Tarkastaessani aamulla sähköpostia huomasin saaneeni Heikki Rantalalta (siltä torstaiselta) kolummistiltä sähköpostin, jossa hän ehdotti, että tarkka tapaamisaika olisi kolmelta ja minun ehdotukseni mukaan Arnold's:issa Porissa. Kolummi oli seuraavanlainen:
"Minulle soitettiin Satakunnan Kansasta. Kysyttiin, että tahdotko sinä Heikki kirjoittaa kolumneja Satakunnan Kansaan?
Tahdon, vastasin.
Suhteeni Satakunnan Kansaan ei ole hetken poltteesta syntynyt liitto. Takana on vuosien kiertely ja kaartelu mielipidesivuilla ja yliöissä. Allekirjoittanut toimi aktiivisena osapuolena. Toki lehtikin osoitti kiinnostusta tekemällä haastattelun silloin tällöin.
Liiton syntyminen edellytti puhemiehen – tai tässä tapauksessa naisen – väliintuloa, kun eräs naiskolumnisti pääsi viime kuntavaaleissa Porin kaupunginvaltuustoon. Syntyi tarve uusille kirjoittelijoille.
Porin seudun vihreiltä tiedusteltiin, että olisiko teillä sanavalmista nuorta vihreää naista? Toiminnanjohtaja Anna Tuli ilmoitti, että sellaisia kyllä on, mutta kävisikö vaihtelun vuoksi keski-ikäinen kokoomuksesta loikannut mies.
Niin että tässä sitä nyt ollaan.
Tässä vaiheessa on kerrottava, että tämä ensimmäinen kolumni on esittely kolumnistille tärkeistä asioista. Tulevat juttuni eivät ole näin vihreitä.
Tamperelainen tuttava soitti. Kertoi, että oli eronnut SDP:stä ja liittynyt kokoomukseen. Syy poliittisen viiteryhmän vaihtamiseen oli suunnilleen sama kuin minullakin: kyllästyminen pysähtyneisyyteen ja siihen, että omalle toiminnalle ja ideoille ei löytynyt luontevaa kasvualustaa.
Ajattelin myöhemmin, että tämä kahden yksilön tapaus kuvaa tietynlaista yhteiskunnan ja arvomaailman muutosta. Joku vanhempi yhteiskunta-analyytikko saattaisi sanoa, että työväki keskiluokkaistuu. Joku nuorempi pohtii siirtymää arvokonservatismista arvoliberalismiin.
Yksilön näkökulmasta kysymys on itsen ja arvomaailman toteuttamisesta. Muutoshaluinen ja mahdollisuuksia näkevä ihminen ahdistuu pysähtyneessä ympäristössä, joka näkee muutokset uhkana ja pahimmillaan kärsii vieraanpelosta.
Onnittelin tamperelaista. Valistin häntä, että nyt kun hänen silmänsä ovat avautuneet ja hän näkee ympärillään uusia mahdollisuuksia, hänelle syntyy valmiuksia siirtyä kokoomuksestakin eteenpäin.
Kokoomuksessa suurimmat ahdistavat tekijät omalla kohdallani olivat liiallinen Nato- ja ydinvoimaintoilu. Vihreiden periaateohjelmassa ei ole montaakaan kohtaa, joiden takana en voi seistä. Ratkaiseva iso plussa vihreille oli, että minua pyydettiin mukaan toimintaan. On helpompaa toimia siellä, minne pyydetään, kuin siellä, minne täytyy väkisin tuppautua.
Löysin vihreistä nostetta. En tarkoita tässä yhteydessä nosteella vihreiden kannatusta, vaan henkilökohtaista kokemusta toiminnasta: aitoa tulevaisuusajattelua, vastuuntuntoa, ennakkoluulotonta ja avointa suhtautumista asioihin ja ihmisiin sekä puuttumista räikeisiin epäkohtiin.
Ratkaisevin iso plussa vihreille on aidosti luovat ihmiset, persoonat, luova luokka.
Filosofi Pekka Himanen on esittänyt ajatuksen rikastavasta yhteisöstä. Luovuus syntyy rikastavissa yhteisöissä, joissa ihmiset innostuvat toistensa ajatuksista ja innostavat toisiaan. Ihmiset haluavat synnyttää yhdessä jotakin uutta ja kokevat voivansa käyttää kykyjään. Löysin luovan puolueen.
Puoluepolitiikkaa ei ole totuttu pitämään erityisen luovana ja innovatiivisena ympäristönä. Pikemminkin politiikkaa kuvaa mustamaalaus, juonittelu, piittaamattomuus kansalaisten mielipiteistä, vaalilupausten unohtaminen sekä muut muistinmenetykset. Tästä säännöstä on olemassa poikkeuksia – onneksi.
Neuvo jokaiselle ikään, sukupuoleen, uskontoon tai uskonnottomuuteen, kansallisuuteen ja kaikkeen sen sellaiseen katsomatta: kannattaa pyrkiä sinne, missä on nostetta, missä ajatukset saavat ilmaa siipiensä alle. Ei kannata jäädä sinne, missä ei ole ilmaa edes hengittää. Kun katto on korkealla, on tilaa suurille ajatuksille."
Kyseinen mies oli aloittanut varsinaisen puolueaktiivin elämän vasta viime kesästä lähtien ja loikannut kunnallisvaalien alla Kokoomuksesta Vihreisiin. Hänen kolumminsa näkökulma Vihreistä oli kiinnostava (eli se ei ollut kliseinen), joten halusin keskustella hänen kanssaan kasvokkain näistä asioista. Loikkaaminen kertoi mielestäni puolueisiin nähden objektiivisestä näkökulmasta, josta halusin tietää lisää.
