ahtisaari on perustanut NGO:n (non-govermental organication, eli järjestö, joka ei ole riippuvainen valtioista mm. Greenpeace, Amnesty jne.) nimeltään CMI, joka toimii neuvottelijana eri osapuolten välillä, mikäli tälle on kysyntää.
http://www.cmi.fi/
Ja kysyntäähän on. Oikeastaan niin paljon, ettei tällä järjestöllä ole resursseja edes kaikkien eri tapausten taustojen selvittämiseen, jotta voitaisiin edes harkita, otetaanko jokin konflikti käsittelyyn. Syynä tähän resurssipulaan on se, että rahoittajat antavat rahaa vain projektiluontoisesti, eli vain silloin, kun kokevat asian hyödyttävän heitä.
http://www.cmi.fi/?content=useinkysyttya&lang=fi
Järjestölle olisikin hyväksi, mikäli se saisi myös perusrahoitusta, jolla se pystyisi ratkaisemaan konflikteja myös oman halunsa mukaan.
Mutta kuitenkin, tälläinen järjestö on aivan mahtava! Siis, sillä on osaamista, jota se käyttää konkreettisesti hyväkseen, kun tulee tilanne ja ihmisiä alkaa kuolla. Tämä järjestö korjaa konfliktien tuhoja ja kehittää ihmisten elinoloja maailmalla. Ja se tekee sen poliittisella tavalla. Ollaan tekemisissä päättävien osapuolten kanssa suoraan, eikä vain järjestetä mielenilmauksia.
Ennen suomalaiset sanoivat, että meillä on kolme s:ää. Sisu, sauna ja Sibelius. Nyt meillä on sss+m. Kuka enää millään Nokialla enää viitsii leveillä? :P
Dokumentti nuorisovaltuustoista?
Tuosta viime aikoina vetämästäni talk-showsta sain idean, että voisin tehdä nuorisovaltuustoista dokumentin. Kaikkea tarvittavaa mulla olisi jo sen tekemiseen. Tälläinen dokumentti olisi todella tarpeen, koska sen avulla olisi todella helppo kertoa, että mikä on nuorisovaltuusto. Myös, jos sen laittaisi youtubeen, niin mikä olisi sen helpompi keino markkinoida asiaa?
Olen jo aivan tohkeissani suunnitellut kaikenlaista mahdollista, mitä siihen voisi laittaa. Kuvaaminen olisi pääasiassa minun vastuullani, mutta sain idean, joka saattaa helpottaa kuvausurakkaa (mutta lisätä leikkausurakkaa...). Yritän saada nuorisovaltuustoja mukaan dokumenttiin materiaalin suhteen. Nuorisovaltuustot voivat kuvata dokumenttiin pätkiä siitä, mitä he ovat itse tehneet, tekevät vastaisuudessa ja mitä nuorisovaltuustot heidän mielestään oikeastaan ovat.
Laitoin tänään sähköpostia muulle Nuva ry:n porukalle. Saa nähdä miten käy...
Olen jo aivan tohkeissani suunnitellut kaikenlaista mahdollista, mitä siihen voisi laittaa. Kuvaaminen olisi pääasiassa minun vastuullani, mutta sain idean, joka saattaa helpottaa kuvausurakkaa (mutta lisätä leikkausurakkaa...). Yritän saada nuorisovaltuustoja mukaan dokumenttiin materiaalin suhteen. Nuorisovaltuustot voivat kuvata dokumenttiin pätkiä siitä, mitä he ovat itse tehneet, tekevät vastaisuudessa ja mitä nuorisovaltuustot heidän mielestään oikeastaan ovat.
Laitoin tänään sähköpostia muulle Nuva ry:n porukalle. Saa nähdä miten käy...
Nyt se alkaa, nyt se alkaa!
Nyt, puol toista viikkoa myöhemmin se on viimein netissä. Kunnallisvaalikeskustelu Nakkilassa alkakoon!
Nakit vai muusit: kuntavaaliehdokkaat tentissä Nakkilassa
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100960
Muuten, tuon otsikon ovat varmaankin A-tuubin toimitus lisännyt. Tai oikeastaan, A-tuubin toimitus lisäsi tuon otsikon. Nakit...
Tässä jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa nettiin kokopitkä versio. En osaa vielä sanoa sen aikataulusta mitään.
Tänään on jo kolmas kuvaustilanne. Yritän parhaani mukaan kehittää tuota kuvauslaatua. Saa nähä paraneeko mitenkään...
Nakit vai muusit: kuntavaaliehdokkaat tentissä Nakkilassa
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100960
Muuten, tuon otsikon ovat varmaankin A-tuubin toimitus lisännyt. Tai oikeastaan, A-tuubin toimitus lisäsi tuon otsikon. Nakit...
Tässä jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa nettiin kokopitkä versio. En osaa vielä sanoa sen aikataulusta mitään.
Tänään on jo kolmas kuvaustilanne. Yritän parhaani mukaan kehittää tuota kuvauslaatua. Saa nähä paraneeko mitenkään...
Uusi toiminto nuorisotilassa
Tänään kuvattiin ensimmäinen kunnallisvaalipaneeli nakkilalaisista kunnallisvaaliehdokkaista siellä nuortentilassa. Se ilmestyy mahdollisesti ensi viikolla A-tuubissa, kattoo nyt. Laitan tänne linkin siihen sitten, kun se tulee ulos.
Kaikenlaista on tullut touhuttua nyt viime viikollakin, mutta niin vähän kirjoitettua. Nyt kuitenkin koeviikko painaa päälle, joten ei tässä kerkiä sen kummempia jaarittelemaan. Täytyypi jatkaa lukemista...
Kaikenlaista on tullut touhuttua nyt viime viikollakin, mutta niin vähän kirjoitettua. Nyt kuitenkin koeviikko painaa päälle, joten ei tässä kerkiä sen kummempia jaarittelemaan. Täytyypi jatkaa lukemista...
Kauhajoki.
Se on tapahtunut taas. Ihmisiä on kuollut tätä kirjoittaessa 11. Kriisiapua on annettu paikan päällä runsain mitoin. Päivällä ei TV:stä ole oikeen muuta tullutkaan. Jo pelkkä ajatus huomisista lööpeistä puistattaa. Seuraavia viikkoja ja jopa kuukausia tullaan keskustelemaan melkein kipupisteeseen asti nuorten pahoinvoinnista. Ihan kuin kerta ei olisi jo riittänyt. Ei näköjään.
Olen tässä samalla sekä menettänyt että vahvistanut uskoani poliittiseen vaikuttamiseen.
Alle vuosi sitten tapahtui sama asia. Keskustelua käytiin aivan järjettömästi tästä aiheesta. Ajateltiin, että asian eteen tämän takia tehtäisiin jotain. Ajateltiin, ettei Jokela toistu. Se toistui.
Kuinka paljon tätä asiaa oikeen tulee jauhaa, että sen tärkeys viimein tajutaan!!! HELV****!!!
Miksei niitä koulupsykiatreja ilmestynyt? Miksei rakenteita uudistettu tai koulutettu ihmisiä tälläiseen? Mikseivät ihmiset alkaneet välittämään toisistaan? Miksei nuoriin tutustuttu? Miksei ketään tehnyt mitään? Miksei tätä estetty? Miksi..........
Nyt se toistui. Se on minusta kaikkein hirveintä. Jokela ei sinänsä paljoa säväyttänyt minua. Miksi? Koska tiesin jo, että tälläinen tämä maailma on. Monessa maassa on jo tapahtunut tälläistä. Ei kouluammuskelussa ole mitään uutta. Afrikassa otetaan kouluja ja annetaan lapsille aseet sotimiseen. Afganistan, Irak, Georgia, Afrikka, Etelä-Amerikka...
Hä? Ai, siis nää jutut ei tapahdu valkoisille, jotka puhuvat suomalais-ugrilaista kieltä ja jotka asuvat kartalle piirrettyjen viivojen sisällä, jossa lukee myös SUOMI. Ai, no, ei kai niillä sitten ole MITÄÄN merkitystä. Siis tälläinen kouluammuskelu Jokelassa on AIVAN OMAA LUOKKAANSA. Kai se niin sitten on.
Kouluammuskelu on hirveää. Ihmisten tappaminen on hirveää, mutta ei mitenkään poistunut tästä maailmasta. Nykyään tapetaan enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen. Tämä ei ole mitenkään hyväksyttävää.
Nyt tässä Kauhajoen tapauksesta olen järkyttynyt. Luulin, että Jokela oli yksittäistapaus ja että sen takia ryhdyttiin toimiin, mutta ei ryhdytty. Pitikö sen tapahtua toistamiseen, ennen kuin ihmiset tajuavat sen tärkeyden? Mitään ei tehty, joten miksi uskoisin politiikkaan enää?
Uskon siihen edelleen, koska ihmiset ovat siinä avainasemassa ja minä olen ihminen. Haluan vaikuttaa. Haluan muuttaa asioita. Haluan itse pitää huolen, että tämä ei toistu. Haluan auttaa ihmisiä miten voin. Uskon politiikkaan, koska pystyn ainakin itse pitämään huolen, että asioita tapahtuu, pyrkimällä olemaan yksi päättävistä. Päättäjänä pystyisin vaikuttamaan tähänkin asiaan. Siksi olen kiinnostunut politiikasta. Silloin voin auttaa ihmisiä.
Tässä muutama klippi aiheeseen liittyen:
Kun maailma liukui pois
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100317
Alkoholin arvet, osa 1
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100448
Alkoholin arvet, osa 2
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100447
Valoja ja varjoja, osa 1
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100362
Valoja ja varjoja, osa 2
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100360
Olen tässä samalla sekä menettänyt että vahvistanut uskoani poliittiseen vaikuttamiseen.
Alle vuosi sitten tapahtui sama asia. Keskustelua käytiin aivan järjettömästi tästä aiheesta. Ajateltiin, että asian eteen tämän takia tehtäisiin jotain. Ajateltiin, ettei Jokela toistu. Se toistui.
Kuinka paljon tätä asiaa oikeen tulee jauhaa, että sen tärkeys viimein tajutaan!!! HELV****!!!
Miksei niitä koulupsykiatreja ilmestynyt? Miksei rakenteita uudistettu tai koulutettu ihmisiä tälläiseen? Mikseivät ihmiset alkaneet välittämään toisistaan? Miksei nuoriin tutustuttu? Miksei ketään tehnyt mitään? Miksei tätä estetty? Miksi..........
Nyt se toistui. Se on minusta kaikkein hirveintä. Jokela ei sinänsä paljoa säväyttänyt minua. Miksi? Koska tiesin jo, että tälläinen tämä maailma on. Monessa maassa on jo tapahtunut tälläistä. Ei kouluammuskelussa ole mitään uutta. Afrikassa otetaan kouluja ja annetaan lapsille aseet sotimiseen. Afganistan, Irak, Georgia, Afrikka, Etelä-Amerikka...
Hä? Ai, siis nää jutut ei tapahdu valkoisille, jotka puhuvat suomalais-ugrilaista kieltä ja jotka asuvat kartalle piirrettyjen viivojen sisällä, jossa lukee myös SUOMI. Ai, no, ei kai niillä sitten ole MITÄÄN merkitystä. Siis tälläinen kouluammuskelu Jokelassa on AIVAN OMAA LUOKKAANSA. Kai se niin sitten on.
Kouluammuskelu on hirveää. Ihmisten tappaminen on hirveää, mutta ei mitenkään poistunut tästä maailmasta. Nykyään tapetaan enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen. Tämä ei ole mitenkään hyväksyttävää.
Nyt tässä Kauhajoen tapauksesta olen järkyttynyt. Luulin, että Jokela oli yksittäistapaus ja että sen takia ryhdyttiin toimiin, mutta ei ryhdytty. Pitikö sen tapahtua toistamiseen, ennen kuin ihmiset tajuavat sen tärkeyden? Mitään ei tehty, joten miksi uskoisin politiikkaan enää?
Uskon siihen edelleen, koska ihmiset ovat siinä avainasemassa ja minä olen ihminen. Haluan vaikuttaa. Haluan muuttaa asioita. Haluan itse pitää huolen, että tämä ei toistu. Haluan auttaa ihmisiä miten voin. Uskon politiikkaan, koska pystyn ainakin itse pitämään huolen, että asioita tapahtuu, pyrkimällä olemaan yksi päättävistä. Päättäjänä pystyisin vaikuttamaan tähänkin asiaan. Siksi olen kiinnostunut politiikasta. Silloin voin auttaa ihmisiä.
Tässä muutama klippi aiheeseen liittyen:
Kun maailma liukui pois
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100317
Alkoholin arvet, osa 1
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100448
Alkoholin arvet, osa 2
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100447
Valoja ja varjoja, osa 1
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100362
Valoja ja varjoja, osa 2
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100360
Nuorisotila aukeaa
Niin, viimeinkin aikesi Nakkilan nuorten hyväksi ry:n organisoima (valvonta ja vastuu) ja kunnan maksama (vuokra) ja Lions-klubin (biljardipöytä) ja Lions-leidien (pingispöytä) sponsoroima nuortentilatoiminta Nakkilan työväentalolla (kunnan meille osoittama) maanantaisin ja keskiviikkoisin kuudesta yhdeksään...
Huoo, kyllä tässä aloittamisessa kesti. Olin kaavaillut aloittaa jo tossa syyskuun alussa, mutta aloitus on vähän venynyt...
Syksyn eka biljardipeli alkoi lupaavasti. Kolmannella lyönnillä musta pussiin... (tuuri voitto!)
En ollut oikeen valmistellut tätä aloittamista vieläkään kunnolla. Mm. tiedotusta ei ollut käytännössä lainkaan. Nuorisosihteeri oli (tietämättäni) vienyt lapun yhteiskoulun ja lukion ilmoitustaululle, mutta ei sitä ketään lue. Olin kaavaillut laittaa ruokajonoa vastapäätä olevalle seinustalle mainoksen ja ainakin kolmena aamunavauksena mainostanut asiaa. Silloin asia olisi oikeasti noteerattu.
No, seitsemään mennessä ei paikalle ollut tullut ketään, joten fillarilla vaan polkemaan kylälle (200-500 m) ja kutsumaan porukkaa. Paljon tuttuja löytyi heti ja tuli sinne illan aikana sitten 15 ihmistä. Tilan kapasiteetti on 20 ihmistä ja viime vuoden keskimääräinen kävijämäärä per ilta oli 16-17 ihmistä. Eli illassa tuli sitten sellainen vakio.
Huoo, kyllä tässä aloittamisessa kesti. Olin kaavaillut aloittaa jo tossa syyskuun alussa, mutta aloitus on vähän venynyt...
Syksyn eka biljardipeli alkoi lupaavasti. Kolmannella lyönnillä musta pussiin... (tuuri voitto!)
En ollut oikeen valmistellut tätä aloittamista vieläkään kunnolla. Mm. tiedotusta ei ollut käytännössä lainkaan. Nuorisosihteeri oli (tietämättäni) vienyt lapun yhteiskoulun ja lukion ilmoitustaululle, mutta ei sitä ketään lue. Olin kaavaillut laittaa ruokajonoa vastapäätä olevalle seinustalle mainoksen ja ainakin kolmena aamunavauksena mainostanut asiaa. Silloin asia olisi oikeasti noteerattu.
No, seitsemään mennessä ei paikalle ollut tullut ketään, joten fillarilla vaan polkemaan kylälle (200-500 m) ja kutsumaan porukkaa. Paljon tuttuja löytyi heti ja tuli sinne illan aikana sitten 15 ihmistä. Tilan kapasiteetti on 20 ihmistä ja viime vuoden keskimääräinen kävijämäärä per ilta oli 16-17 ihmistä. Eli illassa tuli sitten sellainen vakio.
3.1 Päiväreissu Helsingissä, taas...
Tänään oli tarkoitus mennä Allianssi-talolla pidettävään KV-seminaarihöskään, jossa olisi ollut jutua YK:sta ja jossa Anna Ranki olisi ottanut aineksia puheeseensa, jonka hän pitää New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa. Tai näin mulla ainakin oli tarkoitus. Siihen asti kunnes huomasin, että tilaisuus oli peruttu ilmoittautuneiden puutteen takia. Damn. Olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen...
No, ei reissusta nyt aivan turha tullut. Sain päivän aikana luetuksi Sami Miettisen ja Juhana Torkin kirjan "Neuvotteluvalta, miten tulen huippuneuvottelijaksi". Junamatkalla takaisin istahti viereen tyyppi, joka toimi jossakin rasennusfirmassa ja joka yritti epätoivoisesti saada työpuheluita läpi junassa, mutta VR...
No, keskuteltiin siinä niitä näitä VR:n palvelun tasosta, 3G-verkon tekniikasta ja sen semmoisesta. Kirjan innostama sitten kysyin, että oliko tällä tyypillä (tyyppi on oikeastaan aika kuvaava sana tästä henkilöstä. Siis oikeesti) kokemusta neuvotelusta ja oliskos sillä joitain neuvoja Ranskan matkaa varten ja 20 kohdan läpiviemiseen.Neuvottelutaito-aspekti on minusta tärkeä; yksi kirjan ensimmäistä opeistakin oli, että et saa sen mukaan minkä ansaitset, vaan sen mukaan, minkä neuvottelet. Pian niitä neuvoja alkoikin paukkua:
Ranskassa tulee kiinnittää huomio muutamaan asiaan:
1. Ekaksi meidän tulee valita viisi kohtaa, joista emme tingi. Sitten meidän tulee valita viisi kohtaa, joista käymme kauppaa. Sitten meidän tulee valita viisi, joista esitämme käyvämme kauppaa. Ja sitten viisi kohtaa, joilla ei sitten oikeastaan olekaan merkitystä.
Miksi näin? Miksi emme yritä ajaa kaikkia asioita tasapuolisesti? Yksinkertaista. "Kahdenkymmenen kohdan läpiviemiseen tarvittaisiin Nokian kokoiset resurssit." Ja jos meiltä Suomesta lähtee 12 ja on mahdollista, että vain yhdestä toisesta EU-maasta tulee vaikka 60, niin aika tiukkaa voi alkaa tekee. Myös tällä priorisoinnilla me varmistetaan, että edes YKSI meidän tulevista kohdistamme voi päästä läpi.
2. Meidän tulee tietää, mitä muut osanottajat ajavat ennen kuin menenmme seminaariin. Neuvottelukumppanit tulee tuntea ennalta.
3. Muihin edustajiin tulee olla kontakti jo ennen seminaaria.
Tässä sillai, mitä tästä lyhyestä briiffauksesta muistan erikseen, koska tämän tyypin sanomat asiat sulautuivat hyvin yksiin kirjan oppien kanssa.
Kirjasta haluaisin esittää kysymyksen, että onko väärin lukea ja soveltaa tälläistä tietämystä mitä tämä kirja antaa? Sehän voi antaa ratkaisevan edun kun yritetään viedä asioita eteenpäin. Onko juuri tälläinen neuvottelukykyjen haaliminen ja kehittäminen sitä pahamaineista "kabinettivehkeilyä"?
Minusta ei. Ei ainakaan se, mitä kirja esittää. Perus suomalainen käsittää neuvottelun tuloksen kolmena vaihtoehtona: voitto, tappio ja kompromissi. Todellisuudessa näistä yhtenkään ei etevä neuvottelija pyri. Miksi? Voittokin on huono, koska vaikka hyöty onkin välitön, voi toiselle aiheutettu nöyryytys kostautua. Siis se kostautuu. Häviö on häviö. Kompromissin ongelma on siinä, että se aiheuttaa mielipahaa molemmille osapuolille, eikä sovittu asia ole kummallekaan loppuviimeksi edullinen. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat huonoja. Mitä siis enää jää jäljelle ja mihin enää voi pyrkiä.
Ratkaisu on yksinkertainen. Pyritään yhteisvoittoon (win-win) tai ei sopimusta (no deal). Nämä ovat huippuneuvottelijan vaihtoehdot. Jos sopimus ei hyödytä kaikkia osapuolia, on sopimus neuvoteltu huonosti. Jos et lukijana tätä neuvottelusysteemiä sisäistä, lue tuo kirja.
Eli tavallisten ihmisten käsitys voiton, häviön ja kompromissin vaihtoehdosta perustuu siis huonojen neuvottelijoiden käyttämiin vaihtoehtoihin. "Kabinettivehkeily" on tosiasiassa nimitys huonojen neuvottelijoiden tavasta tehdä asioita.
Miksi suomalaiset niin vahvasti uskovat kabinettivehkeilyyn, jota en enää pidä kovin realistisena? Siksi, koska Suomessa on tapahtunut suuri murros yritysmaailman sopimuskulttuurissa. Suomi on ollut lintukoto, jossa ei ole paljoa ollut väliä, millaiset sopimukset tehtiin, koska homma ei silti mennyt alta. Veikko Vennamon (http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05062_1#) legendaarinen lause "rötösherrat kuriin" ei ollut täysin tuulesta temmattu. Mutta nykyään on bisnesmaailmassa siirrytty nykyaikaiseen neuvottelukulttuuriin ja sopimuksilla on merkitystä, niin hyvässä kuin pahassa. (lähde: kirja)
EU:n sanotaan (tai no, Timppa sanoo) olevan vehkeilyn keskus. Miten siellä muka voi syntyä jotain win-win tapauksia. Jos yksi saa jonkin edun, niin se on automaattisesti toiselta pois. Onko näin? Vai onko tilanne sittenkin se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... Tai sitten ongelma on vain media...
No, ei reissusta nyt aivan turha tullut. Sain päivän aikana luetuksi Sami Miettisen ja Juhana Torkin kirjan "Neuvotteluvalta, miten tulen huippuneuvottelijaksi". Junamatkalla takaisin istahti viereen tyyppi, joka toimi jossakin rasennusfirmassa ja joka yritti epätoivoisesti saada työpuheluita läpi junassa, mutta VR...
No, keskuteltiin siinä niitä näitä VR:n palvelun tasosta, 3G-verkon tekniikasta ja sen semmoisesta. Kirjan innostama sitten kysyin, että oliko tällä tyypillä (tyyppi on oikeastaan aika kuvaava sana tästä henkilöstä. Siis oikeesti) kokemusta neuvotelusta ja oliskos sillä joitain neuvoja Ranskan matkaa varten ja 20 kohdan läpiviemiseen.Neuvottelutaito-aspekti on minusta tärkeä; yksi kirjan ensimmäistä opeistakin oli, että et saa sen mukaan minkä ansaitset, vaan sen mukaan, minkä neuvottelet. Pian niitä neuvoja alkoikin paukkua:
Ranskassa tulee kiinnittää huomio muutamaan asiaan:
1. Ekaksi meidän tulee valita viisi kohtaa, joista emme tingi. Sitten meidän tulee valita viisi kohtaa, joista käymme kauppaa. Sitten meidän tulee valita viisi, joista esitämme käyvämme kauppaa. Ja sitten viisi kohtaa, joilla ei sitten oikeastaan olekaan merkitystä.
Miksi näin? Miksi emme yritä ajaa kaikkia asioita tasapuolisesti? Yksinkertaista. "Kahdenkymmenen kohdan läpiviemiseen tarvittaisiin Nokian kokoiset resurssit." Ja jos meiltä Suomesta lähtee 12 ja on mahdollista, että vain yhdestä toisesta EU-maasta tulee vaikka 60, niin aika tiukkaa voi alkaa tekee. Myös tällä priorisoinnilla me varmistetaan, että edes YKSI meidän tulevista kohdistamme voi päästä läpi.
2. Meidän tulee tietää, mitä muut osanottajat ajavat ennen kuin menenmme seminaariin. Neuvottelukumppanit tulee tuntea ennalta.
3. Muihin edustajiin tulee olla kontakti jo ennen seminaaria.
Tässä sillai, mitä tästä lyhyestä briiffauksesta muistan erikseen, koska tämän tyypin sanomat asiat sulautuivat hyvin yksiin kirjan oppien kanssa.
Kirjasta haluaisin esittää kysymyksen, että onko väärin lukea ja soveltaa tälläistä tietämystä mitä tämä kirja antaa? Sehän voi antaa ratkaisevan edun kun yritetään viedä asioita eteenpäin. Onko juuri tälläinen neuvottelukykyjen haaliminen ja kehittäminen sitä pahamaineista "kabinettivehkeilyä"?
Minusta ei. Ei ainakaan se, mitä kirja esittää. Perus suomalainen käsittää neuvottelun tuloksen kolmena vaihtoehtona: voitto, tappio ja kompromissi. Todellisuudessa näistä yhtenkään ei etevä neuvottelija pyri. Miksi? Voittokin on huono, koska vaikka hyöty onkin välitön, voi toiselle aiheutettu nöyryytys kostautua. Siis se kostautuu. Häviö on häviö. Kompromissin ongelma on siinä, että se aiheuttaa mielipahaa molemmille osapuolille, eikä sovittu asia ole kummallekaan loppuviimeksi edullinen. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat huonoja. Mitä siis enää jää jäljelle ja mihin enää voi pyrkiä.
Ratkaisu on yksinkertainen. Pyritään yhteisvoittoon (win-win) tai ei sopimusta (no deal). Nämä ovat huippuneuvottelijan vaihtoehdot. Jos sopimus ei hyödytä kaikkia osapuolia, on sopimus neuvoteltu huonosti. Jos et lukijana tätä neuvottelusysteemiä sisäistä, lue tuo kirja.
Eli tavallisten ihmisten käsitys voiton, häviön ja kompromissin vaihtoehdosta perustuu siis huonojen neuvottelijoiden käyttämiin vaihtoehtoihin. "Kabinettivehkeily" on tosiasiassa nimitys huonojen neuvottelijoiden tavasta tehdä asioita.
Miksi suomalaiset niin vahvasti uskovat kabinettivehkeilyyn, jota en enää pidä kovin realistisena? Siksi, koska Suomessa on tapahtunut suuri murros yritysmaailman sopimuskulttuurissa. Suomi on ollut lintukoto, jossa ei ole paljoa ollut väliä, millaiset sopimukset tehtiin, koska homma ei silti mennyt alta. Veikko Vennamon (http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05062_1#) legendaarinen lause "rötösherrat kuriin" ei ollut täysin tuulesta temmattu. Mutta nykyään on bisnesmaailmassa siirrytty nykyaikaiseen neuvottelukulttuuriin ja sopimuksilla on merkitystä, niin hyvässä kuin pahassa. (lähde: kirja)
EU:n sanotaan (tai no, Timppa sanoo) olevan vehkeilyn keskus. Miten siellä muka voi syntyä jotain win-win tapauksia. Jos yksi saa jonkin edun, niin se on automaattisesti toiselta pois. Onko näin? Vai onko tilanne sittenkin se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... Tai sitten ongelma on vain media...
Toinen YK-juttu
Niin, nuorisodelegaattihommasta oli kaksi netissä ilmoitettua tapahtumaa. Toinen on huomenna joten taas Helsinkiin. Kolme tuntia sinne ja toinen mokoma takaisin....
http://www.valtikka.fi/kalenteri/kv-foorumi
Siinä se on. Tilaisuudessa keskustellaan mm. YK:sta ja Anna Ranki ottaa siitä viimeiset aineksensa puheeseensa. Tuohon puheeseen on tähän mennessä pystynyt vaikuttamaan Valtikan sivuilla, mutta eipähän pysty enää, heh heh. No, ei sinänsä. Siellä oli kaksi kommenttia, joista toinen oli muutaman lauseen (aiheen) pituinen ja toinen oli lyhykäisyydessään "lol". Itsekään en jaksanut sinne kirjoitella. No, huomenna sitten. Junassa mulla onkin hyvin aikaa tehdä täysin oma versioini siitä puheesta...
Junassa voisin kirjoitella muutamia blogitekstejä myös valmiiksi. Nyt ei ole kaikkeista inspaavin fiisis tuottaa laadukasta materiaa, joten tyydyn vain laittamaan linkin laadukkaaseen materiaan. A-tuubi, I love it.
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100300
Nojaa, keksein nyt kuitenkin tekstin. Olin tossa viikonloppuna kesätyöpaikan maksamalla Viking-linen risteilyllä. Tässä muutamia teesejä kyseiseltä matkalta:
1. Ihmiset, menkää tanssikursseille, ettette nolaa itseänne siellä lavoilla. Myös minä aion mennä jollekin kurssille. Tarvitsen sitä. Oikeasti.
2. Nykyään risteilyjen taso on laskenut. Ennen oli halvempaa. Ennen myös Silja oli Vikingkiä parempi. Nykyään se on toisinpäin. Miksi? Siljan omistaa nykyään Venäläis/virolaiset. Tämä on johtanut tason laskuun. Virolainen palvelukulttuuri ei kuulemma ole samalla tasolla kuin koulutuspohjainen suomalainen. Ja kyllä me nyt tiedetään, millainen on venäläinen toimintakulttuuri. (lähde, lukuisat "kokemusta" omaavat ihmiset ja matka Karjalassa)
3. Onko missään risteilyhommassa nyt mitään ideaa??? Ihmiset eristäytyvät muusta maailmasta vuorokaudeksi suureen rautamötikkään ryyppäämään ja pan... siis leikkimään aikuisittain, kun tämä mötikkä vie muutaman rekan ruotsiin ja muutaman mokoman takaisin. Kuinka suuri prosentti matkustajista oikeasti näkee Ruotsin rannan? Paljon vähemmällä (ja ehkä tuottoisammin) päästäisiin, jos rakennetaan tuo mötikkä maalle ja ihmiset menee eristyksiin sinne vuorokaudeksi. Tai sitten laiva vaan lähtee muutaman kilometrin päähän satamasta ja jää siihen vuorokaudeksi. Suurin osa matkustajista tuskin edes huomaisi mitään...
4. Laivaristeilyt on täysikäisten pirusti kalliimpi versio alaikäisten "discoista". Meininki on aika hyvinkin monella tavalla samalla tasolla...
http://www.valtikka.fi/kalenteri/kv-foorumi
Siinä se on. Tilaisuudessa keskustellaan mm. YK:sta ja Anna Ranki ottaa siitä viimeiset aineksensa puheeseensa. Tuohon puheeseen on tähän mennessä pystynyt vaikuttamaan Valtikan sivuilla, mutta eipähän pysty enää, heh heh. No, ei sinänsä. Siellä oli kaksi kommenttia, joista toinen oli muutaman lauseen (aiheen) pituinen ja toinen oli lyhykäisyydessään "lol". Itsekään en jaksanut sinne kirjoitella. No, huomenna sitten. Junassa mulla onkin hyvin aikaa tehdä täysin oma versioini siitä puheesta...
Junassa voisin kirjoitella muutamia blogitekstejä myös valmiiksi. Nyt ei ole kaikkeista inspaavin fiisis tuottaa laadukasta materiaa, joten tyydyn vain laittamaan linkin laadukkaaseen materiaan. A-tuubi, I love it.
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100300
Nojaa, keksein nyt kuitenkin tekstin. Olin tossa viikonloppuna kesätyöpaikan maksamalla Viking-linen risteilyllä. Tässä muutamia teesejä kyseiseltä matkalta:
1. Ihmiset, menkää tanssikursseille, ettette nolaa itseänne siellä lavoilla. Myös minä aion mennä jollekin kurssille. Tarvitsen sitä. Oikeasti.
2. Nykyään risteilyjen taso on laskenut. Ennen oli halvempaa. Ennen myös Silja oli Vikingkiä parempi. Nykyään se on toisinpäin. Miksi? Siljan omistaa nykyään Venäläis/virolaiset. Tämä on johtanut tason laskuun. Virolainen palvelukulttuuri ei kuulemma ole samalla tasolla kuin koulutuspohjainen suomalainen. Ja kyllä me nyt tiedetään, millainen on venäläinen toimintakulttuuri. (lähde, lukuisat "kokemusta" omaavat ihmiset ja matka Karjalassa)
3. Onko missään risteilyhommassa nyt mitään ideaa??? Ihmiset eristäytyvät muusta maailmasta vuorokaudeksi suureen rautamötikkään ryyppäämään ja pan... siis leikkimään aikuisittain, kun tämä mötikkä vie muutaman rekan ruotsiin ja muutaman mokoman takaisin. Kuinka suuri prosentti matkustajista oikeasti näkee Ruotsin rannan? Paljon vähemmällä (ja ehkä tuottoisammin) päästäisiin, jos rakennetaan tuo mötikkä maalle ja ihmiset menee eristyksiin sinne vuorokaudeksi. Tai sitten laiva vaan lähtee muutaman kilometrin päähän satamasta ja jää siihen vuorokaudeksi. Suurin osa matkustajista tuskin edes huomaisi mitään...
4. Laivaristeilyt on täysikäisten pirusti kalliimpi versio alaikäisten "discoista". Meininki on aika hyvinkin monella tavalla samalla tasolla...
3. Olemmeko sen tiedon perusteella tietoyhteiskunta jonka saamme?
Ykkösaamu
TV1 Lauantai klo 10.05 13.9.2008
http://areena.yle.fi/toista?id=1489536
Katso tuosta linkistä vaikka ensimmäiset 15 minuuttia ja sitten lue eteenpäin.
Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana puhutaan Georgiasta ja "tiedotuksesta", jota sieltä tuli. Tämä sai minut miettimään, että olemmeko me tietoyhteiskuntana paljoakaan kehittynyt esim. kylmän sodan tai jopa 2. maailman sodan ajoista.
Tämä on minusta tärkeä aihe, koska me muodostamme monia mielipiteitämme niiden tietojen perusteella, jotka media meille antaa. Me rakennamme tietämyksemme näiden tietojen perusteella ja juuri näiden tietojen perusteella me täällä keskustelemme ja teemme päätöksiä.
Mistä me siis tiedetään, ettei meitä täysin kuseteta eri asioiden kanssa? Mistä me tiedetään, ettei meille syötetä propagandaa, jonka tarkoitus on saada meidät toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla? Onko tää pelko jotenkin vanhanaikainen tänä päivänä?
Mehän ollaan totuttu yhdistämään propaganda politiikkaan ja etenkin kansanjoukkojen hallintaan, kuten Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa tehtiin. Nyt me voidaan ajatella, että propaganda kuoli näiden valtioiden mukana ja sananvapaus jyllää ja pitää huolta, että saamme tasapuolista ja korkealaatuista journalistista hapatetta. EI PIDÄ PAIKKAANSA!
Juurihan tuossa linkissä sanottiin, kuinka Georgia toimi "tiedotuksessaan". Venäjänkin media on valtion omistuksessa (tai jotain, en muista miten tämä suhde menikään) joten siihen ei myöskään voine luottaa. Ja entäs meidän suomalainen media? Ottaa kaiken ulkomaisissa medioista (esim. CCN, BBC jne.) sellaisenaan. Samat kuvat. Samat lainaukset. Ja tässä kriisissa ollaan pureksittu vain Georgian suoltamaa kamaa. Lisää tästä tässä linkissä:
A-talk
TV1 Torstai klo 21.05 4.9.2008
http://areena.yle.fi/toista?id=1472219
Toinen on se, etteikö muka meidän yhteiskunnassamme ole propakandaa, jolla pyritään saada ihmiset ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Kyllä on. Otanpa esimerkiksi nyt tapetilla olevan kokoomusnuorten kalenterin. Lehdet sanoo, että kyseessä on pornoa. Lehdet myös päättelee, että nyt kun kokoomukseen on liittynyt lisää kannattajia, niin se johtuu siitä, kun nuorille tarjotaan pornoa kalenterin muodossa. EI PIDÄ PAIKKAANSA!
En itse ole kokoomuksessa, mutta ajattelin ostaa kyseisen kalenterin, koska se on NIIN täydellinen esimerkki media "autopropagandasta". Itse näin kalenterin kuvat ja vaikka joissakin (ehkä kahdessa?) oli alastonta pintaa ja yhdessä näkyi lievästi ylipainoisen miehen yksi ja puoli pakaraa, niin ei kyse ole pornosta. Ala-asteen kirjastoista löytyy paljon kovempia "taidetta" tai "historiaa" sisältäviä kirjoja ja ne on sitä jotakin. Minä ostan sen kalenterin, koska vastustan median tyyliä tehdä tästä asiasta tälläinen juttu. Samalla taidan vahingossa tukea kokoomusnuorten vaalikampanjaa. Hups. (<- skandaalin ainekset!!!)
Miksi jokaisessa uutisessa, kun näytetään kuvaa tästä kalenterista, niin siinä näkyy vain yksi ja sama naisen kuva. Siis se missä on niitä kukkia. Selitys on yksinkertainen. Tämä yksi kuva loi "perusteet" nimetä kalenteri pornokalenteriksi ja luoda "skandaalin". Mihin media tällä pyrkii? Myyntiin, levikkiin, juttuun. Siihen, että ihmiset ostavat ja lukevat juttuja. Tämä on tarkoitus ja sillä mennään, vaikka jutut pitäisikin "käsikirjoittaa uudelleen" toimiston takahuoneessa.
Tälläisessä jutuntekomenetelmässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kun muut mediat kopioivat kaikki alkuperäisessä jutussa olevat asiat sellaisenaan, mitään kyseenalaistamatta. Kun "skandaali" ilmestyy yhdessä mediassa, niin seuraavana päivänä se on sellaisenaan kaikissa muissakin. CopyPaste. Mä saisin sellaisesta tekstistä koulussa hylätyn...
Missä oli se media, joka olisi näyttänyt niitä muita kuvia mitä siinä kalenterissa oli ja kysynyt, että tämäkö on sitä pornoa? Missä oli se media, joka olisi tehnyt jutun tästä median jutuntekotyylistä ja kyseenalaistanut muiden medioiden journalistisen uskottavuuden? Ei missään. Kaikki menivät kuin pässit liassa. Tämä on sitä nykypäivän propagandaa.
Tämäkö on sitä nykypäivän "tietoyhteiskuntaa"?
TV1 Lauantai klo 10.05 13.9.2008
http://areena.yle.fi/toista?id=1489536
Katso tuosta linkistä vaikka ensimmäiset 15 minuuttia ja sitten lue eteenpäin.
Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana puhutaan Georgiasta ja "tiedotuksesta", jota sieltä tuli. Tämä sai minut miettimään, että olemmeko me tietoyhteiskuntana paljoakaan kehittynyt esim. kylmän sodan tai jopa 2. maailman sodan ajoista.
Tämä on minusta tärkeä aihe, koska me muodostamme monia mielipiteitämme niiden tietojen perusteella, jotka media meille antaa. Me rakennamme tietämyksemme näiden tietojen perusteella ja juuri näiden tietojen perusteella me täällä keskustelemme ja teemme päätöksiä.
Mistä me siis tiedetään, ettei meitä täysin kuseteta eri asioiden kanssa? Mistä me tiedetään, ettei meille syötetä propagandaa, jonka tarkoitus on saada meidät toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla? Onko tää pelko jotenkin vanhanaikainen tänä päivänä?
Mehän ollaan totuttu yhdistämään propaganda politiikkaan ja etenkin kansanjoukkojen hallintaan, kuten Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa tehtiin. Nyt me voidaan ajatella, että propaganda kuoli näiden valtioiden mukana ja sananvapaus jyllää ja pitää huolta, että saamme tasapuolista ja korkealaatuista journalistista hapatetta. EI PIDÄ PAIKKAANSA!
Juurihan tuossa linkissä sanottiin, kuinka Georgia toimi "tiedotuksessaan". Venäjänkin media on valtion omistuksessa (tai jotain, en muista miten tämä suhde menikään) joten siihen ei myöskään voine luottaa. Ja entäs meidän suomalainen media? Ottaa kaiken ulkomaisissa medioista (esim. CCN, BBC jne.) sellaisenaan. Samat kuvat. Samat lainaukset. Ja tässä kriisissa ollaan pureksittu vain Georgian suoltamaa kamaa. Lisää tästä tässä linkissä:
A-talk
TV1 Torstai klo 21.05 4.9.2008
http://areena.yle.fi/toista?id=1472219
Toinen on se, etteikö muka meidän yhteiskunnassamme ole propakandaa, jolla pyritään saada ihmiset ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Kyllä on. Otanpa esimerkiksi nyt tapetilla olevan kokoomusnuorten kalenterin. Lehdet sanoo, että kyseessä on pornoa. Lehdet myös päättelee, että nyt kun kokoomukseen on liittynyt lisää kannattajia, niin se johtuu siitä, kun nuorille tarjotaan pornoa kalenterin muodossa. EI PIDÄ PAIKKAANSA!
En itse ole kokoomuksessa, mutta ajattelin ostaa kyseisen kalenterin, koska se on NIIN täydellinen esimerkki media "autopropagandasta". Itse näin kalenterin kuvat ja vaikka joissakin (ehkä kahdessa?) oli alastonta pintaa ja yhdessä näkyi lievästi ylipainoisen miehen yksi ja puoli pakaraa, niin ei kyse ole pornosta. Ala-asteen kirjastoista löytyy paljon kovempia "taidetta" tai "historiaa" sisältäviä kirjoja ja ne on sitä jotakin. Minä ostan sen kalenterin, koska vastustan median tyyliä tehdä tästä asiasta tälläinen juttu. Samalla taidan vahingossa tukea kokoomusnuorten vaalikampanjaa. Hups. (<- skandaalin ainekset!!!)
Miksi jokaisessa uutisessa, kun näytetään kuvaa tästä kalenterista, niin siinä näkyy vain yksi ja sama naisen kuva. Siis se missä on niitä kukkia. Selitys on yksinkertainen. Tämä yksi kuva loi "perusteet" nimetä kalenteri pornokalenteriksi ja luoda "skandaalin". Mihin media tällä pyrkii? Myyntiin, levikkiin, juttuun. Siihen, että ihmiset ostavat ja lukevat juttuja. Tämä on tarkoitus ja sillä mennään, vaikka jutut pitäisikin "käsikirjoittaa uudelleen" toimiston takahuoneessa.
Tälläisessä jutuntekomenetelmässä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kun muut mediat kopioivat kaikki alkuperäisessä jutussa olevat asiat sellaisenaan, mitään kyseenalaistamatta. Kun "skandaali" ilmestyy yhdessä mediassa, niin seuraavana päivänä se on sellaisenaan kaikissa muissakin. CopyPaste. Mä saisin sellaisesta tekstistä koulussa hylätyn...
Missä oli se media, joka olisi näyttänyt niitä muita kuvia mitä siinä kalenterissa oli ja kysynyt, että tämäkö on sitä pornoa? Missä oli se media, joka olisi tehnyt jutun tästä median jutuntekotyylistä ja kyseenalaistanut muiden medioiden journalistisen uskottavuuden? Ei missään. Kaikki menivät kuin pässit liassa. Tämä on sitä nykypäivän propagandaa.
Tämäkö on sitä nykypäivän "tietoyhteiskuntaa"?
Toinen päivä, jonka omistan hajoamiselle...
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100625
Kun näin tämän ekan kerran, hajosin. Nyt se on netissä, joten hajoilempa tässä vähän lisää...
Täytyy kyllä sanoa, että on meillä täällä Satakunnassa päin KARISMAATTISIA politiikonalkuja...
Taidanpas lähteä tässä vessaan hieromaan rannettani lusikalla...
See next time in this life when we meet...
Kun näin tämän ekan kerran, hajosin. Nyt se on netissä, joten hajoilempa tässä vähän lisää...
Täytyy kyllä sanoa, että on meillä täällä Satakunnassa päin KARISMAATTISIA politiikonalkuja...
Taidanpas lähteä tässä vessaan hieromaan rannettani lusikalla...
See next time in this life when we meet...
2. Tietoyhteiskunta
Projekti pyörii tälläisen sanan ympärillä. Alkuperäinen sana tässä projektissa tälle oli ”knowledge-based society”. Mitä tämä (todella monisyinen!) sana tässä projektissa tarkoittaa? Toinen hemmo Allianssista, Jan Frilander, kuvasi sähköpostissa aihetta näin:
”Suomalainen sana "tietoyhteiskunta" voidaan kääntää monilla muilla kielillä korostaen eri painotuksia: käännös 'information society' käsitetään erityisesti tietoverkkojen ja tiedonkulun yhteiskuntana, kun taas tämän projektin otsikossa käytetty 'knowledge-based society' voidaan hahmottaa enemmän tutkitun tiedon ja ymmärryksen yhteiskuntana. Työ tässä projektissa meidän täytyykin aloittaa määrittelemällä projektimme aihe eli teema omasta näkökulmastamme. Mitä ilmiötä me oikeastaan pohdimme? Yhtälailla meidän pitää päättää, miten me aihepiiriä lähestymme. Ranskalaisilla on hyvin luova ja monimuotoisuutta ihannoiva, toisin sanoen paljon vapauksia antava näkemys tästä projektista ja sen tavoitteista. Ehdotankin, että heittäydymme mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön ja annamme osaksi tätä projektia juuri omannäköisemme kädenjäljen!”
Lauantaisessa tapaamisessa raaputimme pintaa vähän sieltä sun täältä menemättä vielä syvälle eri aihepiireihin. Emme myöskään kerenneet lyömään lukkoon suuntaa keskustelullemme. Eli oikeastaan tilanne on vieläkin yhtä auki kun se tuossa ylhäällä kuvataan. Aika kaameaa (ja samalla niin exponentaalisen ihanaa), vai mitä?
Koska toivon, että ihmiset kommentoisivat tähän blogiini, aion pitää pitää aina pienoisen alustuksen aina jostakin aiheesta, jotta saadaan yleisesti ottaen ajatukset liikkeelle johonkin suuntaan, ja sitten te kirjoittaisitte ajatuksianne. Tässä olisi nyt ensimmäinen teksti:
Minusta suomalaisten ajattelu tämän aiheen kanssa eroaa muiden maiden kannasta siinä, ettemme me oikeen pysty ajattelemaan tietoyhteiskuntaa ilman viestintäteknologiaa. Aina kun mä yritän miettiä toista, niin mä kuitenkin ajaudun myös toiseen. Ne kulkee käsikädessä. Ootteko samaa mieltä vai eri mieltä ja miksi? Mitä teidän mielestänne aiheemme tarkoittaa?
Lissabonin strategiassa linjataan, että EU:sta tulee maailman johtava tietoyhteiskunta. Tulkitsen tätä niin, että me EU:ssa olisimme tehokkaampia ja kilpailukykyisempiä markkinoilla, kiitos sen, että olemme tietoyhteiskunta. Meidän siis kuuluu tietää enemmän kuin toiset ja saada sillä aikaa rahaa.
Me tiedämme, että Kiinan tapaiset orjayhteiskunnat pärjäävät, koska niillä on halvempaa työvoimaa. Niillä on myös pirusti enemmän populaa, joten ne saa helposti aikaiseksi enemmän korkeasti koulutettuakin porukkaa kuin meillä. Tilanne tuntuu ajautuvan EU:n kannalta samaan, kuin mitä Suomi potee tällä hetkellä kaikilla aloilla. Muuallakin on porukkaa ja niitä on enemmän. Meidän on siis oltava parempia kuin ne muut. Olympialaisissa se on ainakin niin pirun vaikeaa...
Millä alalla meidän tulee olla parempia? Viestinnässä, nuorten kouluttamisessa, aikuisten uudelleen kouluttamisessa, tutkimustyössä, uusissa toimintatavoissa, vai missä ihmeessä? Yleistietämyksessä vai erikoistumisessa? Kai meidän täytyy olla niin pirun hyviä aivan kaikessa. Käsittelen näitä aiheita aina silloin tällöin tässä blogissa, joten niitä kaikkia ei tarvitse heti käydä.
Aloitetaan viestinnästä. Teknologia on aivan priima luokkaa. Windows Vistassa(kin) on pirusti ominaisuuksia, joita ei käytä eikä tarvitse. Kännyköissä on lukemattomia piilotettuja ominaisuuksia, joiden mahdollisuuksia emme joko jääräpäisyydessämme halua käyttää tai sitten emme vaan huomaa. Viestintäkulttuurimme ei ole vielä minusta kehittynyt TÄYTEEN potentiaaliinsa siitä, mitä se voisi jo olla. Otetaan esimerkiksi tämä blogi ja Annan (se YK-delegaatti) puheeseen vaikutusmahdollisuus. Molemmat löytyy netistä. Niissä molemmissa piilee mahdollisuus vaikuttaa suuriin asioihin. Miksi ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä nämä mahdollisuudet nähdessäänkään tartu tähän mahdollisuuteen? Vaikka teknologia mahdollistaa osallistumisen, niin silti se vaatisi vielä yhden asian. Ihmisen toiminnan. Kyse on loppujen lopuksi ihmisistä. Suurin vara suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle olisi, jos opittaisiin reagoimaan netissä ilmestyviin teksteihin samalla tavalla, kuin reagoidaan kirjoitettuun tekstiin tai kasvotusten tapaamiseen. Se olisi suuri mullistus, joka minusta saisi meidät käyttämään tietoliikenteen todellisia mahdollisuuksia.
”Suomalainen sana "tietoyhteiskunta" voidaan kääntää monilla muilla kielillä korostaen eri painotuksia: käännös 'information society' käsitetään erityisesti tietoverkkojen ja tiedonkulun yhteiskuntana, kun taas tämän projektin otsikossa käytetty 'knowledge-based society' voidaan hahmottaa enemmän tutkitun tiedon ja ymmärryksen yhteiskuntana. Työ tässä projektissa meidän täytyykin aloittaa määrittelemällä projektimme aihe eli teema omasta näkökulmastamme. Mitä ilmiötä me oikeastaan pohdimme? Yhtälailla meidän pitää päättää, miten me aihepiiriä lähestymme. Ranskalaisilla on hyvin luova ja monimuotoisuutta ihannoiva, toisin sanoen paljon vapauksia antava näkemys tästä projektista ja sen tavoitteista. Ehdotankin, että heittäydymme mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön ja annamme osaksi tätä projektia juuri omannäköisemme kädenjäljen!”
Lauantaisessa tapaamisessa raaputimme pintaa vähän sieltä sun täältä menemättä vielä syvälle eri aihepiireihin. Emme myöskään kerenneet lyömään lukkoon suuntaa keskustelullemme. Eli oikeastaan tilanne on vieläkin yhtä auki kun se tuossa ylhäällä kuvataan. Aika kaameaa (ja samalla niin exponentaalisen ihanaa), vai mitä?
Koska toivon, että ihmiset kommentoisivat tähän blogiini, aion pitää pitää aina pienoisen alustuksen aina jostakin aiheesta, jotta saadaan yleisesti ottaen ajatukset liikkeelle johonkin suuntaan, ja sitten te kirjoittaisitte ajatuksianne. Tässä olisi nyt ensimmäinen teksti:
Minusta suomalaisten ajattelu tämän aiheen kanssa eroaa muiden maiden kannasta siinä, ettemme me oikeen pysty ajattelemaan tietoyhteiskuntaa ilman viestintäteknologiaa. Aina kun mä yritän miettiä toista, niin mä kuitenkin ajaudun myös toiseen. Ne kulkee käsikädessä. Ootteko samaa mieltä vai eri mieltä ja miksi? Mitä teidän mielestänne aiheemme tarkoittaa?
Lissabonin strategiassa linjataan, että EU:sta tulee maailman johtava tietoyhteiskunta. Tulkitsen tätä niin, että me EU:ssa olisimme tehokkaampia ja kilpailukykyisempiä markkinoilla, kiitos sen, että olemme tietoyhteiskunta. Meidän siis kuuluu tietää enemmän kuin toiset ja saada sillä aikaa rahaa.
Me tiedämme, että Kiinan tapaiset orjayhteiskunnat pärjäävät, koska niillä on halvempaa työvoimaa. Niillä on myös pirusti enemmän populaa, joten ne saa helposti aikaiseksi enemmän korkeasti koulutettuakin porukkaa kuin meillä. Tilanne tuntuu ajautuvan EU:n kannalta samaan, kuin mitä Suomi potee tällä hetkellä kaikilla aloilla. Muuallakin on porukkaa ja niitä on enemmän. Meidän on siis oltava parempia kuin ne muut. Olympialaisissa se on ainakin niin pirun vaikeaa...
Millä alalla meidän tulee olla parempia? Viestinnässä, nuorten kouluttamisessa, aikuisten uudelleen kouluttamisessa, tutkimustyössä, uusissa toimintatavoissa, vai missä ihmeessä? Yleistietämyksessä vai erikoistumisessa? Kai meidän täytyy olla niin pirun hyviä aivan kaikessa. Käsittelen näitä aiheita aina silloin tällöin tässä blogissa, joten niitä kaikkia ei tarvitse heti käydä.
Aloitetaan viestinnästä. Teknologia on aivan priima luokkaa. Windows Vistassa(kin) on pirusti ominaisuuksia, joita ei käytä eikä tarvitse. Kännyköissä on lukemattomia piilotettuja ominaisuuksia, joiden mahdollisuuksia emme joko jääräpäisyydessämme halua käyttää tai sitten emme vaan huomaa. Viestintäkulttuurimme ei ole vielä minusta kehittynyt TÄYTEEN potentiaaliinsa siitä, mitä se voisi jo olla. Otetaan esimerkiksi tämä blogi ja Annan (se YK-delegaatti) puheeseen vaikutusmahdollisuus. Molemmat löytyy netistä. Niissä molemmissa piilee mahdollisuus vaikuttaa suuriin asioihin. Miksi ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä nämä mahdollisuudet nähdessäänkään tartu tähän mahdollisuuteen? Vaikka teknologia mahdollistaa osallistumisen, niin silti se vaatisi vielä yhden asian. Ihmisen toiminnan. Kyse on loppujen lopuksi ihmisistä. Suurin vara suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle olisi, jos opittaisiin reagoimaan netissä ilmestyviin teksteihin samalla tavalla, kuin reagoidaan kirjoitettuun tekstiin tai kasvotusten tapaamiseen. Se olisi suuri mullistus, joka minusta saisi meidät käyttämään tietoliikenteen todellisia mahdollisuuksia.
1. Suuri projekti!
Nyt tapahtuu suuria. Todella suuria. Jotakin niin suurta, että se voi muuttaa monia asioita, suuria asioita.
Alkuvuodesta 2008 Allianssi-talolle saapui kirje ranskasta. Kirje oli muuten vaatimaton, paitsi että sitä somisti EU:n komission leima ja EU:n puheenjohtajamaan presidentin Nicolas Sarcozyn allekirjoitus.
Viikko sitten lauantaina olin ensimmäisessä tapaamisessa, joka koski lokakuussa tapahtuvaa ranskanmatkaa, johon menisin Suomen nuorisovaltuustojen liitto – Nuva ry:n toisena edustajana. En tiennyt koko ranskanmatkan ideasta aamulla herätessäni vielä mitään, koska teknologisten syiden takia en ollut saanut vielä yhtään tietoa antavaa sähköpostia. Edeltävänä iltana ongelma tosin oli jo havaittu ja niinpä sain kaikki sähköpostit aamulla. Sain jonkinlaisen idean tapahtumasta. Seminaarissa puhuisimme tietoyhteiskunnasta - jaa...
Tapahtuman alkaessa n. Klo 11-12.00, oli samaan pöytään istuutunut kanssani kaksi vetäjää (googlatkaa nää jos ette tie) Allianssista, edustajia Sakki ry:stä, Suomen Lukiolaisten Liittosta ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund:stä, yksi kustakin. Nuva ry:stä on todellakin tullut merkittävä järjestö viime vuosien aikana.
Ranska on nyt EU:n puheenjohtajamaana järjestämässä seminaaria, johon kootaa edustus projektiin haluavista EU-maista. Seminaarissa osallistujat tutustutetaan Ranskaan ja Ranskassa oleviin yliopistoihin sekä muihin tutkimuslaitoksiin ja eri Ranskassa tehtäviin tutkimuksiin ja tutkimuksen aloihin. Kuten arvata saattaa, niin ranskalaisilla on kova hinku osoittaa, kuinka hienossa maassa he oikeen asuvat. Tämä on kuitenkin toissijaista. Tärkeintä on paneelikeskustelu, jossa osallistujat luovat paperin, joka luovutetaan komissiolle ja tässä paperissa mainitaan tietoyhteiskunta. Tässä on kaikki, mitä on tapahtumasta lyöty lukkoon.
Syy, miksi ranskalaiset ovat jättäneet tapahtuman näin väljäksi, on heidän halunsa antaa nuorille mahdollisuus tehdä tapahtumasta nuorten itsensä näköinen. Voitteko uskoa tätä. Meille on annettu täydellinen mahdollisuus vaikuttaa mihin asiaan me haluammekin ja haluamallamme tavalla. Jos haluamme laulaa palalaikkaa ja tanssia tangoa ja näin kertoa kantamme EU:laisiin kouluihin, niin se on ihan ok. Siis niille komission heeboille.
Lauantaisessa tapaamisessa puhuimme jo monista asioista, kuten että mitä tietoyhteiskunta merkitsee, mitä kaikkia mahdollisuuksia tässä projektissa piilee, millä tavalla me nyt valmistaudumme tähän Ranskan matkaan ja sen semmoista. Tulen ripottelemaan näitä kyseisen tapaamisen hedelmiä ja vihanneksia tässä blogissani, jotta lukijoilla on mahdollisuus tietää tästä projektista ja ottaa siihen tämän blogin kautta osaa.
Kun me menemme Ranskaan ja mukanamme on lappu, missä on suomalaisten nuorten tärkeinä pitämät kohdat, niin joudumme vastakkain muiden maiden vastaavien edustajien ja papereiden kanssa. Alkaa paneeli, jonka lopputuloksena päätämme lopullisen paperin kohdat. Onnistumisemme mittari tietysti on se, että kuinka paljon saamme juuri meidän kohtiamme lopulliseen paperiin. Ja niiden kohtien tulee olla hyviä. Siis todella hyviä. Ultimaalisen hyviä.
Meitä lähtee Ranskaan kaikenkaikkiaan noin 12 nuorta ja kaksi ”avustajaa”. Haluan, että tämä projekti koskettaa suurempaakin joukkoa nuoria. Siksi aion kirjoittaa tästä projektista tässä blogissa ja toivoa, että ihmiset, jotka tätä lukevat, kommentoisivat ajatuksiaan ja ideoitaan. Tällöin saamme aikaiseksi paljon enemmän ajatuksia, perusteluita ja näkökulmia, jotta voimme oikeasti lähteä hyvillä mielin Ranskaan ja olemaan valmiita keskustelemaan mistä tahansa. Teidän kaikkien ajatukset on kullanarvoisia. Te kaikki vaikutatte tämän projektin onnistumiseen yhtälailla kuin me lähtijätkin.
Paikalla eri organisaatioista olleet edustajat. Vasemmalta oikealle: Klaus Unkuri Nuva ry, Joni Kähkönen Sakki Ry, Elisa Tarkiainen SLL, Alina Böling SFF, Jan Frilander Allianssi. Kuvaa ottaa Fatim Diarra Allianssista
Alkuvuodesta 2008 Allianssi-talolle saapui kirje ranskasta. Kirje oli muuten vaatimaton, paitsi että sitä somisti EU:n komission leima ja EU:n puheenjohtajamaan presidentin Nicolas Sarcozyn allekirjoitus.
Viikko sitten lauantaina olin ensimmäisessä tapaamisessa, joka koski lokakuussa tapahtuvaa ranskanmatkaa, johon menisin Suomen nuorisovaltuustojen liitto – Nuva ry:n toisena edustajana. En tiennyt koko ranskanmatkan ideasta aamulla herätessäni vielä mitään, koska teknologisten syiden takia en ollut saanut vielä yhtään tietoa antavaa sähköpostia. Edeltävänä iltana ongelma tosin oli jo havaittu ja niinpä sain kaikki sähköpostit aamulla. Sain jonkinlaisen idean tapahtumasta. Seminaarissa puhuisimme tietoyhteiskunnasta - jaa...
Tapahtuman alkaessa n. Klo 11-12.00, oli samaan pöytään istuutunut kanssani kaksi vetäjää (googlatkaa nää jos ette tie) Allianssista, edustajia Sakki ry:stä, Suomen Lukiolaisten Liittosta ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund:stä, yksi kustakin. Nuva ry:stä on todellakin tullut merkittävä järjestö viime vuosien aikana.
Ranska on nyt EU:n puheenjohtajamaana järjestämässä seminaaria, johon kootaa edustus projektiin haluavista EU-maista. Seminaarissa osallistujat tutustutetaan Ranskaan ja Ranskassa oleviin yliopistoihin sekä muihin tutkimuslaitoksiin ja eri Ranskassa tehtäviin tutkimuksiin ja tutkimuksen aloihin. Kuten arvata saattaa, niin ranskalaisilla on kova hinku osoittaa, kuinka hienossa maassa he oikeen asuvat. Tämä on kuitenkin toissijaista. Tärkeintä on paneelikeskustelu, jossa osallistujat luovat paperin, joka luovutetaan komissiolle ja tässä paperissa mainitaan tietoyhteiskunta. Tässä on kaikki, mitä on tapahtumasta lyöty lukkoon.
Syy, miksi ranskalaiset ovat jättäneet tapahtuman näin väljäksi, on heidän halunsa antaa nuorille mahdollisuus tehdä tapahtumasta nuorten itsensä näköinen. Voitteko uskoa tätä. Meille on annettu täydellinen mahdollisuus vaikuttaa mihin asiaan me haluammekin ja haluamallamme tavalla. Jos haluamme laulaa palalaikkaa ja tanssia tangoa ja näin kertoa kantamme EU:laisiin kouluihin, niin se on ihan ok. Siis niille komission heeboille.
Lauantaisessa tapaamisessa puhuimme jo monista asioista, kuten että mitä tietoyhteiskunta merkitsee, mitä kaikkia mahdollisuuksia tässä projektissa piilee, millä tavalla me nyt valmistaudumme tähän Ranskan matkaan ja sen semmoista. Tulen ripottelemaan näitä kyseisen tapaamisen hedelmiä ja vihanneksia tässä blogissani, jotta lukijoilla on mahdollisuus tietää tästä projektista ja ottaa siihen tämän blogin kautta osaa.
Kun me menemme Ranskaan ja mukanamme on lappu, missä on suomalaisten nuorten tärkeinä pitämät kohdat, niin joudumme vastakkain muiden maiden vastaavien edustajien ja papereiden kanssa. Alkaa paneeli, jonka lopputuloksena päätämme lopullisen paperin kohdat. Onnistumisemme mittari tietysti on se, että kuinka paljon saamme juuri meidän kohtiamme lopulliseen paperiin. Ja niiden kohtien tulee olla hyviä. Siis todella hyviä. Ultimaalisen hyviä.
Meitä lähtee Ranskaan kaikenkaikkiaan noin 12 nuorta ja kaksi ”avustajaa”. Haluan, että tämä projekti koskettaa suurempaakin joukkoa nuoria. Siksi aion kirjoittaa tästä projektista tässä blogissa ja toivoa, että ihmiset, jotka tätä lukevat, kommentoisivat ajatuksiaan ja ideoitaan. Tällöin saamme aikaiseksi paljon enemmän ajatuksia, perusteluita ja näkökulmia, jotta voimme oikeasti lähteä hyvillä mielin Ranskaan ja olemaan valmiita keskustelemaan mistä tahansa. Teidän kaikkien ajatukset on kullanarvoisia. Te kaikki vaikutatte tämän projektin onnistumiseen yhtälailla kuin me lähtijätkin.
Paikalla eri organisaatioista olleet edustajat. Vasemmalta oikealle: Klaus Unkuri Nuva ry, Joni Kähkönen Sakki Ry, Elisa Tarkiainen SLL, Alina Böling SFF, Jan Frilander Allianssi. Kuvaa ottaa Fatim Diarra Allianssista
Youth delegate in YK -system
Tänää olin Helsinsingissä Allianssi-talolla pidettävässä keskustelutilaisuudessa, jossa alustajina olivat Marjatta Rasi (ulkoministeriön alivaltiosihteeri, ylempi kuva) ja Olli Saarela (tyyppi opetusministeriöstä, alempi kuva) ja lopetussanat piti Jaakko Weuro. Keskustelussa puhuttiin YK:sta ja nuorista. Keskutelu käytiin englanniksi, koska samaan aikaa oli kolmipäiväinen seminaari menossa, jossa eri maiden nuorisodelegaatit olivat kokoontuneet. Suurin osa yleisöstä olikin juuri tämän seminaarin osanottajia...Tämän koko tapahtuman keskiössä oli YK:n nuorisodelegaatti järjestelmä. Monet YK:n jäsenmaat lähettävät tässä syksyllä pidettävään yleiskokoukseen nuorisodelegaatin viikoksi. Tässä yleiskokouksessa jokaisella nuorisodelegaatilla on oikeus pitää yksi puhe ja liikkua käytävillä. Eli puheen lisäksi nuorisodelegaatit lobbaavat armottomasti sitä asiaa, minkä ovat pääpointikseen yhdessä päättäneet, oman ja muiden maiden delegaateille. Tämän lisäksi delegaatit touhuavat kaikennäköistä omassa maassaan ennen lähtöään yleiskokoukseen.
Suomen edustaja vuodelle 2008 on Anna Ranki. Hänen bloginsa löytyy http://www.valtikka.fi/ ja sieltä löytää myös muuta tapahtumaan liittyvää tietoa. Mainitsemisen arvoista on, että Annan puheen (ja mahdollisesti lobbauksenkin) sisältöön pystyy vaikuttamaan tällä sivustolla olevassa keskustelussa. Myös toinen avoin tilaisuus tullaan järjestämään 16.9 ja siellä Annan puhe viimeistellään. Aion olla siellä paikalla ja toivottavasti näen siellä muitakin! Seuratkaa Annan blogia niin tulette saamaan tietoa YK:sta, joka on loppujen lopuksi maailman ainoa järjestö, missä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) kaikki valtiot pysyvät olemaan kontaktissa keskenään. Se on jo aika iso diplomaattinen saavutus sinänsä.
Annaa myös haastateltiin yhteen Ylen ohjelmaan, jonka nimeä en muita, mutta se tuleen tiistaina Yle teemalta ja sitten se laitetaan Yle-areenaan, joten tulen laittamaan kyseisen
ohjelman linkin sitten silloin.
Seuraavan vuoden edustajan paikka laitetaan hakuun samaan aikaan, kun Anna on yleiskokouksessa. Hakea saa.
Tämän YK-hommelin lisäksi yritin soittaa nuorten ulko-ja turvallisuuspoliittisen ryhmän puheenjohtajalle, mutta 020202 ei löytänyt Helsingistä tämän nimistä hemmoa. Hmm.
Eilen soitin tuohduksissani jollekin Hesan ääni projektissa mukana olevalle ja nyt hän sitten soitti minulle takaisin. Sain nyt todella hyvän kuvan siitä, että millainen järjestelmä on kyseessä. Mutta siitä sitten tuonnempana, jos alkaa nämä blogi-teksti-ideat loppumaan...
Nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittinen ryhmä
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100310
Tämän ryhmä on aivan ihana. Olisi pitänyt hakea siihen. Mutta heräsin ryhmän olemassaoloon kunnolla vasta, kun ilmoittautumisaika oli jo mennyt. Möööööö...
Sain idean. Otan yhteyttä näihin nuoriin, jotka ovat mukana tässä ryhmässä ja pyydän heiltä materiaalia ja kuulumisia siitä, mitä he tekevät. Siinä se idea on. Tästä yhteydenpidosta saattaa olla hyötyä myöhemmin.
Eräässä mielessä on sääli, että Kanerva poistettiin ulkoministerin pallilta. Hän olisi ehkä panostanut tähän ryhmään enemmän kuin nykyinen, olihan koko homma juuri Kanervan idea. Lopputuloksellisesti en tätä vaihdosta kyllä muuten harmittele.
Tuo A-tuubi täytyy myös pitää mielessä. Se näyttää aika houkuttelevalta väylältä levittää asioita. Täytyy tämäkin laittaa korvan taakse.
Dokumentti oli Hesän ääni -projektin tekemä. Olen kuullut kaikenlaista juttua tästä projektista. Kyseinen projekti on Helsingin vastine nuorisovaltuustolle. Haluan tietää, mistä tässä projektissa on oikein kyse ja haluan kuulla sen nuorelta. Haluan tietää, että kokevatko nuoret tämän systeemin hyväksi. Pikkulinnut kun ovat laulaneet, etteivät oikeen ole... Huomenna siis sen YK-höskän lisäksi otan yhteyttä näihin Hesan ääni hemmoihin.
Tämän ryhmä on aivan ihana. Olisi pitänyt hakea siihen. Mutta heräsin ryhmän olemassaoloon kunnolla vasta, kun ilmoittautumisaika oli jo mennyt. Möööööö...
Sain idean. Otan yhteyttä näihin nuoriin, jotka ovat mukana tässä ryhmässä ja pyydän heiltä materiaalia ja kuulumisia siitä, mitä he tekevät. Siinä se idea on. Tästä yhteydenpidosta saattaa olla hyötyä myöhemmin.
Eräässä mielessä on sääli, että Kanerva poistettiin ulkoministerin pallilta. Hän olisi ehkä panostanut tähän ryhmään enemmän kuin nykyinen, olihan koko homma juuri Kanervan idea. Lopputuloksellisesti en tätä vaihdosta kyllä muuten harmittele.
Tuo A-tuubi täytyy myös pitää mielessä. Se näyttää aika houkuttelevalta väylältä levittää asioita. Täytyy tämäkin laittaa korvan taakse.
Dokumentti oli Hesän ääni -projektin tekemä. Olen kuullut kaikenlaista juttua tästä projektista. Kyseinen projekti on Helsingin vastine nuorisovaltuustolle. Haluan tietää, mistä tässä projektissa on oikein kyse ja haluan kuulla sen nuorelta. Haluan tietää, että kokevatko nuoret tämän systeemin hyväksi. Pikkulinnut kun ovat laulaneet, etteivät oikeen ole... Huomenna siis sen YK-höskän lisäksi otan yhteyttä näihin Hesan ääni hemmoihin.
MEMO MEMO MEMO YK
Psygologian opettajani palautti nyt viiden päivän jälkeen Memo-kirjani. Viimeinkin. Mikä sillä kesti näin kauan? Minä luin sen kirjan parissa päivässä. Opettajillahan kun ei ole elämää, eihän? :P
Opettajan mukaan kirjassa esitelty tekniikka on hyvä etenkin niissä aineissä, jotka aikoo kirjoittaa. Opettaja kuitenkin halusi tiedottaa koko luokalle sen, että kirjan tekniikka on tehokas, mutta siinä vaiheessa kun kirjoittaja puhuu muistista ja aivoista niin siinä kohtaa mennään metsään. Tiedotus siksi, että minä tietysti aion levittää tätä kirjaa, sillä haluan testata tekniikan potentiaalia siinä, että kuinka hyvin valmiiksi kehitetyt mielikuvat (joiden avulla palautetaan haluttu asia mieleen) yhden henkilön toimesta tehoavat toisen päässä. Jos tämä toimii, niin pystyn vähentämään minun ja monen muun henkilön opiskeluun kulutettua aikaa ja lisäämään tehoa. Jos opiskelu valmiista mielikuvista toimii, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että kuka tahansa voi kerta lukemisella muistaa mielikuvan kertoman asian ja muistaa sen vielä pitkään. Tällä muistitekniikalla opeteltu sanavarasto ei puoliinnu vuosittain. Jos tämän testini tulokset ovat hyviä, niin tule ajamaan tämän tekniikan käyttöönottoa opetuksessa. Tästä syystä minä nyt hehkutan tästä muistitekniikasta näin paljon tässä blogissa.
Kirja vaan mahdollimman pian kiertoon heti kun sain määriteltyä ne tärkeimmät sivut muistitekniikan käyttämisen kannalta. Ensimmäiselle "uhrilleni" annoin lukuaikaa seuraavaan päivään. Lukemista ei ollut kuin vähän päälle sata sivua, joten se pitäisi saada luettua tuossa ajassa. Tämän jälkeen aloin itse vääntää mielikuvia saksankappaleen sanoista. Seuraavana päivänä antaisin listan tälle kirjan lukeneelle henkilölle ja laittanut hänet lukemaan nämä sanat. Kyseinen "uhri" on sellainen opiskelija, joka vetää hylsyjä ja hyvällä tuurilla vitosia sanakokeista, joten mikäli hän oppii nämä sanat jouhevasti, voin hyvällä omatunnolla todeta tekniikan toimivan.
Huomasin hyvin pian, että saksan kielen sanoja muistuttavia asioita oli hyvin vaikea vääntää. Keksein kuitenkin, että jos keksin mielikuvan per erilainen sananosa, kuten einen, ch, sch jne, niin mielikuvien kehittäminen helpottuu selvästi. Huomenna kysyn saksan opettajalta listaa toistuvimmista saksalaisten sanojen osista. Siihen asti mielikuvien keksiminen saa jäädä. Sanoja on n. 40. Jos sovellukseni toimii niin hyvin kuin on optimistisin odotukseni, niin "uhrini" tulisi oppia nämä sanat kymmenessä minuutissa, ja muistaa ne seuraavan viikon ilman kertausta ja kertaamisella pysyvästi. Eikä hänen tarvitse kuin lukea ne kerran läpi ja sitten varmistaa että ne meni oikein.
Memo-toiminnan lisäksi ilmoittauduin johonkin YK:n nuorisodelegaattitapahtumaan joka on perjantaina helsingissä. Viimeinen ilmoittautumispäivä. En tosin usko, ettei tapahtumaan voisi tulla vaikka ei ilmoittautunut. En odota että sinne olisi mitään väkiryntäystä tulossa. Taas täytyy anoa koulusta lomaa ja matkata kolme tuntia Helsinkiin ja toinen mokoma takaisin. Onko se sen arvoista? Kyllä on. Ainakin vielä. Ehkei enää sitten kun minusta tulee vanha ja kurppainen...
Opettajan mukaan kirjassa esitelty tekniikka on hyvä etenkin niissä aineissä, jotka aikoo kirjoittaa. Opettaja kuitenkin halusi tiedottaa koko luokalle sen, että kirjan tekniikka on tehokas, mutta siinä vaiheessa kun kirjoittaja puhuu muistista ja aivoista niin siinä kohtaa mennään metsään. Tiedotus siksi, että minä tietysti aion levittää tätä kirjaa, sillä haluan testata tekniikan potentiaalia siinä, että kuinka hyvin valmiiksi kehitetyt mielikuvat (joiden avulla palautetaan haluttu asia mieleen) yhden henkilön toimesta tehoavat toisen päässä. Jos tämä toimii, niin pystyn vähentämään minun ja monen muun henkilön opiskeluun kulutettua aikaa ja lisäämään tehoa. Jos opiskelu valmiista mielikuvista toimii, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että kuka tahansa voi kerta lukemisella muistaa mielikuvan kertoman asian ja muistaa sen vielä pitkään. Tällä muistitekniikalla opeteltu sanavarasto ei puoliinnu vuosittain. Jos tämän testini tulokset ovat hyviä, niin tule ajamaan tämän tekniikan käyttöönottoa opetuksessa. Tästä syystä minä nyt hehkutan tästä muistitekniikasta näin paljon tässä blogissa.
Kirja vaan mahdollimman pian kiertoon heti kun sain määriteltyä ne tärkeimmät sivut muistitekniikan käyttämisen kannalta. Ensimmäiselle "uhrilleni" annoin lukuaikaa seuraavaan päivään. Lukemista ei ollut kuin vähän päälle sata sivua, joten se pitäisi saada luettua tuossa ajassa. Tämän jälkeen aloin itse vääntää mielikuvia saksankappaleen sanoista. Seuraavana päivänä antaisin listan tälle kirjan lukeneelle henkilölle ja laittanut hänet lukemaan nämä sanat. Kyseinen "uhri" on sellainen opiskelija, joka vetää hylsyjä ja hyvällä tuurilla vitosia sanakokeista, joten mikäli hän oppii nämä sanat jouhevasti, voin hyvällä omatunnolla todeta tekniikan toimivan.
Huomasin hyvin pian, että saksan kielen sanoja muistuttavia asioita oli hyvin vaikea vääntää. Keksein kuitenkin, että jos keksin mielikuvan per erilainen sananosa, kuten einen, ch, sch jne, niin mielikuvien kehittäminen helpottuu selvästi. Huomenna kysyn saksan opettajalta listaa toistuvimmista saksalaisten sanojen osista. Siihen asti mielikuvien keksiminen saa jäädä. Sanoja on n. 40. Jos sovellukseni toimii niin hyvin kuin on optimistisin odotukseni, niin "uhrini" tulisi oppia nämä sanat kymmenessä minuutissa, ja muistaa ne seuraavan viikon ilman kertausta ja kertaamisella pysyvästi. Eikä hänen tarvitse kuin lukea ne kerran läpi ja sitten varmistaa että ne meni oikein.
Memo-toiminnan lisäksi ilmoittauduin johonkin YK:n nuorisodelegaattitapahtumaan joka on perjantaina helsingissä. Viimeinen ilmoittautumispäivä. En tosin usko, ettei tapahtumaan voisi tulla vaikka ei ilmoittautunut. En odota että sinne olisi mitään väkiryntäystä tulossa. Taas täytyy anoa koulusta lomaa ja matkata kolme tuntia Helsinkiin ja toinen mokoma takaisin. Onko se sen arvoista? Kyllä on. Ainakin vielä. Ehkei enää sitten kun minusta tulee vanha ja kurppainen...
Huono päivä
Koulun päätyttyä n. 15.00 suuntasin kotiin ja tein heti (todella harvinaista!) läksyt. Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa tänne blogiin viime viikonlopusta lähtien, mutta se on aina vähän viivästynyt. Haluan saada siitä tekstistä hyvän. Sitä tekstiä kirjoittelin tänään.
Olen lupautunut kirjoittamaan jutun Vaikutteeseen ja deadline on torstaina. Kirjoitin eilen jonkintasoisen töherryksen, että on sitten edes jotain josta lähteä liikkeelle. Lähetin tämän toiminnanjohtajalle oikolukua varten, joka sitten antoi siitä juuri sellaista kommenttia kuin odotin siitä saavani. Nyt sitten kirjoittelin siihen vähän lisää ajatuksiani ja nyt se on vielä sekavampi kuin se oli eilen. Nyt en kyllä ole oikeen terässä. Edes tähän blogiin ei keksinyt kunnollista ideaa. No, joskus näinkin.
Olen lupautunut kirjoittamaan jutun Vaikutteeseen ja deadline on torstaina. Kirjoitin eilen jonkintasoisen töherryksen, että on sitten edes jotain josta lähteä liikkeelle. Lähetin tämän toiminnanjohtajalle oikolukua varten, joka sitten antoi siitä juuri sellaista kommenttia kuin odotin siitä saavani. Nyt sitten kirjoittelin siihen vähän lisää ajatuksiani ja nyt se on vielä sekavampi kuin se oli eilen. Nyt en kyllä ole oikeen terässä. Edes tähän blogiin ei keksinyt kunnollista ideaa. No, joskus näinkin.
Memo - legendaarinen muistitekniikka
Tässä on ensimmäinen mainintani tästä muistitekniikasta. Viime kesänä löysin Suomalaisesta kirjakaupasta kirjan, joka tietysti hyvin myyvän kirjan tapaan kehui itsensä maasta taivaisiin. "Muista paremmin, elä enemmän" jne. Kuitenkin ostin sen ja luin kahdessa päivässä ja totesin kirjan olevan aivan mahtava.
Kirjan nimi on siis "Memo", ja jos haluatte muuttaa rajallisen ihmismuistinne rajattomaksi ihmistietietopankiksi, niin suosittelen lukemaan tämän kirjan. Oikeastaan kyseinen muistitekniikka on minusta niin mainio, että se tulisi ottaa opetussuunnitelmassa huomioon ja opiskelu hoitaa sen avulla, mutta tästä kerron joskus myöhemmin lisää.
Nyt tein itselleni suunnitelman, jossa esittelen ns. "Memo-team"-mallin, jossa muutaman opiskelijan ryhmä jakaa opiskelumateriaalinsa, esim sanaston, ja jokainen luo omasta osiostaan valmiit mieleenpainamismielikuvat. Koko muistitekniikan aikaavievin urakka jaetaan.
Memon ja muidenkin muistitekniikoiden heikkous on siinä, että ihminen voi tunteä niiden käytön vaivalliseksi. Muistitekniikoissa paino on asian muistiinpainamisessa ja sen suunnittelussa. Suunnittelu vie oman aikansa ja vaivansa ja siksi joku voi kokea vanhanmallisen pänttäämisen "helpommaksi" keinoksi. Pänttäämisessä tosin on se heikkous, että asia unohtuu todellakin nopeasti ja tavallinen pulliainen joutuu kertaamaan asiaa todella monta kertaa. Kuinka monta kertaa sanoja lukiessasi luet saman sanan uudestaan ja uudestaan? Valmiilla Memo suunnitelmalla kerta riittää. Uskomatonta kyllä näin on. Tuntuu melkein huijaukselta, kun asioiden muistaminen voi olla näin helppoa.
Kirjan nimi on siis "Memo", ja jos haluatte muuttaa rajallisen ihmismuistinne rajattomaksi ihmistietietopankiksi, niin suosittelen lukemaan tämän kirjan. Oikeastaan kyseinen muistitekniikka on minusta niin mainio, että se tulisi ottaa opetussuunnitelmassa huomioon ja opiskelu hoitaa sen avulla, mutta tästä kerron joskus myöhemmin lisää.
Nyt tein itselleni suunnitelman, jossa esittelen ns. "Memo-team"-mallin, jossa muutaman opiskelijan ryhmä jakaa opiskelumateriaalinsa, esim sanaston, ja jokainen luo omasta osiostaan valmiit mieleenpainamismielikuvat. Koko muistitekniikan aikaavievin urakka jaetaan.
Memon ja muidenkin muistitekniikoiden heikkous on siinä, että ihminen voi tunteä niiden käytön vaivalliseksi. Muistitekniikoissa paino on asian muistiinpainamisessa ja sen suunnittelussa. Suunnittelu vie oman aikansa ja vaivansa ja siksi joku voi kokea vanhanmallisen pänttäämisen "helpommaksi" keinoksi. Pänttäämisessä tosin on se heikkous, että asia unohtuu todellakin nopeasti ja tavallinen pulliainen joutuu kertaamaan asiaa todella monta kertaa. Kuinka monta kertaa sanoja lukiessasi luet saman sanan uudestaan ja uudestaan? Valmiilla Memo suunnitelmalla kerta riittää. Uskomatonta kyllä näin on. Tuntuu melkein huijaukselta, kun asioiden muistaminen voi olla näin helppoa.
Facebook.......
Sitä ei vaan voi paeta. Se saavuttaa sinut ennen pitkää. Etenkin jos haluat olla varteenotettava yhteiskunnallisessa kentässä. Se on Facebook.
Monesti minua on vaadittu tekemään profiili sinne, mutta vasta nyt minua suorastaan kiristettiin liittymään siihen. Olen yrittänyt pitkittää tätä mahdollisimman kauan, mutta ei tätä vaan pääse enää pakoon.
Olen Facebookissa.
Monesti minua on vaadittu tekemään profiili sinne, mutta vasta nyt minua suorastaan kiristettiin liittymään siihen. Olen yrittänyt pitkittää tätä mahdollisimman kauan, mutta ei tätä vaan pääse enää pakoon.
Olen Facebookissa.
Viimeinkin se on täällä!!!!
Kyllä vain te hyvät (ja myös te pahat) ihmiset. Blogin kirjoittaminen alkaa tänään. Toivottavasti jaksan jatkaa sen kirjoittamista miltein joka päivä tai ainakin silloin kun minulla on energiaa tai ainakin silloin kun jaksan. Nii.
Tarkoituksenani on saada aikaiseksi itselleni myöhemmin oikeat (eli ei mitkään feikit) nettisivut ja niiden yhteyteen blogi. Tosin nyt toistaiseksi on tyytyminen tähän lukemattomien ihmisten käyttämään formaattiin.
Bloggaamisesta sen verran, että inspiraation tähän olen saanut (yllätys yllätys) Stubbilta, joka on internetin käytön edelläkävijä suomalaisessa poliittisessa kentässä. Hänenlaisiaan (siis internettiin säännöllisesti kirjoittavia) saisi olla politiikan huipulla enemmänkin. Silloin ehkä yleinen kiinnostus poliittisia asioita kohtaan nousisi, nuorten keskuudessa ainakin.
Nyt ollaan kunnallisvaalien alla ja joka ikinen vähänkin enemmän kampanjointiinsa satsaava perustaa kampanjasivunsa ja kirjoittelee sinne päivittäin. Myöhemmin vaalien päätyttyä jätetään nämä nettisivut lojumaan ja ehdokkaat näyttävät todellisen karvansa, joka yleensä on se, ettei heitä kiinnosta kirjoittaa ihmisille. Ei hyvä.
Koen itse hyvinkin tärkeäksi, että ihmiset saisivat tietää yhteiskunnallisista ja paikallisista asioista myös suoraan päättäjiltä, eikä vain "skandaalien" hakuiselta medialtamme,
etenkään Ilta-Sanomilta ja Ilta-Lehdeltä. Näistä lehdistä saatu kuva on yleensä hyvinkin vääristynyt. Oikeastaan näiden lehtien jutut ovat usein täyttä paskaa. En tosin kiellä, etteivät ne olisi varteen otettavia lehtiä. Niitähän voi ostaa melkein joka liikkeestä!
Missä muualla poliitikko voi kertoa asiastaan niin tehokkaasti kuin blogissaan? TV:ssä voi sanoa muutaman extremely tiivistetyn lauseen, mutta lehteen saakin kirjoittaa vähän pitemmin. Nämäkö ovat ainoat välineet joihin nykyajan poliitikot luottavat, kun on kyse heidän ajatuksiensa välittämisesta heidän kannattajilleen? Ei hyvä.
Blogi tarjoaa suoran väylän poliitikkojen ja vain asioista kiinnostuneiden välille. Vaikka blogeihin on helppo heittää suoranaista propagandaa, niin on hyvä muistaa, että kyse on kuitenkin vain tekstistä netissä. Ja tekstejähän täällä on...
Tarkoituksenani on saada aikaiseksi itselleni myöhemmin oikeat (eli ei mitkään feikit) nettisivut ja niiden yhteyteen blogi. Tosin nyt toistaiseksi on tyytyminen tähän lukemattomien ihmisten käyttämään formaattiin.
Bloggaamisesta sen verran, että inspiraation tähän olen saanut (yllätys yllätys) Stubbilta, joka on internetin käytön edelläkävijä suomalaisessa poliittisessa kentässä. Hänenlaisiaan (siis internettiin säännöllisesti kirjoittavia) saisi olla politiikan huipulla enemmänkin. Silloin ehkä yleinen kiinnostus poliittisia asioita kohtaan nousisi, nuorten keskuudessa ainakin.
Nyt ollaan kunnallisvaalien alla ja joka ikinen vähänkin enemmän kampanjointiinsa satsaava perustaa kampanjasivunsa ja kirjoittelee sinne päivittäin. Myöhemmin vaalien päätyttyä jätetään nämä nettisivut lojumaan ja ehdokkaat näyttävät todellisen karvansa, joka yleensä on se, ettei heitä kiinnosta kirjoittaa ihmisille. Ei hyvä.
Koen itse hyvinkin tärkeäksi, että ihmiset saisivat tietää yhteiskunnallisista ja paikallisista asioista myös suoraan päättäjiltä, eikä vain "skandaalien" hakuiselta medialtamme,
etenkään Ilta-Sanomilta ja Ilta-Lehdeltä. Näistä lehdistä saatu kuva on yleensä hyvinkin vääristynyt. Oikeastaan näiden lehtien jutut ovat usein täyttä paskaa. En tosin kiellä, etteivät ne olisi varteen otettavia lehtiä. Niitähän voi ostaa melkein joka liikkeestä!
Missä muualla poliitikko voi kertoa asiastaan niin tehokkaasti kuin blogissaan? TV:ssä voi sanoa muutaman extremely tiivistetyn lauseen, mutta lehteen saakin kirjoittaa vähän pitemmin. Nämäkö ovat ainoat välineet joihin nykyajan poliitikot luottavat, kun on kyse heidän ajatuksiensa välittämisesta heidän kannattajilleen? Ei hyvä.
Blogi tarjoaa suoran väylän poliitikkojen ja vain asioista kiinnostuneiden välille. Vaikka blogeihin on helppo heittää suoranaista propagandaa, niin on hyvä muistaa, että kyse on kuitenkin vain tekstistä netissä. Ja tekstejähän täällä on...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)