Tentein Heikiltä hänen mielipiteitään eri puolueista, kokoomuksesta, demareista, vasemmistoliitosta, keskustasta, perussuomalaisista. Tämän kierroksen jälkeen siirryimme hänen analyysiinsä Vihreistä. Hänen analyysinsä kaikkien puolueiden kohdalla käsitteli lähinnä Satakunnan tilannetta, poikkeuksena Kokoomus Tampereella ja Vihreät Helsingissä. (keskustelun tarkempi analyysi on vielä luvan varassa)
Keskustelun päätteeksi Heikki kehotti ottamaan yhteyttä Satakunnan vihreiden toiminnanjohtajaan Anna Tuleen ja antoi tämän numeron. Olin aivan liekeissä tunnin pituisesta keskustelusta, että päätin soittaa Annalle välittömästi ja kysyä, että onnistuisiko hänelle juttelutuokio vielä tänään. Tyypillinen liike mulle... En tosin uskonut, että hänelle olisi oikeasti sopinut.
Soitin numeroon, ehdotin tapaamista vielä tänään ja kerroin puhuneeni Heikin kanssa ja haluaisin jutella. Sain hämmentyneen vastaanoton. Epäilykseni heräsivät ja kysyin, että oliko hän Vihreiden jäsen. Ei kuulemma ollut. Olin näppäillyt kännykkääni väärän numeron!
Pahoittelin ja lopetin puhelun. Aloin miettimään seuraavaa siirtoani. Halusin todella soittaa Tulelle. Tiesin, että saisin tietää numeron helposti sähköpostista, minulle oli jo tullut melkein vuoden päivät Vihreiltä sähköpostia. Nyt pitäisi vain päästä nettiin. Ja juuri sinä jumalan kertana, kun olin jättänyt koneeni ja mokkulan kotiin.
Kirjasto tuli ensimmäiseksi mieleeni. Kävelin lähimpään ärrään, josta sain ohjeet. Kirjasto oli suljettu. En luovuttanut vielä. Kirjaston lähellä oli Sokos-hotelli. Hotelleissahan voi olla netti aulassa. Tässä ei ollut. Sain kuitenkin vihjeen, että hotellia vastapäätä olevassa baarissa olisi netti. Menin sisään, kiersin paikan (ihan täynnä porukkaa) ja kysyin baarimikolta, missä on netti. Löysin pienen kopin, jossa oli näppäimistö ja näyttö. Näyttö toimi, mutta kone ei itse mennyt päälle. Joten se siitä.
Mieleeni kuitenkin pälkähti, että Nuorisokahvila Nuokkari voisi olla auki ja siellä voisi olla jopa kone, oltiinhan Porissa! Harjavallassakin oli. Tai tarkemmin ottaen kaikkialla, paitsi siinä, jota itse ylläpidän... Kohti Nuokkaria!
Nuokkarilla kysyin ensimmäiseksi konetta. Minut ohjattiin sinne, mutta varoitettiin, että koneen aukeamiseen voisi mennä aikaa, vanha kone. Siinä oli korppuasema. Sen käynnistyminen kesti varmaan 20 minuuttia, ainakin. Ostin sinä aikana Pepsin ja ihastelin tiloihin hankittuja aktiviteettejä. !Pleikkari kakkonen ja Guitar Hero!
Ikäisyyden jälkeen pääsin nettiin ja tarkistin sähköpostista numeron. Yhden numeron näppäilyvirhe. Välitön soitto.
Kerroin nimeni, suunnittelmani joskus saada elantoni politiikasta, keskustelustani Heikin kanssa ja ideasta, että voitaisiin tavata tänään, koska nyt on hyvä draivi menossa ja matkaan Poriin menee multa 45 min. Anna kiinnostui tapaamisesta ja sanoi, että hän soittaisi vielä Satakunnan Vihreiden puheenjohtajalle Tapio Merelle.
Jonkin ajan kuluttua Anna soitti, että Tapiolle ei valitettavasti sopinut tänään, mutta hän on kyllä tulossa. Anna nappasi minut Nuokkarin parkkipaikalta ja me mentiin yhdelle huoltoasemalle. Anna tarkasteli eri puolueiden ja Vihreiden tilaa järjetötoiminnan kannalta. Hän osasi hyvin kertoa, miten Vihreät ovat Satakunnassa pärjänneet ja mikä on tilanne. Keskustelimme myös siitä, että olen ollut ei-jäsenenä jäsenten sähköpostilistoille, joissa olen saanut käsiini muunmuassa heidän rahankäyttöön liittyviä tietoja, kuten esim. kunnallisvaalikampanjoihin liittyviä asioita. Se ei Annaa haitannut; puolet noilla listoilla olleista ei yleisesti ottaen ole jäseniä. Eikä vaalirahoituksen tietäminen ole ihmeellinen juttu, ei niissä ole mitään salattavaa. Pahus, olen luullut jo vuoden ajan olevani heidän tietämättään "salaisilla" sähköpostilistoilla, mutta että tää olikin ihan peruskäytäntö...
PS. Tämä on 30. blogikirjoitukseni! Blogini on siis tässä suhteessa siirtynyt "ukkoihin". Onnea!
PSS. Olisiko tämä jokin enne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti