Nuva ry:lle on tullut ihan pipona työpaikkahakemuksia auki oleviin pääsihteerin ja järjestösihteerin paikkoihin. Niitä on tullut tässä pitkin matkaa viime viikkoina ja otin tänään aikaani käydäkseni kaikki hakijat kerralla läpi luodakseni omaa mielipidettä siitä, ketkä heistä otetaan haastatteluihin. Näiden hakemusten parissa menikin käytännössä sitten koko päivä. Huh, mikä urakka. Hyviä hakijoita oli liikaa ja joudumme tiukan paikan eteen, kun tasapainottelemme sen kanssa, että keitä kaikkia karsimme tai sitten saamme varautua pitkään haastattelupäivään...
Tilanteelle on olemassa kaksi vaihtoehtoista selitystä. Joko lama on tehnyt suuren joukon järjestöjyriä työttömiksi tai sitten meidän järjestöstä on tullut muuten vain houkutteleva työpaikka. Joidenkin hakijoiden palkkatoiveista päätellen se voisi kallistua viimeksimainittuun...
Siitä haastattelupäivästä tuleekin sitten jo kolmas kerta, kun olen palkaamassa ihmisiä töihin.
XIV nuorisovaltuuston kokous
Nuorisovaltuustollemme on muodostunut tavaksi pitää joka maanantai noin tunnin mittainen kokous. Koska tapaamisia on säännöllisesti ja kaikki ovat sitoutuneet tapaamisissa käymään, niin yleensä asiat etenevät seuraavaan tapaamiseen mennessä. Tänäänkin kokous aloitettiin n. 18.00 deodoranttipullon kopautuksella (,josta kuuluu muuten tosi kova ääni =))
Tänään kävimme läpi kalenteritoiminnon käyttöönottoa. Tällä toiminnalla pystymme seuraamaan toistemme etenemisiä helposti ja muutenkin tehtävä-kenttä selkiytyy. Waltteriin, eli yön yli kestävään koulutustapahtumaamme, oli tullut kaksi uutta ilmoittautumista Eurajoelta. Vapaaurheilijoiden toimintaa lykätään kolmella viikolla, kunnes koeviikko on ohi. Hanna oli saanut ehkäisykampanjan suhteen paljonkin aikaiseksi ja järkännyt meille jo puhujat, vaikka vasta viime viikolla päätimme kampanjan pitämisestä. Kisällikampanja, eli uusien jäsenien rekrytointikampanja, ei ollut vielä saanut julistetta, mutta se luvattiin saada aikaiseksi seuraavaan viikkoon. Itse kirosin sitä, että meille ei ole mahdollisuutta asentaa ohjelmia koneeseemme ja aion tehdä seuraavalle viikolle aloitteen asiasta nuorisovaltuuston käsiteltäväksi ja eteenpäin lähetettäväksi. Logomme on tekstiä vaille valmis.
Tänään kävimme läpi kalenteritoiminnon käyttöönottoa. Tällä toiminnalla pystymme seuraamaan toistemme etenemisiä helposti ja muutenkin tehtävä-kenttä selkiytyy. Waltteriin, eli yön yli kestävään koulutustapahtumaamme, oli tullut kaksi uutta ilmoittautumista Eurajoelta. Vapaaurheilijoiden toimintaa lykätään kolmella viikolla, kunnes koeviikko on ohi. Hanna oli saanut ehkäisykampanjan suhteen paljonkin aikaiseksi ja järkännyt meille jo puhujat, vaikka vasta viime viikolla päätimme kampanjan pitämisestä. Kisällikampanja, eli uusien jäsenien rekrytointikampanja, ei ollut vielä saanut julistetta, mutta se luvattiin saada aikaiseksi seuraavaan viikkoon. Itse kirosin sitä, että meille ei ole mahdollisuutta asentaa ohjelmia koneeseemme ja aion tehdä seuraavalle viikolle aloitteen asiasta nuorisovaltuuston käsiteltäväksi ja eteenpäin lähetettäväksi. Logomme on tekstiä vaille valmis.
Nuva ry:n Puheenjohtajasta 2010
Historiallinen liittokokous lähestyy. Sini ei enää asetu ehdolle. Kenestä seuraava puheenjohtaja luotsaamaan metamorfoosin läpikäynyttä liittoa? Kuka vakiinnuttaisi kaiken sen uuden, joka on tähän järjestöön saatu aikaiseksi? Kuka olisi riittävän innokas? Kuka olisi tarpeeksi karismaattinen? Kenestä olisi innostamaan ihmisiä? Kuka olisi tarpeeksi edustava? Allekirjoittanut olisi.
Havahduin tässä yksi päivä siihen, että en ehkä olisikaan niin huono valinta Nuva ry:n johtoon. Kahden hallitusvuoteni aikana olen ollut niin fyysisesti kuin henkisestikin läsnä kaikissa kokouksissa ja kaikissa tänä vuonna järjestetyissä tapahtumissa, jotka on tarkoitus järjestää myös seuraavana vuonna. Voin siis sanoa, että aktiivisuus ja innokkuus ovat kohdallaan ja näissä tapaamisissa myös näkemys liitosta ja etenkin sen tulevaisuudesta on selkiytynyt.
Puheenjohtaja johtaa liiton toimintaa sen sääntöjen, periaateohjelman ja tavoiteohjelman hengen mukaisesti. Onko siis tarpeen sanoa, että nämä asiakirjat tulee tuntea perinpohjaisesti kaiken sen muun tiedon lisäksi, mikä tulee hallitustyöskentelystä. Puheenjohtaja saa luotsattavakseen kaksi täyspäiväistä työntekijää ja eri puolilla Suomea asuvan hallituksen, joka näkee toisensa vain alle kerran kuussa. Puheenjohtaja saa osallistua milloin mihinkin kissanristiäisiin, joissa eksytään puhumaan nuorisovaltuustoista tai nuorten osallisuudesta, tai sitten ei eksytä kumpaankaan. Puheenjohtaja on myös viime kädessä vastuussa tapahtuuko jotakin vai ei; onko joku laiska vai aktiivinen.
Vaikka puheenjohtajan tuleekin tietää ja hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, se ei tarkoita, että puheenjohtaja olisi se, joka tekee aina kaiken muiden puolesta. Täytyy osata innostaa, opettaa, sysätä ja delegoida juuri oikeassa suhteessa, että saadaan muut tekemään osansa ja parhaassa tapauksessa ylittämään itsensä. Yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi parhaiten.
Järjestö on laajentunut monessa mielessä viime vuosina. Piirejä on mahdollista perustaa ja niin on tehtykin. Edustajisto on perustettu. On kaksi uutta koulutustapahtumaa. On saatu aikaiseksi raamit, on luotu potentia. Nyt nuo raamit tulee täyttää yli äyräidensä. Ja siihen on vain yksi keino.
Aktiivisuus on ensi vuoden sana. Mä haluan aktiivisen hallituksen, joka vie piirien perustamisen loppuun ja joka hoitaa omat hommansa. Mä haluan meille aktiiviset piirit, joiden toiminta vie liitolta odotetun kenttätoiminnan aivan uudelle tasolle. Mä haluan aktiivisen edustajiston, joka vie kuulemisen valtakunnalliselle tasolle ja edustajiston jäsenten määrän tuplautuvan. Mä haluan Aktiivipäivien ja VAAKAn täytettävän aktiivisilla nuorisovaltuustolaisilla, joita meidän kentässä on. Tämä kaikki vaatii puheenjohtajaa, jolla on visio aktiivisuudesta ja halua toteuttaa visionsa.
Havahduin tässä yksi päivä siihen, että en ehkä olisikaan niin huono valinta Nuva ry:n johtoon. Kahden hallitusvuoteni aikana olen ollut niin fyysisesti kuin henkisestikin läsnä kaikissa kokouksissa ja kaikissa tänä vuonna järjestetyissä tapahtumissa, jotka on tarkoitus järjestää myös seuraavana vuonna. Voin siis sanoa, että aktiivisuus ja innokkuus ovat kohdallaan ja näissä tapaamisissa myös näkemys liitosta ja etenkin sen tulevaisuudesta on selkiytynyt.
Puheenjohtaja johtaa liiton toimintaa sen sääntöjen, periaateohjelman ja tavoiteohjelman hengen mukaisesti. Onko siis tarpeen sanoa, että nämä asiakirjat tulee tuntea perinpohjaisesti kaiken sen muun tiedon lisäksi, mikä tulee hallitustyöskentelystä. Puheenjohtaja saa luotsattavakseen kaksi täyspäiväistä työntekijää ja eri puolilla Suomea asuvan hallituksen, joka näkee toisensa vain alle kerran kuussa. Puheenjohtaja saa osallistua milloin mihinkin kissanristiäisiin, joissa eksytään puhumaan nuorisovaltuustoista tai nuorten osallisuudesta, tai sitten ei eksytä kumpaankaan. Puheenjohtaja on myös viime kädessä vastuussa tapahtuuko jotakin vai ei; onko joku laiska vai aktiivinen.
Vaikka puheenjohtajan tuleekin tietää ja hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, se ei tarkoita, että puheenjohtaja olisi se, joka tekee aina kaiken muiden puolesta. Täytyy osata innostaa, opettaa, sysätä ja delegoida juuri oikeassa suhteessa, että saadaan muut tekemään osansa ja parhaassa tapauksessa ylittämään itsensä. Yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi parhaiten.
Järjestö on laajentunut monessa mielessä viime vuosina. Piirejä on mahdollista perustaa ja niin on tehtykin. Edustajisto on perustettu. On kaksi uutta koulutustapahtumaa. On saatu aikaiseksi raamit, on luotu potentia. Nyt nuo raamit tulee täyttää yli äyräidensä. Ja siihen on vain yksi keino.
Aktiivisuus on ensi vuoden sana. Mä haluan aktiivisen hallituksen, joka vie piirien perustamisen loppuun ja joka hoitaa omat hommansa. Mä haluan meille aktiiviset piirit, joiden toiminta vie liitolta odotetun kenttätoiminnan aivan uudelle tasolle. Mä haluan aktiivisen edustajiston, joka vie kuulemisen valtakunnalliselle tasolle ja edustajiston jäsenten määrän tuplautuvan. Mä haluan Aktiivipäivien ja VAAKAn täytettävän aktiivisilla nuorisovaltuustolaisilla, joita meidän kentässä on. Tämä kaikki vaatii puheenjohtajaa, jolla on visio aktiivisuudesta ja halua toteuttaa visionsa.
Ulkolinja: Pakistanin nuoret talibanit
http://areena.yle.fi/video/545481
En syytä sodasta uskontoja. Uskonto antaa vain yhden päämäärän, jota voi toteuttaa. Näitä päämääriä voi ottaa mistä vain. Niitä voi keksiä omasta päästään tai ottaa vaikka yliopistoista.
Joskus oli vain joku, joka halusi ottaa uskonnon päämääräkseen ja ajoi uskonnon sisältämää tavoitetta, joka johti siihen, että seuraava otti sen päämääräkseen jne. Tilanne kehittyy tälläisten ihmisten toimien tuloksena, ihmisten, joilla on kykyä vaikuttaa. Tässä Taleban on joukko, joka ajaa tiettyä päämäärää. Kuitenkin toinen taho, Pakistanin hallitus ja länsimaat yrittävät kitkeä tälläisen terrorismin. Se kumpi voittaa, ratkeaa sillä, kumman tekemät ratkaisut ovat absoluuttisesti parempia kummankin osapuolen tavoitteiden kannalta.
Dokumentissa tyttö kertoo, kuinka talebanit ovat silponeet poliisin ja laittaneet sen seipääseen varoitukseksi ja osoitukseksi mahdistaan. Fiksu veto talibanilta, sillä se toimii, joskin myös armeita turvautuu rankkoihin keinoihin. Tuhoamalla yhden kaupungin maan tasalle varmistettiin se, etteivät kapinalliset voineet enää pitää sitä tukikohtanaan. Tämä kertoo siitä, kuinka myös armeija on valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja tässä taistelussa.
Taleban toimii myös fiksusti painottamalla viestinsä viemistä nuoriin poikiin. Tämä varmistaa sen, että idealogia ja toimimallit jäävät näihin poikiin pysyvästi ja sitä kautta pysyväksi osaksi yhteiskuntaa, ellei joku jonain päivänä suorita kansanmurhaa. Taleban ei siis pyri käännyttämään valtaväestöä oppiinsa, talebanille riittää, että valtaväestö tottelee, vaan käännyttämisen kohteena ovat nuoret pojat. Taleban saa mahdollisuuden käännyttää tämän sukupolven, koska muu yhteiskunta ei tee sitä. Valtio ei anna opetusta ja kouluta näitä nuoria miehiä. Valtio ei käännytä näitä nuoria länsimaismalliseen yhteiskuntaan, jolloin talebanilla on käytännössä lähes vapaat kädet nuorison suhteen.
Merkittäväksi tämän nuoriso-opetuksen tekee se, että Pakistanissa, kuten suurimmassa osassa maailmaa, merkittävä osa väestöstä on lapsia ja nuoria. Monien maiden suuret ikäpolvet syntyvät nyt. Taleban kouluttaa nämä suuret sukupolvet ja siinä vaiheessa on ihan sama, antaako USA rahaa ja koulutusta armeijalle. Taleban-yhteisö ei pyri pääasiassa tuhoamaan hallitusta, vaan saamaan itselleen kannattajia. Hallitus taas pyrkii lähinnä tuhoamaan Talebanin, mikä ei onnistu, mikäli sen mahdollisuutta värvätä aina uusia ja uusia kannattajia ei tyrehdytetä.
1,5 miljoonaa lasta käy koraanikoulua, joissa saa majoituksen ja ruuan. Näin on, koska valtion koulujärjestelmä on romahtanut eikä vanhemmilla ole varaa elättää lapsiaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pakistanissa asuu 80 miljoonaa lasta, joista 20 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Nämä koraanikoulut toimivat talebanien ideologian tehokkaimpina lähettiläinä, koska niillä on käytännössä monopoliasema lasten elämässä. Kukaan muu ei ole tarjoamassa heille vaihtoehtoa.
Miten tämä on mahdollista? Siihen ei dokumentti vastaa, mutta arvaisimpa, että nämä koulut saavat rahoitusta jostakin uskonnollisesta lähteestä ja ne ovat talebanin suojeluksessa. Myöskin uskoisin, että niiden työntekijöitä ajaa merkittävissä määrin vakaumus, mistä syystä he saattavat työskennellä suhteellisen paljon,vaikka he eivät saakkaan kartutettua omaisuutta itselleen. Kukaan ei määrätietoisesti tuhoa näitä koraanikouluja samaan aikaan, kun kaikki valtionkoulut tuhotaan talibanin toimesta. Hallituksen on tosin poliittisesti mahdotontakin tuhota koraanikouluja, sillä nehän ovat ainoa edes jonkinlaisen koulutuksen ja elatuksen mahdollistaja.
Huvittavaa on myös se, kun talebankouluttaja kertoo, miksi lapset haluavat liittyä taistelijoihin. Ah, kuinka yksinkertainen syy. Siis ei uskonto. Ei mikään ideologia. Ei toive paremmasta ole sen lapsen mielessä, joka koulutetaan sotimaan ja tappamaan. Vaan se sama syy, mikä saa leluteollisuudenkin myymään tiettyjä tuotteita. Aseet ovat hienoja.
Miettiessäni sitä, että mikä on pohjimmiltaan syy sille, miksi maailmassa soditaan, olen tullut yhteen lopputulokseen. Sotiminen on kivaa. Joku aina tykkää siitä. Olkoot se sen mielestä, joka ase kädessä ampuu toista. Olkoot se sen mielestä, joka johtaa joukkonsa voittoon. Olkoot se sen mielestä, joka ylpeänä muistelee maansa sotahistoriaa. Kaikesta siitä kärsimyksestä huolimatta, jota sota tuottaa, joku tykkää siitä.
En syytä sodasta uskontoja. Uskonto antaa vain yhden päämäärän, jota voi toteuttaa. Näitä päämääriä voi ottaa mistä vain. Niitä voi keksiä omasta päästään tai ottaa vaikka yliopistoista.
Joskus oli vain joku, joka halusi ottaa uskonnon päämääräkseen ja ajoi uskonnon sisältämää tavoitetta, joka johti siihen, että seuraava otti sen päämääräkseen jne. Tilanne kehittyy tälläisten ihmisten toimien tuloksena, ihmisten, joilla on kykyä vaikuttaa. Tässä Taleban on joukko, joka ajaa tiettyä päämäärää. Kuitenkin toinen taho, Pakistanin hallitus ja länsimaat yrittävät kitkeä tälläisen terrorismin. Se kumpi voittaa, ratkeaa sillä, kumman tekemät ratkaisut ovat absoluuttisesti parempia kummankin osapuolen tavoitteiden kannalta.
Dokumentissa tyttö kertoo, kuinka talebanit ovat silponeet poliisin ja laittaneet sen seipääseen varoitukseksi ja osoitukseksi mahdistaan. Fiksu veto talibanilta, sillä se toimii, joskin myös armeita turvautuu rankkoihin keinoihin. Tuhoamalla yhden kaupungin maan tasalle varmistettiin se, etteivät kapinalliset voineet enää pitää sitä tukikohtanaan. Tämä kertoo siitä, kuinka myös armeija on valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja tässä taistelussa.
Taleban toimii myös fiksusti painottamalla viestinsä viemistä nuoriin poikiin. Tämä varmistaa sen, että idealogia ja toimimallit jäävät näihin poikiin pysyvästi ja sitä kautta pysyväksi osaksi yhteiskuntaa, ellei joku jonain päivänä suorita kansanmurhaa. Taleban ei siis pyri käännyttämään valtaväestöä oppiinsa, talebanille riittää, että valtaväestö tottelee, vaan käännyttämisen kohteena ovat nuoret pojat. Taleban saa mahdollisuuden käännyttää tämän sukupolven, koska muu yhteiskunta ei tee sitä. Valtio ei anna opetusta ja kouluta näitä nuoria miehiä. Valtio ei käännytä näitä nuoria länsimaismalliseen yhteiskuntaan, jolloin talebanilla on käytännössä lähes vapaat kädet nuorison suhteen.
Merkittäväksi tämän nuoriso-opetuksen tekee se, että Pakistanissa, kuten suurimmassa osassa maailmaa, merkittävä osa väestöstä on lapsia ja nuoria. Monien maiden suuret ikäpolvet syntyvät nyt. Taleban kouluttaa nämä suuret sukupolvet ja siinä vaiheessa on ihan sama, antaako USA rahaa ja koulutusta armeijalle. Taleban-yhteisö ei pyri pääasiassa tuhoamaan hallitusta, vaan saamaan itselleen kannattajia. Hallitus taas pyrkii lähinnä tuhoamaan Talebanin, mikä ei onnistu, mikäli sen mahdollisuutta värvätä aina uusia ja uusia kannattajia ei tyrehdytetä.
1,5 miljoonaa lasta käy koraanikoulua, joissa saa majoituksen ja ruuan. Näin on, koska valtion koulujärjestelmä on romahtanut eikä vanhemmilla ole varaa elättää lapsiaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pakistanissa asuu 80 miljoonaa lasta, joista 20 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Nämä koraanikoulut toimivat talebanien ideologian tehokkaimpina lähettiläinä, koska niillä on käytännössä monopoliasema lasten elämässä. Kukaan muu ei ole tarjoamassa heille vaihtoehtoa.
Miten tämä on mahdollista? Siihen ei dokumentti vastaa, mutta arvaisimpa, että nämä koulut saavat rahoitusta jostakin uskonnollisesta lähteestä ja ne ovat talebanin suojeluksessa. Myöskin uskoisin, että niiden työntekijöitä ajaa merkittävissä määrin vakaumus, mistä syystä he saattavat työskennellä suhteellisen paljon,vaikka he eivät saakkaan kartutettua omaisuutta itselleen. Kukaan ei määrätietoisesti tuhoa näitä koraanikouluja samaan aikaan, kun kaikki valtionkoulut tuhotaan talibanin toimesta. Hallituksen on tosin poliittisesti mahdotontakin tuhota koraanikouluja, sillä nehän ovat ainoa edes jonkinlaisen koulutuksen ja elatuksen mahdollistaja.
Huvittavaa on myös se, kun talebankouluttaja kertoo, miksi lapset haluavat liittyä taistelijoihin. Ah, kuinka yksinkertainen syy. Siis ei uskonto. Ei mikään ideologia. Ei toive paremmasta ole sen lapsen mielessä, joka koulutetaan sotimaan ja tappamaan. Vaan se sama syy, mikä saa leluteollisuudenkin myymään tiettyjä tuotteita. Aseet ovat hienoja.
Miettiessäni sitä, että mikä on pohjimmiltaan syy sille, miksi maailmassa soditaan, olen tullut yhteen lopputulokseen. Sotiminen on kivaa. Joku aina tykkää siitä. Olkoot se sen mielestä, joka ase kädessä ampuu toista. Olkoot se sen mielestä, joka johtaa joukkonsa voittoon. Olkoot se sen mielestä, joka ylpeänä muistelee maansa sotahistoriaa. Kaikesta siitä kärsimyksestä huolimatta, jota sota tuottaa, joku tykkää siitä.
Kaksi kokousta lennosta
Päivän ensimmäinen kokous oli Satakunta Unelmaa Foorumin, SUF:in (myöh. Suf). Kokouksessamme oli Satu Ahlman Sinisestä Sagasta konsultoimassa meitä eli vähän potkimassa porukkaa jotain toimintaa.
Ollessani viime viikolla Sadulla työharjoittelussa sain idean harjoituskokouksista. Johtuen siitä, että suffelit ovat olleet hyvinkin passiivisia viimeiset pari vuotta, siirtyminen päätöksiävaativaan tilanteeseen oli hankalaa edellisessä kokouksessa. Kokousharjoituksen idea on saada tällä porukalla luotua kuvitteellisessa kokouksessa päätöksiä nopealla temmolla ja näin saadaan porukka tottumaan reippaaseen päätöksentekoon ja sitä kautta sitä toimintaakin syntyy.
Ensimmäinen kokousharjoitus oli minun tekemäni ja siinä oli taloyhtiön Utopistinen Idylli Oy:n taloyhtiön kokous. Asukkaille oli valittu mielipiteet joita heidän piti toteuttaa kokouksessa. Esim. Yksi halusi pitää ilmoitusasioissa puheen kuolleelle kissalleen, toinen halusi kiinteistön katosta pinkin ja kolmas halusi pikkujoulut Kalajoen hiekkasärkille. Kokouksen tempo oli parempi kuitenkin kuin ennen, mutta se oli edelleen suht lunkki. Toisessa kokouksessa, jossa taas päätimme opiskelijatalon katon maalaamisesta minut valittiin puheenjohtajaksi, koska minulla oli ”objektiivinen näkemys asiasta”. Harjoitus sujui ihan hyvin (tietysti :P).
Heti kokouksen päätyttyä menin juna-asemalle josta lähtikin vartin päästä juna Tampereelle, jossa minua odottaisi Nuva ry:n hallituksen viimeinen kokous ennen liittokokousta. Katseltiin lukuja, päätettiin avata pääsihteerin ja järjestösihteerin haut, katsatettiin piirien tilanne, katseltiin ja ilmoiteltiin missä ihmiset olivat olleet, haetaan lanukerahaa, mennään kouluttamaan, on tullut jäseniä, muutettiin työsopimuksen nimi työsopimuksen liitteeksi, edustajisto tapaa presidentin, muistakaa Vaikutteed dl:t, saksalaiset tulevat huippikseen, tehdään muutoksia periaate- ja tavoiteohjelmaan. Itse annoin selostuksen Kaakkois-Suomen piirin tämänhetkisestä tilanteesta ja ensimmäisestä kokouksesta. Otin myös muutamia kohtia periaate- ja tavoiteohjelmassa esille ja ehdotin muutoksia.
Kotiin pääsin n. 12.00. Jippieee!! Ei nyt, ihan kiva päivä tämä oli.
Täällä Pohjantähden alla -äänikirja
Sen Valkeakoski reissun jälkeen minussa on ilmennyt pieni hylkimisreaktio ajamista kohtaan. Joskaan se ei ole ihan niin paha, kuin mikä minulle jäi Suomi-Areenasta: aina, kun kuulen sanan ”innovaatio”, minun tekee mieli oksentaa.
En jaksa myöskään kuunnella enää radiotakaan tai autooni eksyneitä iskelmä-levyjä. Siispä kävin tässä yksi päivä kirjastossa hakemassa äänikirjan. Hyllyä läpiselatessa silmiini eksyi Täällä Pohjantähden alla. Olen miettinyt, että se olisi ihan sivistävää lukea, koska se varmasti sisältää kuvausta siitä tunnetilasta, joka on vasemmistolaisen idealogian ja toiminnan taustalla, mutta kuitenkin keskiössä. Muistelin, että Tarja Halonen on listannut sen yhdeksi hänen ajatteluaan eniten muokanneista kirjoista, joten todennäköisesti sen lukemisella olisi jokin hyöty ajatteluni kehittämiselle.
Kyseessä on ensimmäinen kuuntelemani äänikirjani. Ensimmäisen virkkeen kohdalla pärskähdin nauramaan, mutta kyllä sitä ennen pitkää tottui tähänkin kirjallisuuden imemismuotoon.
Ensimäinen havainto, jonka olen kirjasta tehnyt on mielenkiintoinen. Mahtaisikohan tästä löytää sen demarien ”ideologisen kriisin”, mistä paljon puhutaan. 2000-luvun Jussi olisi yrittäjä, joka äänestäisi kokoomusta, eikä suinkaan demareita.
Alussa Jussi siis on tökkimässä suota ja pohtimassa, olisiko siinä ainesta viljelysmaaksi. Jussi menee rovastin luo ja pyytää, että voisiko hän ryhtyä vuokralle tälle suolle, niin hän raivaisi sen.
Jussi on uupumaton ja sinnikäs, suoranainen yrittäjän esikuva ja kymmenessä vuodessa hän saa aikaiseksi torpan, joka on suurempi kuin moni omaksi omistettu maatila.
En jaksa myöskään kuunnella enää radiotakaan tai autooni eksyneitä iskelmä-levyjä. Siispä kävin tässä yksi päivä kirjastossa hakemassa äänikirjan. Hyllyä läpiselatessa silmiini eksyi Täällä Pohjantähden alla. Olen miettinyt, että se olisi ihan sivistävää lukea, koska se varmasti sisältää kuvausta siitä tunnetilasta, joka on vasemmistolaisen idealogian ja toiminnan taustalla, mutta kuitenkin keskiössä. Muistelin, että Tarja Halonen on listannut sen yhdeksi hänen ajatteluaan eniten muokanneista kirjoista, joten todennäköisesti sen lukemisella olisi jokin hyöty ajatteluni kehittämiselle.
Kyseessä on ensimmäinen kuuntelemani äänikirjani. Ensimmäisen virkkeen kohdalla pärskähdin nauramaan, mutta kyllä sitä ennen pitkää tottui tähänkin kirjallisuuden imemismuotoon.
Ensimäinen havainto, jonka olen kirjasta tehnyt on mielenkiintoinen. Mahtaisikohan tästä löytää sen demarien ”ideologisen kriisin”, mistä paljon puhutaan. 2000-luvun Jussi olisi yrittäjä, joka äänestäisi kokoomusta, eikä suinkaan demareita.
Alussa Jussi siis on tökkimässä suota ja pohtimassa, olisiko siinä ainesta viljelysmaaksi. Jussi menee rovastin luo ja pyytää, että voisiko hän ryhtyä vuokralle tälle suolle, niin hän raivaisi sen.
Jussi on uupumaton ja sinnikäs, suoranainen yrittäjän esikuva ja kymmenessä vuodessa hän saa aikaiseksi torpan, joka on suurempi kuin moni omaksi omistettu maatila.
Työharjoittelu Sinisessä Sagassa 3/3: Reissu Helsinkiin
Herätys aikaisin viideltä, että ehdin puol kuudelta lähtevään junaan. Onneksi olen opetellut heräämään ja nousemaan ylös heti herätyskellon soidessa, joten aikainen aamu ei tuota onneksi ongelmia. Junassa puran työlistaa, jonka olin koonnut eilen.
Satu kävi hakemassa ja sitten lähdettiin kohti Helsinkiä. Autossa oli myös markkinointipäällikkö Kaisa. Olimme menossa suljettuun yksien tutkimustulosten julkistamistilaisuuteen, joka pyöri YES-hankkeen ympärillä. Tehtäväni oli kirjoittaa Kaisan kanssa siitä tiedote, joten kymmensormijärjestelmällä pyrein kirjoittamaan mahdollisimman monen sanan ylös, mikä olikin hyvä, koska Kaisalla oli muita kiireitä järjestämisessä ja muussa sen semmoisessa. Ehkä kaikkeista parhaiten jäi mieleen yhden puhujan heitto: ”Yrittäjyyskasvatus on se asia, joka pelastaa Suomen kehitysmaaksi muuttumiselta”. :D
Seminaarin jälkeen Sadulla oli yksi kokous, jonka aikana me käytiin Kaisan kanssa syömässä. Käytiin keskustelua toistemme taustoista, opiskelusta ja tulevaisuudesta ja tietysti politiikasta yleensä, kuten aina jos sattuu juttelemaan kanssani. Ruokailun jälkeen me teimme tiedotetta ja jossain vaiheessa Satu piipahti paikalle ja lähdettiin kohti Tamperetta ja kohti kotia.
Satu kävi hakemassa ja sitten lähdettiin kohti Helsinkiä. Autossa oli myös markkinointipäällikkö Kaisa. Olimme menossa suljettuun yksien tutkimustulosten julkistamistilaisuuteen, joka pyöri YES-hankkeen ympärillä. Tehtäväni oli kirjoittaa Kaisan kanssa siitä tiedote, joten kymmensormijärjestelmällä pyrein kirjoittamaan mahdollisimman monen sanan ylös, mikä olikin hyvä, koska Kaisalla oli muita kiireitä järjestämisessä ja muussa sen semmoisessa. Ehkä kaikkeista parhaiten jäi mieleen yhden puhujan heitto: ”Yrittäjyyskasvatus on se asia, joka pelastaa Suomen kehitysmaaksi muuttumiselta”. :D
Seminaarin jälkeen Sadulla oli yksi kokous, jonka aikana me käytiin Kaisan kanssa syömässä. Käytiin keskustelua toistemme taustoista, opiskelusta ja tulevaisuudesta ja tietysti politiikasta yleensä, kuten aina jos sattuu juttelemaan kanssani. Ruokailun jälkeen me teimme tiedotetta ja jossain vaiheessa Satu piipahti paikalle ja lähdettiin kohti Tamperetta ja kohti kotia.
Työharjoittelu Sinisessä Sagassa 2/3: Suffeleita ja seminaaria
Tämän päivän teemana työtehtävien suhteen oli suffilaisuus. Siis, sain mietiskellä miten suffeleiden kanssa toimitaan seuraavaksi. Siinä menikin pari tuntia. Tehtävä toi mun mieleen äidinkielentehtävät.
Seminaarin jälkeen käytiin syömässä taco-mestassa ja juteltiin Sadun kanssa vaihteeksi politiikkaa. Heitin kehiin kuvitteellisista yhteiskunnistani sen, jossa ihmiset ovat onnellisia, koska he kaikki ovat pilvessä koko ajan, joskin he eivät sitten mitään muuta olekaan. Siinä mallissa ongelma on siinä, että onko yhteiskunnan tehtävä tehdä kaikista onnellisia, sillä jos on, niin silloinhan yksinkertaisin tapa on jollain tavalla muokata ihmisen aivoja niin, että hän tuntee ihmisen onnelliseksi, eikä mitään muuta tarvitse tehdä. Jos johonkin muuhun panostetaan, niin ei välttämättä tulla onnellisiksi.
Toimistolla käytiin sitten aikaansaamiseni läpi. Hyvinhän ne olivat menneet. Olin keksinyt myös uuden idean tälle porukalle. Harjoituskokouksen. Sen ideana on antaa kokoustajille kuvitteelliset persoonat ja tarkoituksena on päästä kokous nopeasti läpi. Sufeleiden yksi ongelma on siinä, että he eivät ole sillä porukalla tottuneet tehokkaaseen kokoustyyliin ja tällä harjoituskokouksella pyritään siihen, että tämä tottumus muutetaan.
En saanut kokousharjoitusta valmiiksi ennen kuin lähdin taas kohti Harjavaltaa. Junassa kirjoittelin koontia kaikista tehtävistä, mitä minulle nyt on oikein tullut tässä mis missäkin välissä. Taitaa mennä viikonlopulle osa.
Seminaarin jälkeen käytiin syömässä taco-mestassa ja juteltiin Sadun kanssa vaihteeksi politiikkaa. Heitin kehiin kuvitteellisista yhteiskunnistani sen, jossa ihmiset ovat onnellisia, koska he kaikki ovat pilvessä koko ajan, joskin he eivät sitten mitään muuta olekaan. Siinä mallissa ongelma on siinä, että onko yhteiskunnan tehtävä tehdä kaikista onnellisia, sillä jos on, niin silloinhan yksinkertaisin tapa on jollain tavalla muokata ihmisen aivoja niin, että hän tuntee ihmisen onnelliseksi, eikä mitään muuta tarvitse tehdä. Jos johonkin muuhun panostetaan, niin ei välttämättä tulla onnellisiksi.
Toimistolla käytiin sitten aikaansaamiseni läpi. Hyvinhän ne olivat menneet. Olin keksinyt myös uuden idean tälle porukalle. Harjoituskokouksen. Sen ideana on antaa kokoustajille kuvitteelliset persoonat ja tarkoituksena on päästä kokous nopeasti läpi. Sufeleiden yksi ongelma on siinä, että he eivät ole sillä porukalla tottuneet tehokkaaseen kokoustyyliin ja tällä harjoituskokouksella pyritään siihen, että tämä tottumus muutetaan.
En saanut kokousharjoitusta valmiiksi ennen kuin lähdin taas kohti Harjavaltaa. Junassa kirjoittelin koontia kaikista tehtävistä, mitä minulle nyt on oikein tullut tässä mis missäkin välissä. Taitaa mennä viikonlopulle osa.
Työharjoittelu Sinisessä Sagassa 1/3: Ajomatkan kauhut
Edellisellä viikolla torstaina oli SUFfin kokous, jossa Satu oli taas konsultoimassa porukkaa. Tauolla kysyin Sadulta, että olisiko mahdollista, että voisin tulla hänen konsultointiyritykseensä työharjoitteluun seuraavalla viikolla. Satu kysyi: ”Onko teillä lukiossa vielä TET?”. ”Ei”, vastasin, ”mulla on syysloma”.
Sininen Saga on siis:
http://www.sininensaga.fi/?page_id=3
Kuitenkin, tänään:
Junalla Tampereelle, jonka juna-asemalta Satu haki mut. Satu kertoi tämän ja seuraavien päivien ohjelmasta. Kotitoimistolla jatkettiin keskustelua vähän mistäkin, jonka jälkeen alkoi päivän ensimmäinen kokous, jossa olin läsnä. Teemana oli yrittäjyyskasvatus ja sen levittäminen lukioihin ympäri Suomea.
Kokouksen jälkeen sain tehtäväksi käydä nopeasti Valkeakoskella hakemassa yrityskasvatukseen liittyviä kansioita. Satu antoi työauton avaimet ja sitten katseltiin ja tulosteltiin karttaa netistä. Lähtiessäni heitin vitsiksi, että toivottavasti mä en nyt sitten löydä itseäni sitten Tampereen pohjoispuolelta.
Mulla ei ollut vielä kokemusta suurissa asutuskeskuksissa tai valtateillä ajamisesta. Siis olenhan useasti ajanut Harjavallasta Poriin, mutta se on hyvin yksinkertainen reitti, jonka on kuitenkin nähnyt monen monta kertaa kyydissä ollessa. Huolettomin mielin lähdin liikkeelle ja koin ajaneeni oikealle tielle. En edes laittanut radiota päälle, ettei se häiritsisi. Ajeltuani n. 20-30 minuuttia minuun iski epäilys. Ei vaikuttanut siltä, että ympärillä olevat merkit viittaisivat Valkeakosken lähestymiseen. Edes se, että Pori oli yhdessä vaiheessa vasemmalla puolellani ei ollut saanut minua tarpeeksi suuren epäilyksen valtaan. Pysähdyin, tarkkailin karttaa ja tajusin – että – olin – 30 kilometria Tampereesta pohjoiseen.
Voimasanojen saattelemana lähdin ajamaan takaisin. Lähetin Sadulle ilmoituksen tilanteesta ja siitä, että tässä menee odotettua kauemmin. Tiesin, että Tampereella tulisi vielä ongelmia, koska minun pitäisi löytää oikealle tielle vain tieviittojen ja opasteiden avulla. Osittain kyse tulisi olemaan myös tuurista. Tuuri ei ollut puolellani tänään.
Ajoin kahteen kertaan väärästä kohdasta ennen kuin pääsin pois Tampereelta.
avistin myös, että Valkeakoskelle pääseminenkään ei tulisi olemaan helppoa. Kolme kertaa väärään päätyen kahdesti jopa täsmälleen samaan kohtaan. Kuitenkin, sain kansiot ja huolestuneena lähdin paluumatkalle.
Koska olin ajanut heti alussa väärään, minulla ei ollut muistia siitä, millainen tie vie toimistolle. Ajoin neljä kertaa väärään, mutta huoltoasemalta saamien ohjeiden ja tuurin avulla päädyin tuttuun paikkaan ja pääsin perille. Voiko sitä sanoin kuvatakaan, kuinka huojentunut olin.
Sadun mies heittikin minut sitten heti juna-asemalle, josta lähdin takaisin Harjavaltaan. Ajaessaan hän lohdutti minua, että kun he Sadun kanssa muuttivat Tampereelle, siellä sai olla koko ajan hukassa. Se helpotti vähän.
Sen tosin sanon, että jos minusta vastoin kaikkia odotuksia ei tulekaan poliitikkoa, niin ei ainakaan sen paremmin tule rekkamiestäkään. You have my respect.
Sininen Saga on siis:
http://www.sininensaga.fi/?page_id=3
Kuitenkin, tänään:
Junalla Tampereelle, jonka juna-asemalta Satu haki mut. Satu kertoi tämän ja seuraavien päivien ohjelmasta. Kotitoimistolla jatkettiin keskustelua vähän mistäkin, jonka jälkeen alkoi päivän ensimmäinen kokous, jossa olin läsnä. Teemana oli yrittäjyyskasvatus ja sen levittäminen lukioihin ympäri Suomea.
Kokouksen jälkeen sain tehtäväksi käydä nopeasti Valkeakoskella hakemassa yrityskasvatukseen liittyviä kansioita. Satu antoi työauton avaimet ja sitten katseltiin ja tulosteltiin karttaa netistä. Lähtiessäni heitin vitsiksi, että toivottavasti mä en nyt sitten löydä itseäni sitten Tampereen pohjoispuolelta.
Mulla ei ollut vielä kokemusta suurissa asutuskeskuksissa tai valtateillä ajamisesta. Siis olenhan useasti ajanut Harjavallasta Poriin, mutta se on hyvin yksinkertainen reitti, jonka on kuitenkin nähnyt monen monta kertaa kyydissä ollessa. Huolettomin mielin lähdin liikkeelle ja koin ajaneeni oikealle tielle. En edes laittanut radiota päälle, ettei se häiritsisi. Ajeltuani n. 20-30 minuuttia minuun iski epäilys. Ei vaikuttanut siltä, että ympärillä olevat merkit viittaisivat Valkeakosken lähestymiseen. Edes se, että Pori oli yhdessä vaiheessa vasemmalla puolellani ei ollut saanut minua tarpeeksi suuren epäilyksen valtaan. Pysähdyin, tarkkailin karttaa ja tajusin – että – olin – 30 kilometria Tampereesta pohjoiseen.
Voimasanojen saattelemana lähdin ajamaan takaisin. Lähetin Sadulle ilmoituksen tilanteesta ja siitä, että tässä menee odotettua kauemmin. Tiesin, että Tampereella tulisi vielä ongelmia, koska minun pitäisi löytää oikealle tielle vain tieviittojen ja opasteiden avulla. Osittain kyse tulisi olemaan myös tuurista. Tuuri ei ollut puolellani tänään.
Ajoin kahteen kertaan väärästä kohdasta ennen kuin pääsin pois Tampereelta.
avistin myös, että Valkeakoskelle pääseminenkään ei tulisi olemaan helppoa. Kolme kertaa väärään päätyen kahdesti jopa täsmälleen samaan kohtaan. Kuitenkin, sain kansiot ja huolestuneena lähdin paluumatkalle.
Koska olin ajanut heti alussa väärään, minulla ei ollut muistia siitä, millainen tie vie toimistolle. Ajoin neljä kertaa väärään, mutta huoltoasemalta saamien ohjeiden ja tuurin avulla päädyin tuttuun paikkaan ja pääsin perille. Voiko sitä sanoin kuvatakaan, kuinka huojentunut olin.
Sadun mies heittikin minut sitten heti juna-asemalle, josta lähdin takaisin Harjavaltaan. Ajaessaan hän lohdutti minua, että kun he Sadun kanssa muuttivat Tampereelle, siellä sai olla koko ajan hukassa. Se helpotti vähän.
Sen tosin sanon, että jos minusta vastoin kaikkia odotuksia ei tulekaan poliitikkoa, niin ei ainakaan sen paremmin tule rekkamiestäkään. You have my respect.
Miksei yhteiskunnassa mikään onnistu?
Ihmiset ottavat päämäärän ja sen voi ottaa ihan mistä tahansa. Tämän päämäärän kannalta ihmisen tekemät asiat näyttäytyvät kaikkien niiden mahdollisuuksien joukosta mitä ihminen voisi tehdä joko sieltä parhaasta päästä tai sieltä huonosta päästä.
Annanpa esimerkin. Siis jos mulla olisi päämääränä juosta 100 metriä kymmenessä sekunnissa 20.3.2011 mennessä, niin kaikki tekemäni asiat tästä päivästä eteenpäin näyttäytyisivät tätä päämäärää edistävinä tai haittaavina asioina. Millaista ruokaa minun täytyy syödä juuri oikeassa määrin? Mikä on juuri se täydellinen määrä liikuntaa, joka minun täytyy harrastaa, että lihakseni kehittyvät juuri parhaalla mahdollisella tavalla? Pitäisi löytää valmentaja ja kun niitä vaihtoehtoja on muutamia, niin mikä niistä on paras? Vai olisiko minun pitänyt käydä jossakin tapahtumassa, missä olisin törmännyt juuri tähän parhaaseen mahdolliseen valmentajaan, jonka voin saada? Mistä parhaat varusteet harjoitteluun ja itse suoritukseen ja rahat näihin? Kysymyksiä, mahdollisuuksia, kaikkea, on ääretön määrä. Kuitenkin, on olemassa paras mahdollinen tapa tehdä kaikki.
Kuitenkaan, saavuttaakseni päämääräni minun ei tarvitse tehdä kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Riittää vain, että teen tarpeeksi hyvin, että saan ylitettyä sen riman, joka minun täytyy ylittää. Tosin, voi olla, että vaikka tekisinkin kaikki parhaalla mahdollisella tavalla, niin sekään ei riitä ylittämään rimaa. On fysikaalinen mahdottomuus, että lihakseni voivat kasvaa tällä aikajänteellä. Ehkä geneettisesti lihakseni eivät voikaan kasvaa niin tehokkaiksi, tai niitä ei saa ikinä kasvamaan johtuen historiastani. Ehkä en vain voi saada tarpeeksi hyvää valmentajaa sitten mitenkään. Ehkä minusta ei vain voi saada niin paljoa sisua irti, että pystyisin harjoittelemaan tarpeeksi tehokkaasti. Hirmuinen määrä syitä, jotka saattavat vaikuttaa, että en saavutakaan päämääräni.
Muuten, syy miksi suurin osa yhteiskunnallisista vaikuttajista halveksuu populisteja, on että he sanovat äänestäjille tälläisessä tilanteessa tyyliin tälläistä: ”Mikäs siinä, kun laittaa vaan tossua toisen eteen”. Nii. Yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Miten tämä esimerkki liittyi yhteiskuntaan. Siksi, että mikään tässä yhteiskunnassa ei tapahtu itsestään. Kaikki asiat tapahtuvat, koska joku yrittää tehdä niitä. Ihmisillä on tässä yhteiskunnassa päämääriä, joita he yrittävät toteuttaa. Ongelma vain piilee siinä, että ihmiset eivät onnistu, syystä tai toisesta, toteuttamaan päämääriään.
Muun muassa näitä asioita poliitikoilla on päämäärinä: työttömyyden vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, kansantalouden vakaana pitäminen, koulutuksen parantaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, yrittäjyyden lisääminen, työhyvinvoinnin lisääminen ja paljon muuta. Kyllä näitä oikeasti yritetään koko ajan, mutta ihmiset eivät ole tarpeeksi hyviä saamaan näitä toteen.
Eivätkä nämä asiat piile välttämättä poliitikoissa. Ne ovat myös muissa ihmisissä. Näitä asioita voisi ihan hyvin toteuttaa jokapäiväisessä arkielämässä, mutta silloinkin törmätään siihen, ollaanko tarpeeksi hyviä. Koulutuksen kohdalla jokainen oppilas voisi panostaa siihen itse paremmin. Työttömät voisivat saada itselleen työpaikan. Ihmiset voisivat elää ympäristön kannalta kestävästi. Ihmisten pitäisi säästää enemmän kuin lainaavat. Kyllä sinullakin voisi olla varmaankin eväät jonkun nuoren pelastamiseen. Voisi ryhtyä yrittäjäksi. Työpaikalla voisi panostaa oman työpaikan hyvinvointitason nostamiseen. Näissä kaikissa asioissa voi epäonnistua. Vaikka kuinka lukisi kokeeseen, niin saa silti vain seiskan. Vaikka kuinka hakisi töitä, mutta ihmiset eivät ota jos on keskeyttänyt peruskoulun. Ehkä ihminen ei jaksa koko ajan miettiä joka ikistä päivän mittaan tekemäänsä valintaa, onko se nyt ympäristön kannalta kestävää. Houkutus ottaa lainaa, että saa omakotitalon jo nyt on liian suuri. Mennessä juttelemaan syrjäytyvälle nuorelle, saa vastauseksi ”Haista vittu!” ja luovuttaa.
Tai sitten voisi lakata murehtimasta lainkaan tälläisiä asioita ja katsoa vaikka TV:tä.
Annanpa esimerkin. Siis jos mulla olisi päämääränä juosta 100 metriä kymmenessä sekunnissa 20.3.2011 mennessä, niin kaikki tekemäni asiat tästä päivästä eteenpäin näyttäytyisivät tätä päämäärää edistävinä tai haittaavina asioina. Millaista ruokaa minun täytyy syödä juuri oikeassa määrin? Mikä on juuri se täydellinen määrä liikuntaa, joka minun täytyy harrastaa, että lihakseni kehittyvät juuri parhaalla mahdollisella tavalla? Pitäisi löytää valmentaja ja kun niitä vaihtoehtoja on muutamia, niin mikä niistä on paras? Vai olisiko minun pitänyt käydä jossakin tapahtumassa, missä olisin törmännyt juuri tähän parhaaseen mahdolliseen valmentajaan, jonka voin saada? Mistä parhaat varusteet harjoitteluun ja itse suoritukseen ja rahat näihin? Kysymyksiä, mahdollisuuksia, kaikkea, on ääretön määrä. Kuitenkin, on olemassa paras mahdollinen tapa tehdä kaikki.
Kuitenkaan, saavuttaakseni päämääräni minun ei tarvitse tehdä kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Riittää vain, että teen tarpeeksi hyvin, että saan ylitettyä sen riman, joka minun täytyy ylittää. Tosin, voi olla, että vaikka tekisinkin kaikki parhaalla mahdollisella tavalla, niin sekään ei riitä ylittämään rimaa. On fysikaalinen mahdottomuus, että lihakseni voivat kasvaa tällä aikajänteellä. Ehkä geneettisesti lihakseni eivät voikaan kasvaa niin tehokkaiksi, tai niitä ei saa ikinä kasvamaan johtuen historiastani. Ehkä en vain voi saada tarpeeksi hyvää valmentajaa sitten mitenkään. Ehkä minusta ei vain voi saada niin paljoa sisua irti, että pystyisin harjoittelemaan tarpeeksi tehokkaasti. Hirmuinen määrä syitä, jotka saattavat vaikuttaa, että en saavutakaan päämääräni.
Muuten, syy miksi suurin osa yhteiskunnallisista vaikuttajista halveksuu populisteja, on että he sanovat äänestäjille tälläisessä tilanteessa tyyliin tälläistä: ”Mikäs siinä, kun laittaa vaan tossua toisen eteen”. Nii. Yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Miten tämä esimerkki liittyi yhteiskuntaan. Siksi, että mikään tässä yhteiskunnassa ei tapahtu itsestään. Kaikki asiat tapahtuvat, koska joku yrittää tehdä niitä. Ihmisillä on tässä yhteiskunnassa päämääriä, joita he yrittävät toteuttaa. Ongelma vain piilee siinä, että ihmiset eivät onnistu, syystä tai toisesta, toteuttamaan päämääriään.
Muun muassa näitä asioita poliitikoilla on päämäärinä: työttömyyden vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen, kansantalouden vakaana pitäminen, koulutuksen parantaminen, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, yrittäjyyden lisääminen, työhyvinvoinnin lisääminen ja paljon muuta. Kyllä näitä oikeasti yritetään koko ajan, mutta ihmiset eivät ole tarpeeksi hyviä saamaan näitä toteen.
Eivätkä nämä asiat piile välttämättä poliitikoissa. Ne ovat myös muissa ihmisissä. Näitä asioita voisi ihan hyvin toteuttaa jokapäiväisessä arkielämässä, mutta silloinkin törmätään siihen, ollaanko tarpeeksi hyviä. Koulutuksen kohdalla jokainen oppilas voisi panostaa siihen itse paremmin. Työttömät voisivat saada itselleen työpaikan. Ihmiset voisivat elää ympäristön kannalta kestävästi. Ihmisten pitäisi säästää enemmän kuin lainaavat. Kyllä sinullakin voisi olla varmaankin eväät jonkun nuoren pelastamiseen. Voisi ryhtyä yrittäjäksi. Työpaikalla voisi panostaa oman työpaikan hyvinvointitason nostamiseen. Näissä kaikissa asioissa voi epäonnistua. Vaikka kuinka lukisi kokeeseen, niin saa silti vain seiskan. Vaikka kuinka hakisi töitä, mutta ihmiset eivät ota jos on keskeyttänyt peruskoulun. Ehkä ihminen ei jaksa koko ajan miettiä joka ikistä päivän mittaan tekemäänsä valintaa, onko se nyt ympäristön kannalta kestävää. Houkutus ottaa lainaa, että saa omakotitalon jo nyt on liian suuri. Mennessä juttelemaan syrjäytyvälle nuorelle, saa vastauseksi ”Haista vittu!” ja luovuttaa.
Tai sitten voisi lakata murehtimasta lainkaan tälläisiä asioita ja katsoa vaikka TV:tä.
KAASU perustettiin
Tänään perustettiin Suomen Nuorisovaltuustojen liiton Kaakkois-Suomen piiri Haminassa.
Menin junalla ensin Kouvolaan, josta VAAKAssakin ollut Kuisma haki minut. Samalla Kuisma piti esitelmää Kouvolan eri nähtävyyksistä, kuten Stalinin hampaista, ja Haminassakin teimme vähän kyläkiessiä. Haminan mieleenpainuvin tapaus taisi olla itään osoittava panssarivaunu.
Nuorisotalolla alkoi armoton taistelu tekniikan kanssa ja pohdiskelu kokoustamistamismuodosta. Istuisimmeko pöytien ääressä tuoleilla vai löhöttäisiinkö sohvilla. Sohvat voittivat.
Paikalle tuli vielä Kouvolalaisia. Tämä johti yhdistyksen sääntöjä täydennettäessä siihen, että yhdistyksen kotipaikkakunnaksi tuli Kouvola. Kotka sai tällä kertaa jäädä nuolemaan näppejään.
Kokouksen alussa pidin esitelmän piireistä ja niiden moninaisista eduista sekä kuinka me käytännössä tänään toimimme. Luennon jälkeen siirryimme kokoustamaan ja käytiin läpi kaikki etukäteen valmistellut kokouksen perustamiseen johtavat asiakirjat. Kuisma oli myös tehnyt meille karttakuvauksen, jossa selvisi missä piirin alueella oli nuorisovaltuustoja ja missä ei ollut.
Tietoisina siitä, että tänään perustetun piirin edustus piirin nuorisovaltuustoista on heikko, päätettiin, että piirin toiminta tulee seuraavien kuukausien aikana painottumaan muiden nuorisovaltuustojen tiedottamiseen ja mukaan saamiseen. Seuraavan vuoden alkupuollella olisi tarkoitus pitää ylimääräinen yhdistyskokous, jossa muodostettaisiin sitten uusi hallitus.
Menin junalla ensin Kouvolaan, josta VAAKAssakin ollut Kuisma haki minut. Samalla Kuisma piti esitelmää Kouvolan eri nähtävyyksistä, kuten Stalinin hampaista, ja Haminassakin teimme vähän kyläkiessiä. Haminan mieleenpainuvin tapaus taisi olla itään osoittava panssarivaunu.
Nuorisotalolla alkoi armoton taistelu tekniikan kanssa ja pohdiskelu kokoustamistamismuodosta. Istuisimmeko pöytien ääressä tuoleilla vai löhöttäisiinkö sohvilla. Sohvat voittivat.
Paikalle tuli vielä Kouvolalaisia. Tämä johti yhdistyksen sääntöjä täydennettäessä siihen, että yhdistyksen kotipaikkakunnaksi tuli Kouvola. Kotka sai tällä kertaa jäädä nuolemaan näppejään.
Kokouksen alussa pidin esitelmän piireistä ja niiden moninaisista eduista sekä kuinka me käytännössä tänään toimimme. Luennon jälkeen siirryimme kokoustamaan ja käytiin läpi kaikki etukäteen valmistellut kokouksen perustamiseen johtavat asiakirjat. Kuisma oli myös tehnyt meille karttakuvauksen, jossa selvisi missä piirin alueella oli nuorisovaltuustoja ja missä ei ollut.
Tietoisina siitä, että tänään perustetun piirin edustus piirin nuorisovaltuustoista on heikko, päätettiin, että piirin toiminta tulee seuraavien kuukausien aikana painottumaan muiden nuorisovaltuustojen tiedottamiseen ja mukaan saamiseen. Seuraavan vuoden alkupuollella olisi tarkoitus pitää ylimääräinen yhdistyskokous, jossa muodostettaisiin sitten uusi hallitus.
Kumpa kaikki yrittäisivät
Oikeistolaisesti ajattelevilta ihmisiltä löytää aina silloin tällöin ajatuksen yhteiskunnasta, jossa kaikki yrittävät parhaansa ja joka tällöin olisi oikeudenmukainen. Tällöin jokainen ajaisi itse etuaan parhaiten ja olisi sellaisessa asemassa yhteiskunnassa, joka hänelle sopii hänen kykyjensä mukaan. Tälläisessä yhteiskunnassa ei olisi vapaamatkustajia, vaan kaikki yrittäisivät ja tekisivät ahkerasti töitä. Tässä yhteiskunnassa poistuisi moni ongelma, koska laiskuus ei enää olisi ihmisten toimien esteenä.
No, kuvitellaampa yhteiskunta, jossa kaikki sen jäsenet ovat toistensa klooneja. Yksikään yksilö ei ole millään lailla toista parempi. Kaikki ovat täsmälleen yhtä hyviä kaikessa, mitä he tekevätkin. Heillä olisi myös alussa täsmälleen samat tiedot ja he ajattelisivat samoja ajatuksia. Kuvitellaan myös, että yhteiskunta lisääntyy kloonaamalla. Jokaisella kloonilla on synnynnäinen idea uupumattomasta työnteosta.
Noin, laitetaan nämä kloonit nyt luonnontilaan, jossa heidän täytyy muodostaa yhteiskunta. Yhteiskuntamme on täysin tasa-arvoinen ja sinällään ihanteellinen. Tilanne tosin ei jää tähän.
Ympäristö alkaa vaikuttamaan klooneihimme eri tavoilla. Joku nyrjäyttää jalkansa kuoppaan. Toinen havaitsee terävän kiven, josta hän tekee aseen. Toinen päätyy joen varteen ja kehittää kalastusmetodit. Yksi päätyy tarkkailemaan muiden toimintaa ja tekee havaintoja, kuinka muut kloonit toimivat. Myöhemmin hän saattaa käyttää tätä tietoa muiden hallitsimiseen. Kaksi kloonia oppii viljelemään maata, mutta toisen maa on ravinteikkaampaa kuin toisen. Kloonit käyvät myös kapitalistisen mallin mukaista kauppaa toistensa kanssa.
Ympäristö tekee sen, että kloonit alkavat olla eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Jalkansa nyrjäyttänyt ei pysty tekemään enää samalla tavalla töitä, kuin joku muu kaltaisensa. Aseen tehnyt voi alkaa uhkailemaan toisia klooneja. Tarkkaileva henkilö oppii tekemään parempia kauppoja toisten kanssa, jolloin hän saa enemmän itselleen. Kaikki nämä asiat johtavat siihen, että vaikka kaikki ovatkin klooneja, niin he vääjäämättä lähestyvät eriarvoista yhteiskuntaa.
Mennään muutama sukupolvi eteenpäin. Meitä ei kiinnosta nyt se, että millaisen yhteiskunnan kloonit loppujen lopuksi tekivät, mutta muutama seikka on varmaa. Hyvä asema on periytynyt jälkeläisille. Huonompaan asemaan joutunut ei voi enää syrjäyttää ylempää kaltaistaan, koska heidän taitonsahan ovat samat. He ovat potentiaalisesti yhtä älykkäitä ja hyviä fyysisesti. On myös varmaa, että eriarvoisuus lisääntyy. Kloonilla, jolla on omaisuutta vaikka 5000€, on suuremmat resurssit käytössään ja tällöin hän voi päihittää toisen kloonin, jolla on vain 1000€ edestä resursseja.
Lopputuloksena on eriarvoinen yhteiskunta, jossa kaikki ovat yhtä hyviä ja kaikki yrittävät yhtä paljon.Toisilla on tosin ympäristön ansiosta paremmat edellytykset tehdä sitä ja tätä, esimerkiksi estää toista kloonia ottamasta hänen paikkaansa yhteiskuntapyramidissa.
Jokainen klooni voi ajatella, että hän pystyisi olemaan kenen tahansa toisen kloonin paikalla. Sen köyhimmän tai rikkaimman. Ja se jos mikä kismittää, ainakin niitä köyhiä, koska rikkaathan voivat huijata itseään.
No, kuvitellaampa yhteiskunta, jossa kaikki sen jäsenet ovat toistensa klooneja. Yksikään yksilö ei ole millään lailla toista parempi. Kaikki ovat täsmälleen yhtä hyviä kaikessa, mitä he tekevätkin. Heillä olisi myös alussa täsmälleen samat tiedot ja he ajattelisivat samoja ajatuksia. Kuvitellaan myös, että yhteiskunta lisääntyy kloonaamalla. Jokaisella kloonilla on synnynnäinen idea uupumattomasta työnteosta.
Noin, laitetaan nämä kloonit nyt luonnontilaan, jossa heidän täytyy muodostaa yhteiskunta. Yhteiskuntamme on täysin tasa-arvoinen ja sinällään ihanteellinen. Tilanne tosin ei jää tähän.
Ympäristö alkaa vaikuttamaan klooneihimme eri tavoilla. Joku nyrjäyttää jalkansa kuoppaan. Toinen havaitsee terävän kiven, josta hän tekee aseen. Toinen päätyy joen varteen ja kehittää kalastusmetodit. Yksi päätyy tarkkailemaan muiden toimintaa ja tekee havaintoja, kuinka muut kloonit toimivat. Myöhemmin hän saattaa käyttää tätä tietoa muiden hallitsimiseen. Kaksi kloonia oppii viljelemään maata, mutta toisen maa on ravinteikkaampaa kuin toisen. Kloonit käyvät myös kapitalistisen mallin mukaista kauppaa toistensa kanssa.
Ympäristö tekee sen, että kloonit alkavat olla eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Jalkansa nyrjäyttänyt ei pysty tekemään enää samalla tavalla töitä, kuin joku muu kaltaisensa. Aseen tehnyt voi alkaa uhkailemaan toisia klooneja. Tarkkaileva henkilö oppii tekemään parempia kauppoja toisten kanssa, jolloin hän saa enemmän itselleen. Kaikki nämä asiat johtavat siihen, että vaikka kaikki ovatkin klooneja, niin he vääjäämättä lähestyvät eriarvoista yhteiskuntaa.
Mennään muutama sukupolvi eteenpäin. Meitä ei kiinnosta nyt se, että millaisen yhteiskunnan kloonit loppujen lopuksi tekivät, mutta muutama seikka on varmaa. Hyvä asema on periytynyt jälkeläisille. Huonompaan asemaan joutunut ei voi enää syrjäyttää ylempää kaltaistaan, koska heidän taitonsahan ovat samat. He ovat potentiaalisesti yhtä älykkäitä ja hyviä fyysisesti. On myös varmaa, että eriarvoisuus lisääntyy. Kloonilla, jolla on omaisuutta vaikka 5000€, on suuremmat resurssit käytössään ja tällöin hän voi päihittää toisen kloonin, jolla on vain 1000€ edestä resursseja.
Lopputuloksena on eriarvoinen yhteiskunta, jossa kaikki ovat yhtä hyviä ja kaikki yrittävät yhtä paljon.Toisilla on tosin ympäristön ansiosta paremmat edellytykset tehdä sitä ja tätä, esimerkiksi estää toista kloonia ottamasta hänen paikkaansa yhteiskuntapyramidissa.
Jokainen klooni voi ajatella, että hän pystyisi olemaan kenen tahansa toisen kloonin paikalla. Sen köyhimmän tai rikkaimman. Ja se jos mikä kismittää, ainakin niitä köyhiä, koska rikkaathan voivat huijata itseään.
Ja kilpailun lopputulos on...
Tulostenjulkistamistilaisuudessa meidän kilpailijoiden täytyy vielä pitää puheemme julkisesti koko yleisölle. Nyt en ollut enää ihan niin hyvässä terässä kuin eilen eikä puheeni ollut parhaimpiani. Tuomareihin ei tosin voinut enää vaikuttaa, joten ei sillä niin paljoa väliä ollut.
Lopputuloksena oli se, että olin jaetulla kolmossijalla. Tuomarit tulivat siihen lopputulokseen, että me olimme kaikki aivan liian hyviä, että joku olisi selkeästi hävinnyt. Kolmospalkinto, 500€ johonkin hankkeeseen tai toimintaan, meni siis puoliksi.
Vieressäni on voittaja, belgialainen Zola Dorjbayar. Hän toimii vapaaehtoistyössä maahanmuuttajalasten ja köyhien lasten kanssa. Voittajasta oikealla on toisen palkinnon voittanut englantilainen Hannah Johnson, joka toimi autistien kanssa. Äärimmäisenä oikealla on Elisabeth Waldersee Saksasta ja hän järjesti leirejä kehitysvammaisille.
Voittamani summa, 250 €, tuntui riittämättömältä hankkeeni toteuttamiseen. Tarvitsisin silti rahoitusta jostain muualta. Tästä syystä tein seuraavaa:
Annoin rahat saksalaiselle. Rahat olivat seteleinä tuossa kirjekuoressa. Tuo rahasumma oli hänelle paljon suurempi kuin minulle, joten näin saadaan aikaiseksi eniten hyvää kokonaisuuden kannalta. Koin myös, että koska voin saada rahoitusta muualta, niin olisi väärin, että ottaisin nyt tässä yhteydessä häneltä mahdollisuuden tehdä hyvää. Hänellä kun ei ole samanlaista mahdollisuutta saada rahoitusta toimintaansa muualta.
Lopputuloksena oli se, että olin jaetulla kolmossijalla. Tuomarit tulivat siihen lopputulokseen, että me olimme kaikki aivan liian hyviä, että joku olisi selkeästi hävinnyt. Kolmospalkinto, 500€ johonkin hankkeeseen tai toimintaan, meni siis puoliksi.
Vieressäni on voittaja, belgialainen Zola Dorjbayar. Hän toimii vapaaehtoistyössä maahanmuuttajalasten ja köyhien lasten kanssa. Voittajasta oikealla on toisen palkinnon voittanut englantilainen Hannah Johnson, joka toimi autistien kanssa. Äärimmäisenä oikealla on Elisabeth Waldersee Saksasta ja hän järjesti leirejä kehitysvammaisille.
Voittamani summa, 250 €, tuntui riittämättömältä hankkeeni toteuttamiseen. Tarvitsisin silti rahoitusta jostain muualta. Tästä syystä tein seuraavaa:
Annoin rahat saksalaiselle. Rahat olivat seteleinä tuossa kirjekuoressa. Tuo rahasumma oli hänelle paljon suurempi kuin minulle, joten näin saadaan aikaiseksi eniten hyvää kokonaisuuden kannalta. Koin myös, että koska voin saada rahoitusta muualta, niin olisi väärin, että ottaisin nyt tässä yhteydessä häneltä mahdollisuuden tehdä hyvää. Hänellä kun ei ole samanlaista mahdollisuutta saada rahoitusta toimintaansa muualta.
Viimeinen kilpailurutistus
Tapasin muut neljä kilpailijaa ja he olivat tyttöjä. Taas osoitus siitä, kuinka naiset tulevat hallitsemaan maailmaa kun minusta aika jättää. Tai ainakin heidän pitäisi!
Nyt viimeinkin, kun olen väsännyt kilpailuhakemukset, kääntänyt ne englanniksi ja nyt täällä tehnyt puheenkin, on viimeinen tilaisuus vaikuttaa tuomareihin tullut.
Puheen piti kestää kolme minuuttia ja se meni varmaankin suurinpiirtein näin:
"Hello. My name is Klaus Unkuri and my hobby is to make a difference. My hobby and voluntary work has three main lines: maintaining youth center, presidency of the local youth counsil and boardship on Union of Finland's local youth counsils Nuva ry. (20s)
2007 I got the idea about founding a youth center and I came to a conclusion that best way to found it would be doing it by myself. So, I collected couple of my friend and we did it. Now that youth center has been open for two years twice a week.We have given an opportunity for young people who don't have hobbies just hang around somewhere inside and have fun. This is the level when I do something good for young people directly. (30s)
This year I became the president of the youth counsil of Harjavalta. Youth council represents the young people of the municipality. We work for better possibilities to really make a difference and we stand out for the rights of the young people. We also hold all kinds of event and campaings. We are planning to have a sexual education campaing, new kind of sport activity and maybe campaing against bullying. Basically, we have free hands to do almost anything we like.My role is to be like a coach for the other members in this hobby of ours. Through this line I help youth throught city and other youth counsil members. (40s)
Thanks to my youth center I was later selected to the board of Union of local youth counsils in Finland, Nuva ry where I am now on my second year. Nuva ry is a umberella organisation of the local youth counsils. Organisation is funded by goverment with 90 000 euros per every year and it has two full-day emplayees. This is the arena where I have effect to the society in national level and help youth by establishing and improving the work of youth counselors. Work I do here has the biggest effect even thought you can't see imediately the results. (30s)
My main interest now is to increase the activity of the youth. You could say that I'm trying to multipy myself and make more youth do work on youth centers and stuff. Now I would want to explore a new frontier and try to be the embassador of the active youth by spreading the local youth counsil system to another country. Finland is a small country of 5 million people so why should I leave the ideas and ways of doing things just to these circles, when in this Europe of no borders I can spread them much more further. You could say, that I am the politician that Martti Ahtisaari recalled yesterday, for who it's not only about making a better country for myself, but a better Europe for us all. (40s)"
Puheen lisäksi tuomarit kyselivät vähän kaikenlaista, mitä heille oli tullut kilpailupapereista mieleen. Kilpailutilanne oli suljettu. Olettaisin esiintyneeni varsin hyvin. Sijoitukseni saan tietää huomenna.
Nyt viimeinkin, kun olen väsännyt kilpailuhakemukset, kääntänyt ne englanniksi ja nyt täällä tehnyt puheenkin, on viimeinen tilaisuus vaikuttaa tuomareihin tullut.
Puheen piti kestää kolme minuuttia ja se meni varmaankin suurinpiirtein näin:
"Hello. My name is Klaus Unkuri and my hobby is to make a difference. My hobby and voluntary work has three main lines: maintaining youth center, presidency of the local youth counsil and boardship on Union of Finland's local youth counsils Nuva ry. (20s)
2007 I got the idea about founding a youth center and I came to a conclusion that best way to found it would be doing it by myself. So, I collected couple of my friend and we did it. Now that youth center has been open for two years twice a week.We have given an opportunity for young people who don't have hobbies just hang around somewhere inside and have fun. This is the level when I do something good for young people directly. (30s)
This year I became the president of the youth counsil of Harjavalta. Youth council represents the young people of the municipality. We work for better possibilities to really make a difference and we stand out for the rights of the young people. We also hold all kinds of event and campaings. We are planning to have a sexual education campaing, new kind of sport activity and maybe campaing against bullying. Basically, we have free hands to do almost anything we like.My role is to be like a coach for the other members in this hobby of ours. Through this line I help youth throught city and other youth counsil members. (40s)
Thanks to my youth center I was later selected to the board of Union of local youth counsils in Finland, Nuva ry where I am now on my second year. Nuva ry is a umberella organisation of the local youth counsils. Organisation is funded by goverment with 90 000 euros per every year and it has two full-day emplayees. This is the arena where I have effect to the society in national level and help youth by establishing and improving the work of youth counselors. Work I do here has the biggest effect even thought you can't see imediately the results. (30s)
My main interest now is to increase the activity of the youth. You could say that I'm trying to multipy myself and make more youth do work on youth centers and stuff. Now I would want to explore a new frontier and try to be the embassador of the active youth by spreading the local youth counsil system to another country. Finland is a small country of 5 million people so why should I leave the ideas and ways of doing things just to these circles, when in this Europe of no borders I can spread them much more further. You could say, that I am the politician that Martti Ahtisaari recalled yesterday, for who it's not only about making a better country for myself, but a better Europe for us all. (40s)"
Puheen lisäksi tuomarit kyselivät vähän kaikenlaista, mitä heille oli tullut kilpailupapereista mieleen. Kilpailutilanne oli suljettu. Olettaisin esiintyneeni varsin hyvin. Sijoitukseni saan tietää huomenna.
Europa-forum at Tampere
Tänään alkoi Euroopan lions-yhteisön kokoontuminen Tampereella Tampere-talolla.
Olen osallistunut Nuoret lähettiläät -kilpailuun. Suomen kilpailu on jo läpikäyty ja pääsin jatkoon Euroopan tasolle. Itse kilpailu on vasta huomenna, mutta tulin jo tänään, koska täällä saattaisi tapahtua jotakin jännää tai sitten voisin kuulla jotakin mielenkiintoista ja koska Martti Ahtisaari pitää avajaisissa puheen. Tässä lisätietoa itse kilpailusta:
http://www.europaforum2009.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=86&Itemid=88&lang=fi
Ennakkoaavistuksen mukaisesti koko talo oli täynnä pukumiehiä ja -naisia. Aavistuksen takia olin ottanyt kyllä puvun mukaan, mutta olin vielä ihan farkuissa ja kauluspaidassa. Koin erottuvani joukosta.
Ensimmäiseksi olin luennolla, jossa puhuttiin Nuoret suomalaisessa yhteiskunnassa. Nappasin muutamia otteita Tommi Hoikkalan esityksestä. Jossain istunnonloppupuolella juontaja kysyi, että onko tässä yleisössä ketään alle 30-vuotiasta. Innokkaasti nostin käteni ja vilkaistessani ympärilleni havaitsin, että taisin olla ainoa joka niin teki. Juontaja viittoikin sitten minulle, että minun täytyisi pitää puheenvuoro. Niin pidinkin ja sen jälkeen lions-yhteisö tuntisi minut nimellä ”the young man”.
Luennon jälkeen halusin käydä majoituksessa viemässä kamppeet pois. Kysyin, että lähteekö täältä jotain joukkokyydityksiä majoitukseeni, joka oli jokin ”ruusendaal”. Tälläisiä joukkokyydityksiä ei ollut, mutta VIP-taksillä kuulemma pääsisin. Pääsin sitten hotellille, joka olikin Rosendahl, ja vaihdoin siellä puvun päälle. Nyt vaivautuneisuuteni hävisi.
Illalla olivat nämä avajaiset, joissa kannettiin lippuja sisään ja laulettiin lauluja. Tämän lisäksi Martti Ahtisaari piti puheen, jonka laitoin digitaaliselle ääninauhurille. Puheessaan hän povasi Euroopan tarvitsevan ihmisiä, jotka ovat ovat valmiita katsomaan Eurooppaa kokonaisuutena ja tekemään päätöksiä, jotka ovat Euroopan, eikä vain jokaisen oman itsen, edun mukaisia.
Avajaisten jälkeen olivatkin hillityt pippalot. Siellä Satakunnan leijonat bongasivat ja kierrättivät minut kättelemään kaikki paikalla olleet isot lions-kihot. Tässä vähän kuvia:
Vasemmalla Satakunnan piirikuvernööri, hänestä oikealla kansainvälinen, eli koko maailman leijonien varapresidentti, sitten minä ja äärimmäisenä oikealla entinen Suomen presidentti.
Näytetään nyt toinenkin kuva Wing- Kun Tamista.
Tässä minusta oikealla välittömästi edellinen kansainvälinen presidentti.
Niin että kannattaa laittaa sinunkin klubisi ilmoittamaan kilpailija niin voit saada sen kättelemään järjestösi isoja kihona. Nii.
Olen osallistunut Nuoret lähettiläät -kilpailuun. Suomen kilpailu on jo läpikäyty ja pääsin jatkoon Euroopan tasolle. Itse kilpailu on vasta huomenna, mutta tulin jo tänään, koska täällä saattaisi tapahtua jotakin jännää tai sitten voisin kuulla jotakin mielenkiintoista ja koska Martti Ahtisaari pitää avajaisissa puheen. Tässä lisätietoa itse kilpailusta:
http://www.europaforum2009.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=86&Itemid=88&lang=fi
Ennakkoaavistuksen mukaisesti koko talo oli täynnä pukumiehiä ja -naisia. Aavistuksen takia olin ottanyt kyllä puvun mukaan, mutta olin vielä ihan farkuissa ja kauluspaidassa. Koin erottuvani joukosta.
Ensimmäiseksi olin luennolla, jossa puhuttiin Nuoret suomalaisessa yhteiskunnassa. Nappasin muutamia otteita Tommi Hoikkalan esityksestä. Jossain istunnonloppupuolella juontaja kysyi, että onko tässä yleisössä ketään alle 30-vuotiasta. Innokkaasti nostin käteni ja vilkaistessani ympärilleni havaitsin, että taisin olla ainoa joka niin teki. Juontaja viittoikin sitten minulle, että minun täytyisi pitää puheenvuoro. Niin pidinkin ja sen jälkeen lions-yhteisö tuntisi minut nimellä ”the young man”.
Luennon jälkeen halusin käydä majoituksessa viemässä kamppeet pois. Kysyin, että lähteekö täältä jotain joukkokyydityksiä majoitukseeni, joka oli jokin ”ruusendaal”. Tälläisiä joukkokyydityksiä ei ollut, mutta VIP-taksillä kuulemma pääsisin. Pääsin sitten hotellille, joka olikin Rosendahl, ja vaihdoin siellä puvun päälle. Nyt vaivautuneisuuteni hävisi.
Illalla olivat nämä avajaiset, joissa kannettiin lippuja sisään ja laulettiin lauluja. Tämän lisäksi Martti Ahtisaari piti puheen, jonka laitoin digitaaliselle ääninauhurille. Puheessaan hän povasi Euroopan tarvitsevan ihmisiä, jotka ovat ovat valmiita katsomaan Eurooppaa kokonaisuutena ja tekemään päätöksiä, jotka ovat Euroopan, eikä vain jokaisen oman itsen, edun mukaisia.
Avajaisten jälkeen olivatkin hillityt pippalot. Siellä Satakunnan leijonat bongasivat ja kierrättivät minut kättelemään kaikki paikalla olleet isot lions-kihot. Tässä vähän kuvia:
Vasemmalla Satakunnan piirikuvernööri, hänestä oikealla kansainvälinen, eli koko maailman leijonien varapresidentti, sitten minä ja äärimmäisenä oikealla entinen Suomen presidentti.
Näytetään nyt toinenkin kuva Wing- Kun Tamista.
Tässä minusta oikealla välittömästi edellinen kansainvälinen presidentti.
Niin että kannattaa laittaa sinunkin klubisi ilmoittamaan kilpailija niin voit saada sen kättelemään järjestösi isoja kihona. Nii.
Yhteiskunta, jossa kaikki ovat onnellisia
Pitäisikö yhteiskunnan tehdä ihmisistä onnellisia? Syy, miksi muutosta halutaan ja toivotaan vaaleissa, on usein äänestäjän kannalta se, että kun tuo asia muuttuu niin minusta tulee onnellisempi. Osittain huonontuvaa äänestyskäyttäytymistä selittää ehkä se, että nyt kun eduskuntakin on ollut jo sata vuotta toiminnassa, eivätkä ihmiset vieläkään ole onnellisia, niin miksi he sitten äänestäisivät, kun he eivät muutoksista tule kuitenkaan onnellisemmiksi. Sinänsähän näin ajattelevat ihmiset ovat oikeassa, koska ei yhteiskunta tähtääkään tällä hetkellä ihmisten onnellisiksi tekemiseen. Havainnollistan tätä kuvitteellisellä yhteiskunnalla, jossa kaikki ovat onnellisia.
Onnellisuushan on tunne. Jonkinlainen aivojen olotila, joka saa ihmisen tuntemaan olonsa onnelliseksi. Tätä aivojen olotilaa haetaan esimerkiksi sillä, koko muukin kroppa raahataan kesämökille tai etelän aurinkoon. Kuitenkin kyse on aivoista, eikä siitä kesämökistä tai etelän auringosta.
Aivot on mahdollista saada tähän olotilaan myös aineilla tai teknologialla. Jotkut aineet saavat ihmisen tuntemaan itsensä onnelliseksi. Myös aivojen tunnetiloja voidaan, pienten säätöjen jälkeen, hallita kaukosäätimellä. Miksi raahata itsensä jonnekin tai tehdä jotakin, kun jotain ainetta ottamalla voi tulla onnelliseksi?
Tässä yhteiskunnassa siis kaikki ihmiset ovat koko ajan onnellisia, koska elintoimintojensa ylläpitämisen lisäksi he ottavat myös ainetta, joka laittaa heidän aivonsa aina onnellisuuden tilaan joistakin biologisista syistä. Kun on saatu ruokaa, ei tarvitse tehdä mitään, maata vaan ja olla onnellinen. Taloja ei viitsitä rakentaa, koska mitä väliä vaikka vähän kastuisikin sateessa. Jos tuleekin vähän nälkä, niin mikäs siinä. Vaikka olisikin ihan likainen ja haisisi kaamealta, niin mitä väliä. Paras kaveri kuoli tänään, mutta silti ollaan onnellisia. He eivät tiedä mitään mistään maan ja taivaan väliltä, eivät sitä, että maa on pyöreä tai että he polveutuvat apinoista tai kuinka eduskunta säätää lakinsa. Viime yönä ei saanut unta selkävaivoilta, mutta ei se mitään, ollaan silti onnellisia. Ei tarvitse tehdä mitään, kun ollaan kuitenkin koko ajan onnellisia.
Yhteisön kansallislaulu on:
http://www.youtube.com/watch?v=l9K4BKkLaCI
Tässä yhteiskunnassa tosin ilmenee aina silloin tällöin poikkeusyksilöitä. He haluavat tehdä ja saavuttaa jotain. Tällöin he eivät ota ainetta, vaan esimerkiksi rakentavat talon itselleen, jolloin he eivät kastu. He peseytyvät ja alkavat näyttämään siisteiltä. He tietävät, että on olemassa sitä ja tätä. He hautaavat kuolleen ystävänsä ja pitävät tälle jonkinlaiset hienot rituaalit. He rakentavat itselleen patsaita ja muita taideteoksia ja kehittävät kulttuurin. He rehkivät rakentaakseen itselleen parempaa elämää. Poikkeusyksilöt halveksivat onnellisen yhteisön jäseniä, koska nämä ovat poikkeusyksilöiden mielestä saamattomia, likaisia ja typeriä.
Kuitenkaan poikkeusyksilöt eivät ole onnellisia. Ystävän kuollessa he ovat surullisia. Tyytymättömyys omaan omaisuuteen ja elämän vaikeuteen tekee onnettomaksi. Heille tulee ulkonäköpaineita. Poikkeusyksilöt siirtävät mielihyvän lähteitä sivuun ja ajattelevat, että kyllä sitten joku päivä on aikaa olla onnellinen, kunhan ensin saan tämän ja tämän tehdyksi tai hankituksi. Poikkeusyksilöt eivät löydä onnea yhteisönsä ulkopuolelta. Poikkeusyksilöt raatavat ja raatavat onnensa eteen eläen loppujen lopuksi kärsivän elämän.
Kaikesta siitä huolimatta, kuinka kurjilta onnellisen yhteisön ihmiset ovat, ovat he onnellisempia kuin poikkeusyksilöiden yhteiskunnan jäsenet, joilla sentään on kaikkea, mutta ei onnea.
(Tässä jutussa ei sitten ollut mitään viittauksia päihdeainepolitiikkaan. Olen itse absolutisti.)
Onnellisuushan on tunne. Jonkinlainen aivojen olotila, joka saa ihmisen tuntemaan olonsa onnelliseksi. Tätä aivojen olotilaa haetaan esimerkiksi sillä, koko muukin kroppa raahataan kesämökille tai etelän aurinkoon. Kuitenkin kyse on aivoista, eikä siitä kesämökistä tai etelän auringosta.
Aivot on mahdollista saada tähän olotilaan myös aineilla tai teknologialla. Jotkut aineet saavat ihmisen tuntemaan itsensä onnelliseksi. Myös aivojen tunnetiloja voidaan, pienten säätöjen jälkeen, hallita kaukosäätimellä. Miksi raahata itsensä jonnekin tai tehdä jotakin, kun jotain ainetta ottamalla voi tulla onnelliseksi?
Tässä yhteiskunnassa siis kaikki ihmiset ovat koko ajan onnellisia, koska elintoimintojensa ylläpitämisen lisäksi he ottavat myös ainetta, joka laittaa heidän aivonsa aina onnellisuuden tilaan joistakin biologisista syistä. Kun on saatu ruokaa, ei tarvitse tehdä mitään, maata vaan ja olla onnellinen. Taloja ei viitsitä rakentaa, koska mitä väliä vaikka vähän kastuisikin sateessa. Jos tuleekin vähän nälkä, niin mikäs siinä. Vaikka olisikin ihan likainen ja haisisi kaamealta, niin mitä väliä. Paras kaveri kuoli tänään, mutta silti ollaan onnellisia. He eivät tiedä mitään mistään maan ja taivaan väliltä, eivät sitä, että maa on pyöreä tai että he polveutuvat apinoista tai kuinka eduskunta säätää lakinsa. Viime yönä ei saanut unta selkävaivoilta, mutta ei se mitään, ollaan silti onnellisia. Ei tarvitse tehdä mitään, kun ollaan kuitenkin koko ajan onnellisia.
Yhteisön kansallislaulu on:
http://www.youtube.com/watch?v=l9K4BKkLaCI
Tässä yhteiskunnassa tosin ilmenee aina silloin tällöin poikkeusyksilöitä. He haluavat tehdä ja saavuttaa jotain. Tällöin he eivät ota ainetta, vaan esimerkiksi rakentavat talon itselleen, jolloin he eivät kastu. He peseytyvät ja alkavat näyttämään siisteiltä. He tietävät, että on olemassa sitä ja tätä. He hautaavat kuolleen ystävänsä ja pitävät tälle jonkinlaiset hienot rituaalit. He rakentavat itselleen patsaita ja muita taideteoksia ja kehittävät kulttuurin. He rehkivät rakentaakseen itselleen parempaa elämää. Poikkeusyksilöt halveksivat onnellisen yhteisön jäseniä, koska nämä ovat poikkeusyksilöiden mielestä saamattomia, likaisia ja typeriä.
Kuitenkaan poikkeusyksilöt eivät ole onnellisia. Ystävän kuollessa he ovat surullisia. Tyytymättömyys omaan omaisuuteen ja elämän vaikeuteen tekee onnettomaksi. Heille tulee ulkonäköpaineita. Poikkeusyksilöt siirtävät mielihyvän lähteitä sivuun ja ajattelevat, että kyllä sitten joku päivä on aikaa olla onnellinen, kunhan ensin saan tämän ja tämän tehdyksi tai hankituksi. Poikkeusyksilöt eivät löydä onnea yhteisönsä ulkopuolelta. Poikkeusyksilöt raatavat ja raatavat onnensa eteen eläen loppujen lopuksi kärsivän elämän.
Kaikesta siitä huolimatta, kuinka kurjilta onnellisen yhteisön ihmiset ovat, ovat he onnellisempia kuin poikkeusyksilöiden yhteiskunnan jäsenet, joilla sentään on kaikkea, mutta ei onnea.
(Tässä jutussa ei sitten ollut mitään viittauksia päihdeainepolitiikkaan. Olen itse absolutisti.)
Pieni kynäteline 5/5
41. Yritä todella nauttia elämästäsi, sillä täällä on hyvin vähän ihmisiä, jotka piittaavat siitä, ellet nauti.
42. Menestyksen tikapuita ei voi kiivetä kädet taskussa.
43. Etsi parasta muissa, ja he tulevat tekemään samoin sinua kohtaan.
44. Parhaiten kohotat mielialaasi kohottamalla kaikkien muiden mielialaa.
45. Joka menettää rahansa, menettää vähän; joka menettää terveytensä, menettää paljon; joka menettää rohkeutensa, menettää kaiken.
46. Ellet ole viimeisen vuoden aikana ole hylännyt jotakin tärkeää mielipidettäsi
tai muodostanut uutta, tarkista pulssisi. Voi olla, että olet kuollut.
47. Jokainen ihminen on todennäköisesti paljon parempi, kuin itse kuvittelee olevansa.
48. Kun kerran näyttää siltä, että se mitä me eniten pelkäämme, tapahtuu, niin pelkää sinä menestyväsi.
49.Älä yritä olla mitään muuta kuin oma itsesi, ja tee se niin hyvin kuin mahdollista.
50. Mene minne tahansa, kunhan suunta vain on eteenpäin. Kun olet tehnyt parhaasi, voit odotella tuloksia kaikessa rauhassa.
51. Kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin.
52. Lakkaa murehtimasta maantien kuoppia ja iloitse itse matkasta!
42. Menestyksen tikapuita ei voi kiivetä kädet taskussa.
43. Etsi parasta muissa, ja he tulevat tekemään samoin sinua kohtaan.
44. Parhaiten kohotat mielialaasi kohottamalla kaikkien muiden mielialaa.
45. Joka menettää rahansa, menettää vähän; joka menettää terveytensä, menettää paljon; joka menettää rohkeutensa, menettää kaiken.
46. Ellet ole viimeisen vuoden aikana ole hylännyt jotakin tärkeää mielipidettäsi
tai muodostanut uutta, tarkista pulssisi. Voi olla, että olet kuollut.
47. Jokainen ihminen on todennäköisesti paljon parempi, kuin itse kuvittelee olevansa.
48. Kun kerran näyttää siltä, että se mitä me eniten pelkäämme, tapahtuu, niin pelkää sinä menestyväsi.
49.Älä yritä olla mitään muuta kuin oma itsesi, ja tee se niin hyvin kuin mahdollista.
50. Mene minne tahansa, kunhan suunta vain on eteenpäin. Kun olet tehnyt parhaasi, voit odotella tuloksia kaikessa rauhassa.
51. Kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin.
52. Lakkaa murehtimasta maantien kuoppia ja iloitse itse matkasta!
Pieni kynäteline 4/5
31. Kunnaria ei saa, ellei osu palloon; kaloja ei saa, ellei pistä onkea veteen, eikä päämäärää voi saavuttaa, ellei yritä.
32. Ero sillä, pelaatko voittaaksesi vai haluatko vain välttyä tappiolta, on usein se sama, joka on menestymisen ja keskinkertaisuuden välillä.
33.Älä kavahda hiljaista menoa, kavahda vain paikallaan pysymistä.
34. Tekisitkö kaiken samalla tavalla, jos voisit olla varma, että kukaan ei koskaan saa tietää mitään?
35. Jos kerrot aina totuuden, ennen tai myöhemmin jäät siitä kiinni.
36. Jos teet tarpeeksi pieniä asioita joka päivä, tulevat myös suuret asiat luoksesi ja pyytävät tulla tehdyiksi.
37. Avoimin mielin varustautuneiden ihmisten on syytä olla varovaisia, sillä liikkeellä on monia, jotka ovat valmiit täyttämään nuo mielet roskilla.
38. Jos ei koskaan tarjoudu ottamaan vastaan myls ylivoimaista tehdätää, ei koskaan tee kaikkea sitä, mihin pystyy.
39. Jos uskot, että voit toteuttaa ideasi tai ellet usko – olet oikeassa, sillä uskosi voittaa todellisuuden.
40. Elämä pitää parhaillaan istuntoa. Oletko sinä läsnä?
32. Ero sillä, pelaatko voittaaksesi vai haluatko vain välttyä tappiolta, on usein se sama, joka on menestymisen ja keskinkertaisuuden välillä.
33.Älä kavahda hiljaista menoa, kavahda vain paikallaan pysymistä.
34. Tekisitkö kaiken samalla tavalla, jos voisit olla varma, että kukaan ei koskaan saa tietää mitään?
35. Jos kerrot aina totuuden, ennen tai myöhemmin jäät siitä kiinni.
36. Jos teet tarpeeksi pieniä asioita joka päivä, tulevat myös suuret asiat luoksesi ja pyytävät tulla tehdyiksi.
37. Avoimin mielin varustautuneiden ihmisten on syytä olla varovaisia, sillä liikkeellä on monia, jotka ovat valmiit täyttämään nuo mielet roskilla.
38. Jos ei koskaan tarjoudu ottamaan vastaan myls ylivoimaista tehdätää, ei koskaan tee kaikkea sitä, mihin pystyy.
39. Jos uskot, että voit toteuttaa ideasi tai ellet usko – olet oikeassa, sillä uskosi voittaa todellisuuden.
40. Elämä pitää parhaillaan istuntoa. Oletko sinä läsnä?
Pieni kynäteline 3/5
21. Ihmiset, jotka myöntävät olevansa väärässä, pääsevät paljon pidemmälle kuin he, jotka todistavat olevansa oikeassa.
22. Suuri ihminen toimii ennen kuin puhuu ja jälkeenpäin puhuu niin kuin on toiminut.
23. Ellet saa sitä mitä haluat, se on merkki siitä, ettet sitä tosissasi halunnutkaan, tai että yritit tinkiä hinnasta.
24. Saattaahan olla, että epäonnistuminen ei ollut sinun vikasi, mutta se on ainoastaan oma vikasi, ellet aloita nousuasi uudelleen.
25. Sanomisen ja tekemisen välillä on moni kenkäpari kulunut.
26. Seura tekee kaltaisekseen – hakeudu siis sellaiseen seuraan, jonka kaltaiseksi haluat tulla.
27. Naura itsellesi, ennen kuin kukaan muu ehtii.
28. Suurin este kenen tahansa menestykselle on hänen ajatuksissaan.
29. Ellet toivo voitavasi, olet jo hävinnyt.
30. Miksi sinun pitäisi hukata vuosia elämästäsi ja kokemuksia päivistäsi vain sen takia, että toisten mielestä ideasi ei voi onnisua tälläisenä aikana?
22. Suuri ihminen toimii ennen kuin puhuu ja jälkeenpäin puhuu niin kuin on toiminut.
23. Ellet saa sitä mitä haluat, se on merkki siitä, ettet sitä tosissasi halunnutkaan, tai että yritit tinkiä hinnasta.
24. Saattaahan olla, että epäonnistuminen ei ollut sinun vikasi, mutta se on ainoastaan oma vikasi, ellet aloita nousuasi uudelleen.
25. Sanomisen ja tekemisen välillä on moni kenkäpari kulunut.
26. Seura tekee kaltaisekseen – hakeudu siis sellaiseen seuraan, jonka kaltaiseksi haluat tulla.
27. Naura itsellesi, ennen kuin kukaan muu ehtii.
28. Suurin este kenen tahansa menestykselle on hänen ajatuksissaan.
29. Ellet toivo voitavasi, olet jo hävinnyt.
30. Miksi sinun pitäisi hukata vuosia elämästäsi ja kokemuksia päivistäsi vain sen takia, että toisten mielestä ideasi ei voi onnisua tälläisenä aikana?
Pieni kynäteline 2/5
1.Tilaisuudet eivät koputtele ovellesi, vaan sinun on oltava se, joka koputtelee – mikäli haluat, että ovi joskus avautuu.
2.Älä murehdi sitä, mikä on edessä. Mene vain niin pitkälle kuin mahdollista – sieltä näkee vielä pidemmälle.
3.Varmin tie mennä eteenpäin on pitää tapanaan tehdä enemmän kuin odotetaan.
4.Jos voisit potkaista sitä, joka on vastuussa useimmista vaikeuksistasi, et pystyisi istumaan moneen päivään.
5.Maksa samalla mitalla takaisin heille, jotka ovat sinua auttaneet.
6.Ihmiset voivat epäillä mitä sanot, mutta he uskovat mitä teet.
7.Ystävällistä tekoa ei voi tehdä liian aikaisin, sillä koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä.
8.Tee tänään se, minkä olit siirtämässä huomiseksi, sillä jos se on mukavaa, voit tehdä sen huomenna uudelleen.
9.Löydämme aina aikaa sen tekemiseen, mitä todella haluamme tehdä.
10.Nauti menestyksestä silloin, kun siihen on aihetta, ja pidä epäonnistumista hintana, joka silloin tällöin on maksettava.
2.Älä murehdi sitä, mikä on edessä. Mene vain niin pitkälle kuin mahdollista – sieltä näkee vielä pidemmälle.
3.Varmin tie mennä eteenpäin on pitää tapanaan tehdä enemmän kuin odotetaan.
4.Jos voisit potkaista sitä, joka on vastuussa useimmista vaikeuksistasi, et pystyisi istumaan moneen päivään.
5.Maksa samalla mitalla takaisin heille, jotka ovat sinua auttaneet.
6.Ihmiset voivat epäillä mitä sanot, mutta he uskovat mitä teet.
7.Ystävällistä tekoa ei voi tehdä liian aikaisin, sillä koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä.
8.Tee tänään se, minkä olit siirtämässä huomiseksi, sillä jos se on mukavaa, voit tehdä sen huomenna uudelleen.
9.Löydämme aina aikaa sen tekemiseen, mitä todella haluamme tehdä.
10.Nauti menestyksestä silloin, kun siihen on aihetta, ja pidä epäonnistumista hintana, joka silloin tällöin on maksettava.
Pieni kynäteline 1/5
Hyviä viisaita neuvoja ja kaskuja on maailmassa vaikka millä mitalla. Minun suosimani voi löytää pienestä ja hyvin vanhasta kynätelineestä, jossa on vuoden jokaiselle viikolle jokin viisaus, jota noudattamalla menestyisi elämässä paremmin tai tulisi onnellisemmaksi. Joskus silloin tällöin käyn ne kaikki läpi ja pohdiskelen jokaista hetken aikaa. Mietin, miten tämä mahtaisi liittyä elämääni. Tässä on tuon kynätelineen ensimmäisten kymmenen viikon viisaudet:
1. Ei sillä ole merkitystä, mitä tiedät, vaan mitä teet sillä, mitä tiedät.
2. Elämä on arvokasta, mikäli sen päämääränä on jotain arvokasta.
3. Elämä on kuin polkupyörällä ajoa. Kaatua voi vain, jos lakkaa polkemasta.
4. Mikäli teet virheen, ole tarpeeksi suuri myöntääksesi sen, tarpeeksi viisas oppiaksesi siitä ja tarpeeksi vahva korjataksesi sen.
5. Huolestuminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä.
6. Luoja on antanut meille kaksi päätä. Toisella istumme ja toisella ajattelemme. Menestys on riippuvainen siitä, kumpaa päätä me käytämme enemmän.
7. Ihmisten välillä ei ole suuria eroja, mutta pienet erot ovat sitäkin tärkeämpiä. Kysymys on siitä, onko ihmisten asennen negatiivinen vai positiivinen.
8. Kun huomaat, kuinka isoiksi pienet asiat muuttuvatkaan, voit vakuuttua, ettei pieniä asioita ole olemassakaan.
9. Emme koskaan saa toista tilaisuutta hyvän ensivaikutelman tekemiseen.
10. Menestys on yhtä kuin toiminta. Menestyvät ihmiset ovat koko ajan liikkeellä. He tekevät myös virheitä, mutta eivät koskaan anna periksi.
1. Ei sillä ole merkitystä, mitä tiedät, vaan mitä teet sillä, mitä tiedät.
2. Elämä on arvokasta, mikäli sen päämääränä on jotain arvokasta.
3. Elämä on kuin polkupyörällä ajoa. Kaatua voi vain, jos lakkaa polkemasta.
4. Mikäli teet virheen, ole tarpeeksi suuri myöntääksesi sen, tarpeeksi viisas oppiaksesi siitä ja tarpeeksi vahva korjataksesi sen.
5. Huolestuminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä.
6. Luoja on antanut meille kaksi päätä. Toisella istumme ja toisella ajattelemme. Menestys on riippuvainen siitä, kumpaa päätä me käytämme enemmän.
7. Ihmisten välillä ei ole suuria eroja, mutta pienet erot ovat sitäkin tärkeämpiä. Kysymys on siitä, onko ihmisten asennen negatiivinen vai positiivinen.
8. Kun huomaat, kuinka isoiksi pienet asiat muuttuvatkaan, voit vakuuttua, ettei pieniä asioita ole olemassakaan.
9. Emme koskaan saa toista tilaisuutta hyvän ensivaikutelman tekemiseen.
10. Menestys on yhtä kuin toiminta. Menestyvät ihmiset ovat koko ajan liikkeellä. He tekevät myös virheitä, mutta eivät koskaan anna periksi.
Pirate bay -tuomio
Tuomio on aivan ymmärrettävä. Netissä tavapahtuva nettipiratismi vie suuria tuottoja tekijänoikeuksia omistavilta yrityksiltä ja niiden omistamilta artisteilta ja muilta tuottajilta. Rahanarvoisen materiaalin levittäminen ilmaiseksi on ryöstämistä ja aiheuttaa taloudellisia tappioita. Jos kehitystä ei pysäytetä, voi netistä laittomasti ladattava materiaali aiheuttaa viihdeteollisuuteen pysyvän laman ja suuren työttömien määrän. Miljoonien ihmisten saama koulutus menee hukkaan työpaikkojen vähentyessä ja kaikkea muuta sosiaalisesti katastrofaalista tulee tapahtumaan, jos laitonta levittämistä ei kitketä pois ihmisten keskuudesta.
En kuitenkaan näe, että annettu tuomio tulee vaikuttamaan kehitykseen suuntaan tai toiseen. Kun lopullinen tuomio tulee joskus muutaman vuoden päästä, on tilanne aivan erilainen kuin oikeudenkäynnin alussa.
1900-luku oli viihdeteollisuuden kulta-aikaa. Viihdeteollisuus teki kulttuurista maksullista. Kulttuuri ei ollut enää jotain, jota tehtiin ilmaiseksi tai jonka tekemiseksi täytyi sijoittaa omaa rahaa, vaan saadakseen ja ollakseen osa samaa kulttuuria missä kaikki muut olivat, kulttuurista täytyi maksaa. Elokuvia ei tehty siksi, että haluttiin tehdä elokuvia. Maalauksia ei tehty siksi, että haluttiin tehdä maalauksia. TV-ohjelmia ei tehty siksi, että niitä haluttiin tehdä. Kaikkea kulttuuria tehtiin siksi, että sillä haluttiin tehdä rahaa. Mahdollisuuden rahantekoon antoi uusi teknologia, jolla kulttuuria pystyi välittämään eteenpäin.
Eihän rahantekemisessä tällä tavalla ole sinänsä mitään väärää. Kulttuuri on kulttuuria, tehtiin sitä sitten ilmaiseksi tai rahasta. Vastaanottavalle ihmiselle tärkeää on vain nautinto, jonka hän kulttuurista saa. Jotkut ihmiset maksavat siitä maltaita ostaakseen modernin taulun tai jotkut maalailevat sellaisia itse.
Teknologia on muuttunut uudestaan. Se on kehittynyt niin, että kulttuuriksi mielletyn materiaalin levittämiseen ei tarvita enää yrityksiä, eikä näin niille ole välttämätöntä maksaa välittämisestä.
Kuvitellaan, että netissä tapahtuvan levittämisen takia kävisi niin, että viihdeteollisuus ei saisi enää korvausta tekemistään tuotteista koska kaikki sen tuotteet ovat kaikkien saatavilla ilmaiseksi. Viihdeteollisuuden tuotantohan loppuisi silloin. Tarkoittaisiko se sitä, että sen jälkeen kuluttamamme kulttuuri olisi huonompaa, mitä me kulutamme nyt? Rahalla saa aikaiseksi parempaa laatua kuin ilmaiseksi, joten eikö se ole aika selvää?
Internetissä on käynnissä myös toinenkin tapahtuma, kuin maksullisen kulttuurin muuttuminen ilmaiseksi. Sinne on syntymässä ilmaiseksi tehtyä kulttuuria. Onko Youtube kenellekään tuttu? Tällä hetkellä suosittujen videoiden tekijät ovat hyvin nuoria ja kehittyvät sitä mukaa mitä enemmän he tekevät videoita. Videoita on alettu tuottaa myöskin oikealla rahalla oikeilla kuvauspaikoilla kuvaus henkilöstöllä! Ilmaisenkin kulttuurin laatu on kehittymässä jatkuvasti.
Tekijänoikeuksia omistavat yritykset ovat aiheuttaneet ongelmia tällekin saralle. Ilmainen kulttuuri, joka tekee esim. remixsejä tunnetuista biiseista, elokuvista tulee hävitetyksi tekijänoikeuksien omistajan toimesta. Monet Youtuben suosituimmista videoiden tekijöistä tehdessään ilmaista materiaalia, ovat voineet käyttää tekijänoikeuksia sisältävää materiaalia ja tämä heidän tekemänsä video on tullut poistetuksi, koska se on ”vääränlaista” ja ”laitonta” kulttuuria. Kirjoituksen lopussa on muutamia linkkejä, joihin tutustumalla tajuaa mitä tarkoitan. Oikeastaan, tämä nettisivu tulisi näiden linkkien takia sulkea, koska tämä nettisivu edesauttaa tekijänoikeuksien rikkomista :)
Internet on tasavertainen areena. Jokaisella, jolla on internetyhteys, on mahdollisuus päästä osallisiksi kaikista sen antimista, paitsi niistä, jotka on suojattu maksullisilla salasanoilla. Voisi siis kuvitella, että helposta viestittämisestä huolimatta internet jakaa sen käyttäjät niihin, joilla on rahaa ja niihin, joilla ei ole. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Väitän, että jos internet olisi valtio, niin se olisi kommunistinen valtio. ”Kaikilta kykyjen mukaan, kaikille tarpeen mukaan”. Jos internetissä on maksullinen ohjelma, niin joku on ostanut sen ja pyyteettömästi laittanut sen kaikkien ilmaiseksi ladattavaksi. Jos joku tekee hyvän elokuvan ja se pyörii elokuvateattereissa englanniksi, joku laittaa sen kaikkien ladattavaksi ja joku tekee siihen parin päivän sisällä suomenkielisen tekstityksen. Japanissa ilmestyy viikottainen anime-jakso ja vuorokauden sisällä se on tekstitetty englanniksi ja on ladattuna jo kymmenillätuhansilla koneilla.
Miten sitä voisi muka estää? Oikeudenkäynti voi kestää vuosia. Kun poliisi sulki Pirate Bayn, niin vuorokauden sisällä se oli uudestaan pystyssä. Vankeusrangaistus Pirate Bayn ylläpitäjille oli yksi vuosi. Rahallinen rangaistus on niin suuri, etteivät he pysty sitä maksamaan, jos edes haluavat. Mitä arvelette, että jatkavatko he Pirate Bayn toimintaa vuoden vankeustuomion jälkeen?
Eikä Pirate Bay ole edes ainoa vertaisverkkotiedostoja jakava sivusto. Ärsyttää, että lehdissä ja uutisissa puhutaan vertaisverkoista, mutta ei mainita sitä sanaa jolla nämä vertaisverkot netistä löytyvät ja jolla ne tunnetaan niiden ihmisten keskuudessa, jotka lataavat tiedostoja. Se on torrent. Sillä sanalla googlaamalla tajuaa, että Pirate Bay on vain kala verkossa. Vaikka sen taru saataisiin loppumaan, niin sen tilalle tulee kolme muuta.
Mielenkiintoinen näkökulma on, että onko pääasiassa nuorten laiton netistä lataaminen ohimenevä ilmiö. Onko niin, että katseltuaan elokuvian usean vuoden ajan netistä, nuori vanhemmiten tajuaa, kuinka hölmö hän on ollut ja lopettaa sen siihen paikkaan? Ihmisen elämäntapa vakiintuu nuoruuden aikana. Lataaminen tulee olemaan olemassa minun sukupolveni nuoruuden ajan. Onko siis oletettavaa, että sukupolveni ei lataisi myöskin saavuttaessaa keski-iän?
Tuomio on annettu, mutta mikään ei netin maailmassa ole muuttunut.
Huomatkaa katsojamäärät, kuinka monta suomalaista rahalla tehtyä elokuvaa on katsottu noin monta kertaa?
http://www.youtube.com/watch?v=uE-1RPDqJAY
http://www.youtube.com/watch?v=JImcvtJzIK8&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=rSnXE2791yg&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=gg5_mlQOsUQ
http://www.youtube.com/watch?v=U-0OgH4vRSo&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=GpkQSB_h5lY&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=5FnHqN0DN8A&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=5281FaWoNzo&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=-Rz3s7w60_U&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=AJzU3NjDikY
http://www.youtube.com/watch?v=CmCP3G9JrVg&feature=channel_page
En kuitenkaan näe, että annettu tuomio tulee vaikuttamaan kehitykseen suuntaan tai toiseen. Kun lopullinen tuomio tulee joskus muutaman vuoden päästä, on tilanne aivan erilainen kuin oikeudenkäynnin alussa.
1900-luku oli viihdeteollisuuden kulta-aikaa. Viihdeteollisuus teki kulttuurista maksullista. Kulttuuri ei ollut enää jotain, jota tehtiin ilmaiseksi tai jonka tekemiseksi täytyi sijoittaa omaa rahaa, vaan saadakseen ja ollakseen osa samaa kulttuuria missä kaikki muut olivat, kulttuurista täytyi maksaa. Elokuvia ei tehty siksi, että haluttiin tehdä elokuvia. Maalauksia ei tehty siksi, että haluttiin tehdä maalauksia. TV-ohjelmia ei tehty siksi, että niitä haluttiin tehdä. Kaikkea kulttuuria tehtiin siksi, että sillä haluttiin tehdä rahaa. Mahdollisuuden rahantekoon antoi uusi teknologia, jolla kulttuuria pystyi välittämään eteenpäin.
Eihän rahantekemisessä tällä tavalla ole sinänsä mitään väärää. Kulttuuri on kulttuuria, tehtiin sitä sitten ilmaiseksi tai rahasta. Vastaanottavalle ihmiselle tärkeää on vain nautinto, jonka hän kulttuurista saa. Jotkut ihmiset maksavat siitä maltaita ostaakseen modernin taulun tai jotkut maalailevat sellaisia itse.
Teknologia on muuttunut uudestaan. Se on kehittynyt niin, että kulttuuriksi mielletyn materiaalin levittämiseen ei tarvita enää yrityksiä, eikä näin niille ole välttämätöntä maksaa välittämisestä.
Kuvitellaan, että netissä tapahtuvan levittämisen takia kävisi niin, että viihdeteollisuus ei saisi enää korvausta tekemistään tuotteista koska kaikki sen tuotteet ovat kaikkien saatavilla ilmaiseksi. Viihdeteollisuuden tuotantohan loppuisi silloin. Tarkoittaisiko se sitä, että sen jälkeen kuluttamamme kulttuuri olisi huonompaa, mitä me kulutamme nyt? Rahalla saa aikaiseksi parempaa laatua kuin ilmaiseksi, joten eikö se ole aika selvää?
Internetissä on käynnissä myös toinenkin tapahtuma, kuin maksullisen kulttuurin muuttuminen ilmaiseksi. Sinne on syntymässä ilmaiseksi tehtyä kulttuuria. Onko Youtube kenellekään tuttu? Tällä hetkellä suosittujen videoiden tekijät ovat hyvin nuoria ja kehittyvät sitä mukaa mitä enemmän he tekevät videoita. Videoita on alettu tuottaa myöskin oikealla rahalla oikeilla kuvauspaikoilla kuvaus henkilöstöllä! Ilmaisenkin kulttuurin laatu on kehittymässä jatkuvasti.
Tekijänoikeuksia omistavat yritykset ovat aiheuttaneet ongelmia tällekin saralle. Ilmainen kulttuuri, joka tekee esim. remixsejä tunnetuista biiseista, elokuvista tulee hävitetyksi tekijänoikeuksien omistajan toimesta. Monet Youtuben suosituimmista videoiden tekijöistä tehdessään ilmaista materiaalia, ovat voineet käyttää tekijänoikeuksia sisältävää materiaalia ja tämä heidän tekemänsä video on tullut poistetuksi, koska se on ”vääränlaista” ja ”laitonta” kulttuuria. Kirjoituksen lopussa on muutamia linkkejä, joihin tutustumalla tajuaa mitä tarkoitan. Oikeastaan, tämä nettisivu tulisi näiden linkkien takia sulkea, koska tämä nettisivu edesauttaa tekijänoikeuksien rikkomista :)
Internet on tasavertainen areena. Jokaisella, jolla on internetyhteys, on mahdollisuus päästä osallisiksi kaikista sen antimista, paitsi niistä, jotka on suojattu maksullisilla salasanoilla. Voisi siis kuvitella, että helposta viestittämisestä huolimatta internet jakaa sen käyttäjät niihin, joilla on rahaa ja niihin, joilla ei ole. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Väitän, että jos internet olisi valtio, niin se olisi kommunistinen valtio. ”Kaikilta kykyjen mukaan, kaikille tarpeen mukaan”. Jos internetissä on maksullinen ohjelma, niin joku on ostanut sen ja pyyteettömästi laittanut sen kaikkien ilmaiseksi ladattavaksi. Jos joku tekee hyvän elokuvan ja se pyörii elokuvateattereissa englanniksi, joku laittaa sen kaikkien ladattavaksi ja joku tekee siihen parin päivän sisällä suomenkielisen tekstityksen. Japanissa ilmestyy viikottainen anime-jakso ja vuorokauden sisällä se on tekstitetty englanniksi ja on ladattuna jo kymmenillätuhansilla koneilla.
Miten sitä voisi muka estää? Oikeudenkäynti voi kestää vuosia. Kun poliisi sulki Pirate Bayn, niin vuorokauden sisällä se oli uudestaan pystyssä. Vankeusrangaistus Pirate Bayn ylläpitäjille oli yksi vuosi. Rahallinen rangaistus on niin suuri, etteivät he pysty sitä maksamaan, jos edes haluavat. Mitä arvelette, että jatkavatko he Pirate Bayn toimintaa vuoden vankeustuomion jälkeen?
Eikä Pirate Bay ole edes ainoa vertaisverkkotiedostoja jakava sivusto. Ärsyttää, että lehdissä ja uutisissa puhutaan vertaisverkoista, mutta ei mainita sitä sanaa jolla nämä vertaisverkot netistä löytyvät ja jolla ne tunnetaan niiden ihmisten keskuudessa, jotka lataavat tiedostoja. Se on torrent. Sillä sanalla googlaamalla tajuaa, että Pirate Bay on vain kala verkossa. Vaikka sen taru saataisiin loppumaan, niin sen tilalle tulee kolme muuta.
Mielenkiintoinen näkökulma on, että onko pääasiassa nuorten laiton netistä lataaminen ohimenevä ilmiö. Onko niin, että katseltuaan elokuvian usean vuoden ajan netistä, nuori vanhemmiten tajuaa, kuinka hölmö hän on ollut ja lopettaa sen siihen paikkaan? Ihmisen elämäntapa vakiintuu nuoruuden aikana. Lataaminen tulee olemaan olemassa minun sukupolveni nuoruuden ajan. Onko siis oletettavaa, että sukupolveni ei lataisi myöskin saavuttaessaa keski-iän?
Tuomio on annettu, mutta mikään ei netin maailmassa ole muuttunut.
Huomatkaa katsojamäärät, kuinka monta suomalaista rahalla tehtyä elokuvaa on katsottu noin monta kertaa?
http://www.youtube.com/watch?v=uE-1RPDqJAY
http://www.youtube.com/watch?v=JImcvtJzIK8&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=rSnXE2791yg&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=gg5_mlQOsUQ
http://www.youtube.com/watch?v=U-0OgH4vRSo&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=GpkQSB_h5lY&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=5FnHqN0DN8A&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=5281FaWoNzo&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=-Rz3s7w60_U&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=AJzU3NjDikY
http://www.youtube.com/watch?v=CmCP3G9JrVg&feature=channel_page
Kokous SETAn toimitiloissa
Aamulla aikainen herätys puol kuudelta ja puol seitsemältä bussilla kohti Helsinkiä. Helsingissä kymmeneltä, yhdeltätoista NUVAn hallituksen kokous alkaa kestäen puol viiteen ja Tampereelle junalla varttia yli viideltä, siellä odottaen puol kahdeksaan ja viimeinkin puol kymmeneltä kotona. Jännä sunnuntai.
NUVAn toimisto muutti Allianssitalolta SETAn toimitiloihin, joissa meillä oli tänään kokous. Kokouksen jälkeen me julkistettiin meidän uuden tapahtuman, Vaikuttamisen akatemia – VAAKA, ohjelma. VAAKA on meidän hardcore-koulutus niille, jotka ovat käyneet joko Pj-päivät tai Aktiipäivät. Tuosta tapahtumasta voi lukea NUVAn nettisivuilta lisää. Me kerrattiin myös meidän piirien tilanne. Ensimmäinen, Uudenmaan piiri onkin jo perustettu ja monta muuta on työn alla.
SETAn kirjastossa oli kaikenlaisia ”jänniä” kirjoja ja vhs-kasetteja. Tappajakondomin voi kuulemma löytää ihan Harjavallankin kirjastosta...
NUVAn toimisto muutti Allianssitalolta SETAn toimitiloihin, joissa meillä oli tänään kokous. Kokouksen jälkeen me julkistettiin meidän uuden tapahtuman, Vaikuttamisen akatemia – VAAKA, ohjelma. VAAKA on meidän hardcore-koulutus niille, jotka ovat käyneet joko Pj-päivät tai Aktiipäivät. Tuosta tapahtumasta voi lukea NUVAn nettisivuilta lisää. Me kerrattiin myös meidän piirien tilanne. Ensimmäinen, Uudenmaan piiri onkin jo perustettu ja monta muuta on työn alla.
SETAn kirjastossa oli kaikenlaisia ”jänniä” kirjoja ja vhs-kasetteja. Tappajakondomin voi kuulemma löytää ihan Harjavallankin kirjastosta...
Toinen tapaaminen
Tänään meillä oli nuorisovaltuustomme toinen kokous, vain viikkoa ensimmäistä kokousta myöhemmin. Tässän kokoukseen oli kerättynä paljon asioita.
Tuntia ennen kokousta tulimme sihteerin kanssa kokouspaikalle. Järjestelimme paikat yhdessä valmiiksi ja kävimme läpi kokouksen aikana tehtävän pöytäkirjan kirjoittamisen. Järjestelimme myös kannettavan pöytäkoneemme kansioita ja nuorisovaltuustoon liittyviä tiedostoja. Kyllä, meillä on myös oma kone ja siinä on XP! Kokouksen jälkeen laitoimme vielä kaikki paikat samaan kuntoon kuin ne olivat tullessamme. Seuraavassa kokouksessa sihteeri pärjääkin sitten itse.
Aloitimme kolmelta ja ennen varsinaista kokousta pidin puolen tunnin esitelmän kunnan hallinnosta, taloudesta ja päätöksentekoon vaikuttamisesta. Esityksen tarkoitus oli antaa ihmiseille käsitys siitä, millainen höskä kunta oikein on. Nyt kun ihmisillä on käsitys, pystytyään me löytämään realistinen sävy keskusteluihimme.
Olin tehnyt kokoukseen suunnitelman lautakuntaedustusten saamisesta. Pyrimme Harjavallassa viiteen lautakuntaan ja jokaiselle lautakunnalle valittiin oma ”lautakuntakyttääjänsä”, joka soittelee oman lautakuntansa jäsenille ja tekee virallisen edustuspyynnön lautakunnalle minun ja kunnan vastuuhenkilön tekemästä pohjasta. Viittä lautakuntakyttääjää valittiin johtamaan Pomo, jota minä sitten suoraan neuvon ja tarkkailen. Pomo taas välittää oppimansa asiat lautakuntakyttääjille ja seuraa heidän etenemistään. Tällä järjestelyllä nuorisovaltuustolaiset saavat lisää vastuuta toiminnasta ja minun ei tarvitse tehdä niin paljoa :) ”Vain muiden avulla rajaton kasvu on mahdollista”. Määrittelin itselleni, että olen onnistunut Harjavallan nuorisovaltuuston puheenjohtajana tilanteessa, jossa minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta nuorisovaltuuston yhteinen työpanos on kuitenkin 20 tuntia viikossa (kts. edellinen kirjoitus), mutta olen epäonnistunut, jos olen porukassamme se henkilö, joka itse omalla työllään muodostaa nuo 20 tuntia! Käytännössä täydellistä onnistumista varten joudun tekemään kuitenkin reippaasti töitä, joten en minä laakereillani aio levätä!
Takaisin kokoukseen. Kokouksessamme oli myös kohta ”nuorisopolitiikka”, jossa sana oli vapaa. Kävimme vapaata keskustelua siitä, että mikä meidän mielestämme mättää tässä kunnassa ja mitä me voisimme tehdä asialle. Keskustelumme painottaui aika pitkälti harrastusmahdollisuuksien puutteeseen. Siis sellaisten harrastusten puutteeseen, joissa ei tarvitse kuitenkaan kilpailla SM-tasolla yläasteella tai toisella oppiasteella. Keskustelimme myös mahdollisista toimenpiteistä, joita aiomme asian suhteen tehdä. Päätimme lopulta ottaa tämän asiaksemme ja hoitaa asian kuntoon. Muita aiheita meillä ei varsinaisesti ollut, pääasiassa siksi, ettemme me tiedä, mitä kunnassa tällä hetkellä tapahtuu emmekä ole vielä seuraamassa päätöksentekoa autiopaikailata lautakunnista.
Toimistotilamme ovat hyvällä mallilla. Vähän sitä tarvitsee järjestellä, kuten aukaista yksi kaappi pistosahalla. Valitsimme toimistoa järjestelemään sihteerin sekä kaksi nuorisovaltuuston jäsentä.
Kaikki ottivat innolla tehtäviä vastaan. Se ei tosin ole ihme, on tämä nuorisovaltuusto vielä sen verran tuore juttu. Täytyy pyrkiä pitämään innostusta yllä. Tämän kokouksen jälkeen voidaan sanoa, että nyt on jokaiselle jotakin tehtävää tämän harrastuksen piirissä. Ja heidän työläänä pitämisensä onkin minun pääasiallinen tehtäväni.
Aloitetaan räväkästi!
Tänään Harjavallan nuorisovaltuusto kokoontui ensimmäisen kerran. Olin valmistellut kokousta aikalailla etukäteen. Kokous alkoi viideltä ja olimme sopineet kunnan vastuuhenkilömme kanssa tulevamme paikalle tuntia etukäteen järjestelläksemme paikkoja, mutta olin malttamaton ja tulin paikalle jo kolmelta. Heh. Valmistelin esitystä nuorten vaikuttajaryhmistä, jonka aioin vetää ennen kokousta, neljään asti. Kunnan vastuuhenkilön tultua pääsin Toimintakeskuksen discotilaan, jossa laitoin koneisiin virrat ja asettelin sohvat kuntoon. Ei kokouksen tarvitse olla epämiellyttävä ollakseeen kokous! :)
Porukkaa alkoi tulla pikkuhiljaa paikalle ennen viittä ja kaikki tulivat ajoissa. Fiilikseni tästä ryhmästä olivat hyvät. Vedimme esittelykierroksen ja aloitin diaesityksen, joka sitten vähän venyi... Esitys onnistui hyvin. Pysähdyimme välillä juttelemaan millaisia odotuksia ihmisillä oli, miksi he olivat lähteneet ehdolle ja selvitin heiltä, kuinka monta tuntia viikossa he ajattelivat käyttää tähän uuteen harrastukseensa. Siis sellaista aikaa, joka ei sisällä kokouksissa istumista tai sähköpostinlukua. Jokaisella tuntui olevan jotain ideoita siitä, mitä kaikkea Harjavallassa voitaisiin tehdä ja yleisin lupaus tunneista oli kaksi tuntia. Kaiken kaikkiaan me voidaan yhdeksän hengen porukalla tehdä yhteensä 20 työtuntia viikossa, mikä on aika kova juttu. Sehän on yksi puolipäiväinen!
Me päästiin aloittamaan järjestäytymiskokous n. 18.00 eli esitykseni/niitä näitä juttelu kesti tunnin. Järjestäytymiskokouksessa me käytiin läpi nuorisovaltuuston puheenjohtajan valinta, toiminta- ja sääntömalli ja hallintosääntö. Puheenjohtajan valinta sujui nopeasti, minut valittiin. Noihin kahteen asiakirjaan meni aikaa, koska halusin tutustuttaa ihmiset niiden sisältöön ja niihin tehtiin myös muutamia muotoseikkaisia uudistuksia, mikä ei ole mitenkään poikkeuksellinen vaihe kirjoittamieni tekstien käsittelyssä... Hallintosääntö sisälti paljon kokoustekniikkaan liittyviä asioita, joten koin sen läpikäymisen eräänlaisena kokoustekniikan peruskurssina. Toiminta- ja sääntömalli taasen kertoi ihmisille, että millaisesta nuorisovaltuustosta juuri meillä Harjavallassa on kyse. No, näihin meni sillai puoltoista tuntia ja sitten me päästiin aloittamaan ensimmäinen VARSINAINEN kokous.
Olin suunnitellut (mitenkään asiaa sen enempää miettimättä) kokouksen kestoksi kahdesta kolmeen tuntia, mutta tässä vaiheessa kokous oli kestänyt jo puoltoista! Eikä varsinaisen kokouksen esityslista näyttänyt mitenkään lyhyeltä... Ajattelin aloittaa räväkästi heti alusta alkaen!!
Ensimmäinen kohtamme oli ”nuorten etujen ajaminen”. Ensimäinen oli ”Edustajisto”. Kerroin kokoukselle, mistä edustajistossa on kyse ja ketä olisi halukas olemaan Harjavallan nuorisovaltuuston edustaja siellä. Valitsimme Heidi Leppäsen. Toinen kohta oli ”Harjavalta” ja tässä kohdassa käsittelimme niitä toimia, joilla poraamme itsemme syvälle Harjavallan kunnan päätäntäkoneistoon. Käytännössä siis lupia lautakunnissa oloon. Kokous päätti, että minä valmistelen suunnitelman ja viralliset paperit, joilla pääsemme tunkemaan nokkamme lautakuntiin. Kolmas kohta oli ”piirit”. Tässä kohdassa kerroin, että piirit ovat tulossa ja niiden perustamista edesauttaaksemme voisimme tutustua lähistöllä oleviin nuorisovaltuustoihin. Näitä on esim. Ulvilassa, Porissa, Eurassa, Raumalla jne. Yhteydenotto annettiin Leo Länsinevalle.
Seuraava kokouksen kohta oli ”brändin tekeminen”. Käytännössä siis halusin meille logon, jonka laittaa asiakirjoihin jne. Nuvalaisilta tuli ajatus myös nettisivuista ja niidenkin tekeminen annettiin Leolle, mutta vasta sitten kun Henrietta Silman on tehnyt meille logon. Yhteisösivut Facebookiin ja IRC-galleriaan tekee Sanni Heikkinen. Liittykää siis Facebookyhteisöön, niin saatte uutiset meidän toiminnasta suoraan omalle kotikoneellenne!
Kohtana seitsemän oli ”nuorisovaltuuston liittymisestä NUVAn jäseniksi”. Kaikki liittyvät ja kunta maksaa. Ei siitä sen enempää.
Tämän jälkeen meillä oli ”toimistoon liittyvät asiat”. Me olemme saaneet kunnalta toimitilat Toimintakeskuksesta. Jippiii! Saamme sinne tulostimen, koneen ja toimistokännykän. Tsekkasimme tilat ja heitimme ideoita sen kehittelyn suhteen. Tästä on hyvä jatkaa.
Mulla oli ollut listojen kanssa vähän sählinkiä ja lisäsimme tässä vaiheessa kohdaksi 9) vapapuheenjohtajan valinta ja kohdaksi 10) sihteerin valinta. Vpj:ksi pääsi Andreas Holmi ja nuorisovaltuuston sihteeriksi Heidi. Kunnan vastuuhenkilömme on hyvin kiireinen eikä hän voi panostaa meihin kovinkaan tehokkaasti, joten sihteerillämme on suuri vastuu pitää meidän käytännönasiat kondiksessa.
Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi jo ensi viikon lauantaina, koska no, mulla on vielä paaaaljon asioita, mitä me voitaisiin vielä käydä läpi. Ensi kerralla me puhutaan myös ihan ”nuorisopolitiikkaa” eli käydään läpi asioita, joita meidän nuvalaiset haluaisivat ajaa. Kokouksesta tehtiin myös lyhyt tiedote, joka lähetetään Satakunnan kansalle (iso lehti, hyvin epätodennäköistä, että julkaisevat) ja Sydän-Satakuntaa (pieni lehti, hyvin todennäköistä, että julkaisevat).
Seuraavassa kokouksessa me sitten puhutaan toimintasuunnitelmasta ja päivitetään tänään liikkeelle laitettujen hankkeiden tilanne. Jokaisessa kokouksessa aion alustaa jostain aiheesta ja ensi kerralla aion puhua kunnan hallintorakenteesta.
Kokous päättyi yhdeksältä, eli se kesti neljä tuntia!!! Olen ihan poikki. Fiilis tästä porukasta on tosi hyvä, tehtävien jako meni kivuttomasti ja kaikki pysyivät mukana näinkin pitkän kokouksen ajan. Tällä porukalla päästään vielä pitkälle :)
Porukkaa alkoi tulla pikkuhiljaa paikalle ennen viittä ja kaikki tulivat ajoissa. Fiilikseni tästä ryhmästä olivat hyvät. Vedimme esittelykierroksen ja aloitin diaesityksen, joka sitten vähän venyi... Esitys onnistui hyvin. Pysähdyimme välillä juttelemaan millaisia odotuksia ihmisillä oli, miksi he olivat lähteneet ehdolle ja selvitin heiltä, kuinka monta tuntia viikossa he ajattelivat käyttää tähän uuteen harrastukseensa. Siis sellaista aikaa, joka ei sisällä kokouksissa istumista tai sähköpostinlukua. Jokaisella tuntui olevan jotain ideoita siitä, mitä kaikkea Harjavallassa voitaisiin tehdä ja yleisin lupaus tunneista oli kaksi tuntia. Kaiken kaikkiaan me voidaan yhdeksän hengen porukalla tehdä yhteensä 20 työtuntia viikossa, mikä on aika kova juttu. Sehän on yksi puolipäiväinen!
Me päästiin aloittamaan järjestäytymiskokous n. 18.00 eli esitykseni/niitä näitä juttelu kesti tunnin. Järjestäytymiskokouksessa me käytiin läpi nuorisovaltuuston puheenjohtajan valinta, toiminta- ja sääntömalli ja hallintosääntö. Puheenjohtajan valinta sujui nopeasti, minut valittiin. Noihin kahteen asiakirjaan meni aikaa, koska halusin tutustuttaa ihmiset niiden sisältöön ja niihin tehtiin myös muutamia muotoseikkaisia uudistuksia, mikä ei ole mitenkään poikkeuksellinen vaihe kirjoittamieni tekstien käsittelyssä... Hallintosääntö sisälti paljon kokoustekniikkaan liittyviä asioita, joten koin sen läpikäymisen eräänlaisena kokoustekniikan peruskurssina. Toiminta- ja sääntömalli taasen kertoi ihmisille, että millaisesta nuorisovaltuustosta juuri meillä Harjavallassa on kyse. No, näihin meni sillai puoltoista tuntia ja sitten me päästiin aloittamaan ensimmäinen VARSINAINEN kokous.
Olin suunnitellut (mitenkään asiaa sen enempää miettimättä) kokouksen kestoksi kahdesta kolmeen tuntia, mutta tässä vaiheessa kokous oli kestänyt jo puoltoista! Eikä varsinaisen kokouksen esityslista näyttänyt mitenkään lyhyeltä... Ajattelin aloittaa räväkästi heti alusta alkaen!!
Ensimmäinen kohtamme oli ”nuorten etujen ajaminen”. Ensimäinen oli ”Edustajisto”. Kerroin kokoukselle, mistä edustajistossa on kyse ja ketä olisi halukas olemaan Harjavallan nuorisovaltuuston edustaja siellä. Valitsimme Heidi Leppäsen. Toinen kohta oli ”Harjavalta” ja tässä kohdassa käsittelimme niitä toimia, joilla poraamme itsemme syvälle Harjavallan kunnan päätäntäkoneistoon. Käytännössä siis lupia lautakunnissa oloon. Kokous päätti, että minä valmistelen suunnitelman ja viralliset paperit, joilla pääsemme tunkemaan nokkamme lautakuntiin. Kolmas kohta oli ”piirit”. Tässä kohdassa kerroin, että piirit ovat tulossa ja niiden perustamista edesauttaaksemme voisimme tutustua lähistöllä oleviin nuorisovaltuustoihin. Näitä on esim. Ulvilassa, Porissa, Eurassa, Raumalla jne. Yhteydenotto annettiin Leo Länsinevalle.
Seuraava kokouksen kohta oli ”brändin tekeminen”. Käytännössä siis halusin meille logon, jonka laittaa asiakirjoihin jne. Nuvalaisilta tuli ajatus myös nettisivuista ja niidenkin tekeminen annettiin Leolle, mutta vasta sitten kun Henrietta Silman on tehnyt meille logon. Yhteisösivut Facebookiin ja IRC-galleriaan tekee Sanni Heikkinen. Liittykää siis Facebookyhteisöön, niin saatte uutiset meidän toiminnasta suoraan omalle kotikoneellenne!
Kohtana seitsemän oli ”nuorisovaltuuston liittymisestä NUVAn jäseniksi”. Kaikki liittyvät ja kunta maksaa. Ei siitä sen enempää.
Tämän jälkeen meillä oli ”toimistoon liittyvät asiat”. Me olemme saaneet kunnalta toimitilat Toimintakeskuksesta. Jippiii! Saamme sinne tulostimen, koneen ja toimistokännykän. Tsekkasimme tilat ja heitimme ideoita sen kehittelyn suhteen. Tästä on hyvä jatkaa.
Mulla oli ollut listojen kanssa vähän sählinkiä ja lisäsimme tässä vaiheessa kohdaksi 9) vapapuheenjohtajan valinta ja kohdaksi 10) sihteerin valinta. Vpj:ksi pääsi Andreas Holmi ja nuorisovaltuuston sihteeriksi Heidi. Kunnan vastuuhenkilömme on hyvin kiireinen eikä hän voi panostaa meihin kovinkaan tehokkaasti, joten sihteerillämme on suuri vastuu pitää meidän käytännönasiat kondiksessa.
Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi jo ensi viikon lauantaina, koska no, mulla on vielä paaaaljon asioita, mitä me voitaisiin vielä käydä läpi. Ensi kerralla me puhutaan myös ihan ”nuorisopolitiikkaa” eli käydään läpi asioita, joita meidän nuvalaiset haluaisivat ajaa. Kokouksesta tehtiin myös lyhyt tiedote, joka lähetetään Satakunnan kansalle (iso lehti, hyvin epätodennäköistä, että julkaisevat) ja Sydän-Satakuntaa (pieni lehti, hyvin todennäköistä, että julkaisevat).
Seuraavassa kokouksessa me sitten puhutaan toimintasuunnitelmasta ja päivitetään tänään liikkeelle laitettujen hankkeiden tilanne. Jokaisessa kokouksessa aion alustaa jostain aiheesta ja ensi kerralla aion puhua kunnan hallintorakenteesta.
Kokous päättyi yhdeksältä, eli se kesti neljä tuntia!!! Olen ihan poikki. Fiilis tästä porukasta on tosi hyvä, tehtävien jako meni kivuttomasti ja kaikki pysyivät mukana näinkin pitkän kokouksen ajan. Tällä porukalla päästään vielä pitkälle :)
Kuinka kirjoittaa pro gradu?
Olen historian kuutos (HI6) kurssissa, mikä käytännössä tarkoittaa, että me luetaan kuusi kappaletta itsenäisesti ja tehdään niistä tehtävät tämän jakson aikana. Meidän täytyy tehdä myös tutkielma valitsemastamme aiheesta. Kurssin nimi muuten on ”Kulttuurit kohtaavat” eli historiaa tarkastellaan muiden kultuurien näkökulmasta.
Huomasin keskiviikkona kirjastossa kohdan ”opiskelu”. Se oli sisältänyt useita kirjoja mm. tutkielman, pääasiassa pro gradun tekemisestä. Tämä kurssi on Kiukaisten kanssa yhteinen ja me saamme koulusta eri kirjan, jota muut oppilaat käyttävät Kiukaisista eikä meidän koululta saamassamme kirjassa ole ohjeita tutkielman tekoon.
Päätin tehdä siis seuraavaa. Luen nuo gradu-kirjat viikonlopun aikana. Opin ainakin kunnolla tekemään tutkielman. Opettajan mukaan joku oli joskus palauttanut tämän kurssin tutkielman 200 sivuisena... Ou... Tuskin mä ihan niin pitkälle menen...
No, nyt mulla on sellainen 10 cm kasa kirjoja, jotka ajattelin pyrkiä lukemaan läpi viikonlopun aikana. Tuskin onnistun, mutta pääsen ainakin pitkälle. Sitten valitsen niistä parhaan ja teen siitä itselleni muistiinpanot, eli opiskelen kyseisen kirjan. Säästän tosin kaverini samalta vaivalta kertomalla hänelle urakan lopussa, että mikä kirjoista oli paras, ettei hänen tarvitse käydä ihan samaa läpi tehdäkseen tämän tutkielman...
Harjavallan nuorisovaltuusto järjestäytynee pikkuhiljaa...
Tänään sain viimeinkin sähköpostiini yläasteelta valittujen nuvalaisten yhteystiedot ja aloin suunnittelemaan meidän järjestäytymiskokousta heti koulun jälkeen. Meidän toimintaamme säätelevät asiakirjat olin jo valmistellut, mutta esityslista piti vielä kirjoittaa. Minulla on paljon ideoita siitä, miten alamme hoitaa kaikkia asioita, joten jätin aika paljon asioita pois sieltä.
Tänään oli sellainen päivä, että ”asiat tulee valmistella hyvin ennen kokousta”, joten kirjoittelin lyhyen esityslistan ja sen lisäksi pidentävän esityslitan, jossa oli selitettynä, mitä mikin kohta tarkoitti ja mitä sillä tarkoitettiin. Tällä toivon, että sitten kokouksessa ei mene niin paljoa aikaa asioiden selittelyyn ja aikaa jää sitten varsinaiseen keskusteluun. Joo, ihan heti :)
Tarkoituksena olisi kokoontua ensi viikon aikana. Meidän kunnan vastuuhenkilö on tämän viikon vielä jossain ja maanantaina tsekkaamme ne asiakirjat läpi ja teemme tarpeellisia muutoksia niihin saadaksemme ne läpi kunnassa. Maanantaina lähetän ne sitten muille nuvalaisille ja kirjoitan sitten myös tiedostot, joissa selitän niiden asiakirjojen ja kohtien merkityksen. Tietysti siksi, että kokouksessa ei siihen mene aikaa... Varmasti menee...
Ehdotan esityslistoissa järjestelyä, jossa me käytännössä pyritään mahdollisimman suureen riippumattomuuteen meidän kunnan vastuuhenkilöstä, koska hän on kunnassa ylityöllistetty ja olemme yhtä mieltä tälläisen järjestelyn tarpeellisuudesta. Käytännössä tämä tapahtuisi, jos yksi nuvalainen ottaisi sihteerin pestin ja alkaisi aktiivisesti hallinnoimaan meidän paperiliikennettä. Tällä pyritään mm. siihen, että me voidaan pitää kokouksia ja vetää projekteja ilman aktiivista apua kunnan vastuuhenkilöltä. Ihan ihailtava tavoite. Kattoo miten käy!
Tänään oli sellainen päivä, että ”asiat tulee valmistella hyvin ennen kokousta”, joten kirjoittelin lyhyen esityslistan ja sen lisäksi pidentävän esityslitan, jossa oli selitettynä, mitä mikin kohta tarkoitti ja mitä sillä tarkoitettiin. Tällä toivon, että sitten kokouksessa ei mene niin paljoa aikaa asioiden selittelyyn ja aikaa jää sitten varsinaiseen keskusteluun. Joo, ihan heti :)
Tarkoituksena olisi kokoontua ensi viikon aikana. Meidän kunnan vastuuhenkilö on tämän viikon vielä jossain ja maanantaina tsekkaamme ne asiakirjat läpi ja teemme tarpeellisia muutoksia niihin saadaksemme ne läpi kunnassa. Maanantaina lähetän ne sitten muille nuvalaisille ja kirjoitan sitten myös tiedostot, joissa selitän niiden asiakirjojen ja kohtien merkityksen. Tietysti siksi, että kokouksessa ei siihen mene aikaa... Varmasti menee...
Ehdotan esityslistoissa järjestelyä, jossa me käytännössä pyritään mahdollisimman suureen riippumattomuuteen meidän kunnan vastuuhenkilöstä, koska hän on kunnassa ylityöllistetty ja olemme yhtä mieltä tälläisen järjestelyn tarpeellisuudesta. Käytännössä tämä tapahtuisi, jos yksi nuvalainen ottaisi sihteerin pestin ja alkaisi aktiivisesti hallinnoimaan meidän paperiliikennettä. Tällä pyritään mm. siihen, että me voidaan pitää kokouksia ja vetää projekteja ilman aktiivista apua kunnan vastuuhenkilöltä. Ihan ihailtava tavoite. Kattoo miten käy!
Kokoustamisohjelma edustajistolle
Tänään me kokoonnuttiin NUVAn hallituksena meidän järjestön nettisivujen extranetissä. (se on siis sivusto sivuston sisällä, johon pääsee vain salasanalla ja se sisältää extramatskua). Pidettiin kokous, jossa me harjoiteltiin tämän nettisivun käytöä ja hyväksyttiin kannanottopohja. Ensimmäinen tunti meni sähläyksen merkeissä, mut muun muassa bannattiin :) (ihan vaan, että voitaisiin testata mitä siitä tapahtuu), eikä sitä saanut kumottua, joten jouduin rekisteröitymään uudelleen. Tunnin jälkeen aloitettiin kokous ja käytäntö, miten homma toimii syntyi ton tunnin aikana.
Seuraavan kerran me kokoonnutaankin tässä nettisivulla edustajiston merkeissä, joilloin keskustelemassa on n. 30 henkeä enemmän. Odotan sitä mielenkiinnolla.
PS. On muuten tosi miehekästä tiskata samaan aikaan kun äänestää kannanottopohjasta, kokeilkaa!
Seuraavan kerran me kokoonnutaankin tässä nettisivulla edustajiston merkeissä, joilloin keskustelemassa on n. 30 henkeä enemmän. Odotan sitä mielenkiinnolla.
PS. On muuten tosi miehekästä tiskata samaan aikaan kun äänestää kannanottopohjasta, kokeilkaa!
Tilastot toimivat, viimein.
Jo kahtena kolmena päivänä olen yrittänyt saada seurantaohjelmaa päälle ja se näyttää nyt viimeinkin toimivat! Huhhuu!
Siis, olin kiinnostunut siitä, kuinka paljon lukijoita blogillani mahtaa olla. Ranskassa keskustelin blogeista yhden Oskusta olleen tyypin kanssa, joka kertoi käyttävänsä erästä ohjelmaa bloginsa kävijämäärien tilastoimiseen. Otin häneen viikko sitten uudelleen yhteyttä ja hän neuvoi käyttämään google-pohjaista ohjelmaa ja sanoi, että jos en sieltä saatavien ohjeiden avulla osaa sitä käyttää, niin hän kyllä vääntää sitten rautalangasta. Tarvitsin rautalankaa.
Nyt ohjelma kuitenkin toimii ja maassa on rauha. Nyt tilastot eivät näytä häikäiseviltä, kun ei ole tullut päiviteltyä. Jossain vaiheessa voisin tilastoista kirjoitella, jos niissä on jotain kirjoiteltavaa.
Siis, olin kiinnostunut siitä, kuinka paljon lukijoita blogillani mahtaa olla. Ranskassa keskustelin blogeista yhden Oskusta olleen tyypin kanssa, joka kertoi käyttävänsä erästä ohjelmaa bloginsa kävijämäärien tilastoimiseen. Otin häneen viikko sitten uudelleen yhteyttä ja hän neuvoi käyttämään google-pohjaista ohjelmaa ja sanoi, että jos en sieltä saatavien ohjeiden avulla osaa sitä käyttää, niin hän kyllä vääntää sitten rautalangasta. Tarvitsin rautalankaa.
Nyt ohjelma kuitenkin toimii ja maassa on rauha. Nyt tilastot eivät näytä häikäiseviltä, kun ei ole tullut päiviteltyä. Jossain vaiheessa voisin tilastoista kirjoitella, jos niissä on jotain kirjoiteltavaa.
Nakkilan nuorten hyväksi ry:n profiilin nosto
Nuorten tilassa me tehtiin Helin (yhdistyksen puheenjohtaja ja demarivaltuutettu Nakkilassa) kanssa "toimintasuunnitelma" sille, mitä me tehdään sen Nakkilassa olevan nuortentilan kanssa. Haluan esitellä sen lukijoille ja jos teidän mielestänne siinä olisi jotain huomioimisen arvoista, niin kertokaa.
NNH:n profiilin nosto
NNH:n profiilin nosto
Ongelma: Tilassa ei käy tarpeeksi porukkaa. Syitä: 1. viestintä kusee, 2. tila vain kahdesti viikossa auki, 3. tila ei ole nuorisotilamainen
Ratkaisu nr 1: nostetaan viestintä uudelle tasolle. Tehdään raflaava mainosteksti, Klaus (1/2h);
"biljardi, bingis, pöytäfutis, ilmainen kahvi, kioski". Lähetetään teksti tutulle graaffiselle suunnittelijalle, joka tekee siitä toivottavasti mainoksen, Klaus. Heli levittää tätä mainosta pitkin Nakkilaa ennalta sovittuihin kohteisiin (1h), kuten Onnipekka, Siva, liikuntahalli, koulut, jääkiekkokaukalo.
Ratkaisu nr 2: lisätään iltoja. Ongelmia: valvojia ei ole tarpeeksi, Klausin ja Helin resurssit eivät riitä. Ratkaisuja: kunnanvaltuutettujen mukaan otto. Arvioita kuinka monta lähtee mukaan, realistinen tavoite: 3-4. Heli puhuu asiasta demarien valtuustoryhmälle. Kunnan kautta kirjeet lopuille valtuutetuille (3h). Kirjeeseen: toimintakertomus, mainostusta, historiaa jne.
Kohdistetaan todennäköisimpiin puhelinsoitto 15 min/per henkilö, Klaus soittaa, Heli selvittää potentiaaliset ja hommaa yhteystiedot. Tehokoulutus paperi valvojille tilan valvomisesta, silloin ei mun tai Helin tarvi olla apuna.
Ratkaisu nr 3: Yritetään vakinaistaa nuortentila. Ongelma: lautakunnassa ei nyt ole ketään, joka ajaisi aktiivisesti meidän etujamme. Ensi maanantain jälkeen tiedämme tilanteen, kun uudet nlautakuntapaikat on jaettu. Nuorisotoimi kärsii kirjastolle. Nuorisosihteerillä ei ole resursseja ajaa meidän etuja tehokkaasti lautakunnassa tällä hetkellä. Kuntaliitos lamaannuttaa paljon kehitystyötä. Ratkaisu: jos meillä käy tuuri maanantaina, niin me saadaan joku puoltamaan meitä lautakunnassa -> täytyy lobata tätä henkilöä. Jos näin ei käy, niin yhdistys voi tehdä aloitteen kunnalle ja lobata valtuutettuja -> pirusti enemmän hommaa. Nuorisovaltuuston perustaminen tulisi tehtä ja aktivoida nuoret. Minulla on sellainen haju, että Nakkilassa voisi olla kiinnostuneita. Nuorisovaltuusto voi mahdollisesti saada läsnäolo ja puheoikeuden lautakunnassa, joka auttaisi asiaamme merkittävästi. Nyt harmittaa kun en ole asiaa jo hoitanut.
No, miltä kuullostaa?
Päivä, jolloin valitsin puolueeni.
Tuli pakottava tarve saattaa tämä loppuun. Piti päästä Poriin illalla. Olisi voitettava vain yksi ongelma. Luokan rahankeräysprojektin tuoma hissivalvonta Hiittenharjulla tänä samana iltana. Se täytyisi jotenkin delegoida eteenpäin. Olin kuullut joidenkin valittavan sitä, että joutuvat valvomaan koeviikolla, joten ajattelin että niille voisi asian siirtää.
Tähän tehtävään jouduin käyttämään suostuttelua/kiristystä/lahjontaa/anomista, eli koko poliittista lobbaus arsenaaliani. Lopulta sain kuin sainkin itselleni paikkaajan. Kiitos sinulle!
Lauantaista asti on minua vaivannut tunne. Heikki ja Anna ehdottivat, että tulisin tämän päiväiseen Porin seudun Vihreiden kokoukseen. Olin ilmoittanut, että en pääse luokkaduunin takia. Nyt kun se oli hoidettu pois tieltä, niin oli suunnitelmien muutoksen aika.
Kokouksessa näkyi muutamia tuttuja kasvoja vuoden takaa. Olin käynyt tutustumassa heidän hallituksensa kokouksessa 6.2.2008. Nice.
Heikin mainostama avoin, keskusteleva ja innovatiivinen ilmapiiri ei ollut näköjään paskapuhetta. Ihmiset heittelivät ideoita uusista projekteista, siitä miten he kehittäisivät toimintaa lähemmäs jäsenistöä, lisäisivät avoimuutta ja sen semmoista. Ihmiset osasivat myös heittää hyvää tilannekomiikkaa, mikä teki kokouksesta poikkeuksellisen pirteän tilanteen. Vaikka paikalla oli vain "akkoja" ja "ukkoja" niin tuntui, kuin minut oltaisiin otettu heti porukkaan mukaan.
Tuntui, että tässä on porukka, jonka kanssa ei tarvitse tapella. Tässä on porukka, jonka kanssa voin alkaa tekemään jo nyt yhdessä asioita, ilman että tarvitsee odottaa kymmentä vuotta. Tältä porukalta en usko kuulevani, että olen "liian nuori vielä ymmärtämään tai tekemään näitä asioita". Tuntui siltä, että tässä porukassa ei ole väliä sillä, oletko sinä mies vai nainen, nuori tai vanha. Kaikki ovat oikeasti samalla viivalla, ainoana mittarina aktiivisuus ja taito.
Näillä Vihreillä on vaatimus puhtaamman ja avoimemman poliittisen kulttuurin puolesta. Asioista tulee keskustella, ei poliittisille nimityksille, ei toisten kampittamiselle jne. Se on ainutlaatuista poliittisella kentällä. Yksi esimerkki avoimuudesta on esim. se, että olen ollut heidän postituslistoillaan vuoden. Nyt näillä vihreillä oli myös tarkoitus tehdä blogi heidän sivuilleen, jossa he voisivat käydä julkisesti keskustelua valtuustojen ja lautakuntien työskentelystä. Ei ihme, että tähän porukkaan loikkaa sisään ukkoja, mutta ei ulos.
Heidän ajamansa asiat olivat myös ilmastonmuutosta vastaan haraavia. On oikeastaan todella "söpöä" nähdä 30-60 vuotiaat ihmiset estämässä ilmastonmuutosta. Kuinka moni muussa puolueessa oleva ukko tai akka on tekemässä asian hyväksi mitään? Yksi henkilö sanoi minulle, että Vihreät ovat turhia, koska muut puolueet ovat jo omaksuneet vihreät arvot. Arvot on liian kova sana. "Arvo" vihjaa siihen, että sen perusteella toimitaan tietyllä tavalla. Kuinka moni vasemmistolaisukko alkoi nyt yhtäkkiä kunnallisvaalien alla vaalimaan "vihreitä arvoja", kun valtakunnallisessa kampanjassa luki, että nyt Vasemmistoliitto on punavihreä puolue? On tosin totta, että nuoret kaikissa puolueissa suhtautuvat ilmastonmuutokseen vakavasti, tosin "me olemme tulevaisuus". Olemme vallassa vasta 20-30 vuoden päästä. Silloin pystymme mistä puolueesta hyvänsä tekemään poliittisia päätöksiä. Tällä hetkellä tosin ainoa puolue, jotka tällä hetkellä vallassa olevat ukot ovat valmiita siihen, ovat Vihreissä.
Yksi syy, miksi olen vitkutellut puoluevalinnan suhteen, on ollut se, että millaisten asioiden hyväksi laitan panokseni, joita en itse aja aktiivisesti. Kokoomuksessa se menisi verojen laskemiseen, demareissa taas, no en edes tiedä mihin se menisi. Johonkin. Ehkä edelleen verojen laskemiseen (remember Lipponen). Keskustassa se menisi maatalouden säilyttämiseen. Vasemmistoliitossa se menisi, ei mihinkään, EU:n vastustamiseen? Kristillisdemokraateissa aborttien ja ehkäisyn kieltoon. RKP:ssä pakkoruotsin jatkumiseen. Perussuomalaisissa Soinin populismiin (ei mielestäni vielä vakiintunutta linjaa). Onko se nyt niin paha, että sä edistät ilmastonmuutoksen pysäyttäjien toimintaa?
Yksi ihailtava piirre yleisesti Vihreissä on heidän paikkojen kierrätys. Se, että joku on nyt vuoden piirihallituksessa, ei tarkoita, että hän olisi myös seuraavana vuonna. Paikkoja on tarkoitus kierrättää. Tämä on selvä ero muihin puolueisiin, joissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun jokin asema on saavutettu, niin siihen juurrutaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Ilmastonmuutos on mielestäni tämän vuosisadan suurin kysymys, enkä halua laittaa sen hoitamista seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi sellaisten ihmisten käsiin, joita asia ei liiemmin kiinnosta. Liittymällä Vihreisiin siin pelaan ikään kuin varman päälle. Edistämällä Vihreiden asiaa puolueena, hidastan ilmastonmuutosta, vaikka en itse olisikaan tekemisissä ilmastoasioiden kanssa. Voin luottaa siihen, että muut puolueessa ovat.
Vihreissä sukupuoli on yhtä iso asia kuin minullekin. Eli ei juuri lainkaan. Sukupuoli ei ratkaise, oletko hyvä vai huono jossakin. Tähän vaikuttaa eniten se, että olen koulussa hävinnyt todistuksissa poikkeuksetta tytöille, en niinkään usein pojille. Tytöt ovat myös ottaneet poikia enemmän vastuuta asioiden järjestämisestä ja toimimisesta. Miksi ihmeessä siis olettaisin, että sukupuolella on jotain väliä? Pikkasen särähtää korvaan, kun kuuntelee Suomi Areenassa korkeiden Satakuntalaisten poliitikkojen puhuvan miesten ja naisten ammateista.
Vihreissä ikä ei merkkaa sillä tavalla kuin muissa puolueissa. Muissa puolueissa se, että olet vanha, kertoo kokemuksesta ja automaattisesta paremmuudesta nuorempiin nähden. Myös se, että olet ollut mukana kauan, oikeuttaa sinut parempaan paikkaan kuin ne, jotka eivät ole olleet niin kauaa, eli eräänlaista asteittain etenemistä. Annan sanoin: "jos joku on innokas ja aktiivinen, niin miksi siitä ei oteta kaikkea mahdollista irti?".
Kliseinen lause: "Vihreät eivät ole oikealla tai vasemmalla vaan edessä". Tämä kertoo siitä, että mielestäni vihreät ukot ja akat kykenevät ajattelemaan pidemmällä tähtäimellä kuin vain vuoden kaksi kerrallaan. Vihreitä yhdistää huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnosta, eikä tämä yhdistävä tekijä ole sidottavissa oikeisto-vasemmisto-akseliin, joka kehitettiin 1800-luvulla. Siksipä Vihreissä on ihmisiä vähän molemmilta puolilta.
Tulevaisuusajattelu sopii minulle, koska minulla on elämä edessäni. Elän todennäköisesti vielä n. 50 vuotta. Siispä se, että nykyisillä kansanedustajilla on keskimäärin elinaikaa jäljellä n. 20-10 vuotta, ei erityisesti lämmitä sydäntä. Etenkään kunnallispolitiikassa, jossa valtuustojen keski-ikä on todella huima, en oikeen uskalla odottaa, että kunnanvaltuutetut jakavat huoleni siitä, millaisessa maailmassa minä tulen elämään heidän ikäisinään.
Kaikki nämä perustelut mielestäni johtavat siihen, että Satakunnassa Vihreät ovat puolue, jossa voin toimia helpoiten. Akat ja ukot eivät ole este, hidaste tai rasite, vaan apu. En usko, että muista puolueista olisi samaan.
PS. Nyt kun valinta on tehty, on ehkä aika pestä likapyykki myös muista puolueista. Ehkä. Jos uskallan.
Tähän tehtävään jouduin käyttämään suostuttelua/kiristystä/lahjontaa/anomista, eli koko poliittista lobbaus arsenaaliani. Lopulta sain kuin sainkin itselleni paikkaajan. Kiitos sinulle!
Lauantaista asti on minua vaivannut tunne. Heikki ja Anna ehdottivat, että tulisin tämän päiväiseen Porin seudun Vihreiden kokoukseen. Olin ilmoittanut, että en pääse luokkaduunin takia. Nyt kun se oli hoidettu pois tieltä, niin oli suunnitelmien muutoksen aika.
Kokouksessa näkyi muutamia tuttuja kasvoja vuoden takaa. Olin käynyt tutustumassa heidän hallituksensa kokouksessa 6.2.2008. Nice.
Heikin mainostama avoin, keskusteleva ja innovatiivinen ilmapiiri ei ollut näköjään paskapuhetta. Ihmiset heittelivät ideoita uusista projekteista, siitä miten he kehittäisivät toimintaa lähemmäs jäsenistöä, lisäisivät avoimuutta ja sen semmoista. Ihmiset osasivat myös heittää hyvää tilannekomiikkaa, mikä teki kokouksesta poikkeuksellisen pirteän tilanteen. Vaikka paikalla oli vain "akkoja" ja "ukkoja" niin tuntui, kuin minut oltaisiin otettu heti porukkaan mukaan.
Tuntui, että tässä on porukka, jonka kanssa ei tarvitse tapella. Tässä on porukka, jonka kanssa voin alkaa tekemään jo nyt yhdessä asioita, ilman että tarvitsee odottaa kymmentä vuotta. Tältä porukalta en usko kuulevani, että olen "liian nuori vielä ymmärtämään tai tekemään näitä asioita". Tuntui siltä, että tässä porukassa ei ole väliä sillä, oletko sinä mies vai nainen, nuori tai vanha. Kaikki ovat oikeasti samalla viivalla, ainoana mittarina aktiivisuus ja taito.
Näillä Vihreillä on vaatimus puhtaamman ja avoimemman poliittisen kulttuurin puolesta. Asioista tulee keskustella, ei poliittisille nimityksille, ei toisten kampittamiselle jne. Se on ainutlaatuista poliittisella kentällä. Yksi esimerkki avoimuudesta on esim. se, että olen ollut heidän postituslistoillaan vuoden. Nyt näillä vihreillä oli myös tarkoitus tehdä blogi heidän sivuilleen, jossa he voisivat käydä julkisesti keskustelua valtuustojen ja lautakuntien työskentelystä. Ei ihme, että tähän porukkaan loikkaa sisään ukkoja, mutta ei ulos.
Heidän ajamansa asiat olivat myös ilmastonmuutosta vastaan haraavia. On oikeastaan todella "söpöä" nähdä 30-60 vuotiaat ihmiset estämässä ilmastonmuutosta. Kuinka moni muussa puolueessa oleva ukko tai akka on tekemässä asian hyväksi mitään? Yksi henkilö sanoi minulle, että Vihreät ovat turhia, koska muut puolueet ovat jo omaksuneet vihreät arvot. Arvot on liian kova sana. "Arvo" vihjaa siihen, että sen perusteella toimitaan tietyllä tavalla. Kuinka moni vasemmistolaisukko alkoi nyt yhtäkkiä kunnallisvaalien alla vaalimaan "vihreitä arvoja", kun valtakunnallisessa kampanjassa luki, että nyt Vasemmistoliitto on punavihreä puolue? On tosin totta, että nuoret kaikissa puolueissa suhtautuvat ilmastonmuutokseen vakavasti, tosin "me olemme tulevaisuus". Olemme vallassa vasta 20-30 vuoden päästä. Silloin pystymme mistä puolueesta hyvänsä tekemään poliittisia päätöksiä. Tällä hetkellä tosin ainoa puolue, jotka tällä hetkellä vallassa olevat ukot ovat valmiita siihen, ovat Vihreissä.
Yksi syy, miksi olen vitkutellut puoluevalinnan suhteen, on ollut se, että millaisten asioiden hyväksi laitan panokseni, joita en itse aja aktiivisesti. Kokoomuksessa se menisi verojen laskemiseen, demareissa taas, no en edes tiedä mihin se menisi. Johonkin. Ehkä edelleen verojen laskemiseen (remember Lipponen). Keskustassa se menisi maatalouden säilyttämiseen. Vasemmistoliitossa se menisi, ei mihinkään, EU:n vastustamiseen? Kristillisdemokraateissa aborttien ja ehkäisyn kieltoon. RKP:ssä pakkoruotsin jatkumiseen. Perussuomalaisissa Soinin populismiin (ei mielestäni vielä vakiintunutta linjaa). Onko se nyt niin paha, että sä edistät ilmastonmuutoksen pysäyttäjien toimintaa?
Yksi ihailtava piirre yleisesti Vihreissä on heidän paikkojen kierrätys. Se, että joku on nyt vuoden piirihallituksessa, ei tarkoita, että hän olisi myös seuraavana vuonna. Paikkoja on tarkoitus kierrättää. Tämä on selvä ero muihin puolueisiin, joissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun jokin asema on saavutettu, niin siihen juurrutaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Ilmastonmuutos on mielestäni tämän vuosisadan suurin kysymys, enkä halua laittaa sen hoitamista seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi sellaisten ihmisten käsiin, joita asia ei liiemmin kiinnosta. Liittymällä Vihreisiin siin pelaan ikään kuin varman päälle. Edistämällä Vihreiden asiaa puolueena, hidastan ilmastonmuutosta, vaikka en itse olisikaan tekemisissä ilmastoasioiden kanssa. Voin luottaa siihen, että muut puolueessa ovat.
Vihreissä sukupuoli on yhtä iso asia kuin minullekin. Eli ei juuri lainkaan. Sukupuoli ei ratkaise, oletko hyvä vai huono jossakin. Tähän vaikuttaa eniten se, että olen koulussa hävinnyt todistuksissa poikkeuksetta tytöille, en niinkään usein pojille. Tytöt ovat myös ottaneet poikia enemmän vastuuta asioiden järjestämisestä ja toimimisesta. Miksi ihmeessä siis olettaisin, että sukupuolella on jotain väliä? Pikkasen särähtää korvaan, kun kuuntelee Suomi Areenassa korkeiden Satakuntalaisten poliitikkojen puhuvan miesten ja naisten ammateista.
Vihreissä ikä ei merkkaa sillä tavalla kuin muissa puolueissa. Muissa puolueissa se, että olet vanha, kertoo kokemuksesta ja automaattisesta paremmuudesta nuorempiin nähden. Myös se, että olet ollut mukana kauan, oikeuttaa sinut parempaan paikkaan kuin ne, jotka eivät ole olleet niin kauaa, eli eräänlaista asteittain etenemistä. Annan sanoin: "jos joku on innokas ja aktiivinen, niin miksi siitä ei oteta kaikkea mahdollista irti?".
Kliseinen lause: "Vihreät eivät ole oikealla tai vasemmalla vaan edessä". Tämä kertoo siitä, että mielestäni vihreät ukot ja akat kykenevät ajattelemaan pidemmällä tähtäimellä kuin vain vuoden kaksi kerrallaan. Vihreitä yhdistää huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnosta, eikä tämä yhdistävä tekijä ole sidottavissa oikeisto-vasemmisto-akseliin, joka kehitettiin 1800-luvulla. Siksipä Vihreissä on ihmisiä vähän molemmilta puolilta.
Tulevaisuusajattelu sopii minulle, koska minulla on elämä edessäni. Elän todennäköisesti vielä n. 50 vuotta. Siispä se, että nykyisillä kansanedustajilla on keskimäärin elinaikaa jäljellä n. 20-10 vuotta, ei erityisesti lämmitä sydäntä. Etenkään kunnallispolitiikassa, jossa valtuustojen keski-ikä on todella huima, en oikeen uskalla odottaa, että kunnanvaltuutetut jakavat huoleni siitä, millaisessa maailmassa minä tulen elämään heidän ikäisinään.
Kaikki nämä perustelut mielestäni johtavat siihen, että Satakunnassa Vihreät ovat puolue, jossa voin toimia helpoiten. Akat ja ukot eivät ole este, hidaste tai rasite, vaan apu. En usko, että muista puolueista olisi samaan.
PS. Nyt kun valinta on tehty, on ehkä aika pestä likapyykki myös muista puolueista. Ehkä. Jos uskallan.
Pullovesi 2/2
(Jatkoa blogitekstistä Pullovesi 1/2)
Niin alkaa jännittävä kampanja pulloveden kieltämisen jatkumisen vai lopettamisen puolesta. KYLLÄ (K): jatketaan kieltoa. EI (E): kielto lopetetaan.
K:t pitävät voittoaan varmana. He eivät keksi sille mitään syytä, miksi ihmeessä ihmiset haluaisivat olosuhteet huomioonottaen juoda pullovettä. Suomessa (paitsi kehä kolmoselta ja Nokialta) saa pullosta parempaa vettä, kuin muualta maailmasta. K:t ajattelevat, että järkisyyt ovat kiellon puolella, kuten että hanavettä voi pullottaa kotona ja sitten kantaa mukana. Sitä paitsi, jos asiasta täytyy saada jotain varmentavaa tietoa, niin netistä sitä löytyy. Ihmiset kyllä ottavat selvää asioista ihan itse ja oma-aloitteisesti.
E:t eivät aio jättää äänestystä näin heikolle tolalle. He aloittavat kampanjoinnin puolta vuotta ennen K:oita. Ulkomaisilta pullovesiyhtiöiltä saamillaan varoilla he aloittavat "kolmen teesin kampanjan".
Niin alkaa jännittävä kampanja pulloveden kieltämisen jatkumisen vai lopettamisen puolesta. KYLLÄ (K): jatketaan kieltoa. EI (E): kielto lopetetaan.
K:t pitävät voittoaan varmana. He eivät keksi sille mitään syytä, miksi ihmeessä ihmiset haluaisivat olosuhteet huomioonottaen juoda pullovettä. Suomessa (paitsi kehä kolmoselta ja Nokialta) saa pullosta parempaa vettä, kuin muualta maailmasta. K:t ajattelevat, että järkisyyt ovat kiellon puolella, kuten että hanavettä voi pullottaa kotona ja sitten kantaa mukana. Sitä paitsi, jos asiasta täytyy saada jotain varmentavaa tietoa, niin netistä sitä löytyy. Ihmiset kyllä ottavat selvää asioista ihan itse ja oma-aloitteisesti.
E:t eivät aio jättää äänestystä näin heikolle tolalle. He aloittavat kampanjoinnin puolta vuotta ennen K:oita. Ulkomaisilta pullovesiyhtiöiltä saamillaan varoilla he aloittavat "kolmen teesin kampanjan".
- Ihmisellä on oltava vapaus valita, mitä hän kaupasta ostaa. Kielto rajoittaa ihmisen valinnanvapautta. Miksi ihmeessä Kokista ja Pepsiä saa kaupasta muovissa, mutta vettä ei?
- Koko kielto on naurettava ja kansanäänestyksen pitäminen tälläisestä asiasta kertoo jo jotain suomalaisesta yhteiskunnallisesta elämästä. Äänestä EI protestiksi tälläiselle järjettömälle systeemille.
- Äänestä EI kun et tiedä, mille sanot KYLLÄ.
Etenkin viimeinen kohta saa suomalaisten harmaat rivit aktiivisiksi. MTV3:lla, Nelosella ja SUBilla parhaaseen katseluaikaan näytetyt viidentoistaminuutin videot, joissa kestoteema on se, että ihmisiä ei tiedoteta siitä, mistä heidän tulisi äänestää ja siksi heidän tulisi sanoa EI. "Älä ostaa sikaa säkissä". "Se on hyppy tuntemattomaan". "Päätöksen seurauksista ei olla varmoja".
K:t nauravat räkämäisesti tälläiselle asenteelle, mutta kun kansanäänestystilannetta aletaan analysoimaan EI-puolelle suotuisalta kantilta Ajankohtaiselta kakkoselta, vetää se K:oiden ilmeet vakaviksi. Ihmiset eivät todellakaan tiedä, mistä tässä äänestyksessä on kyse ja aikovat siksi äänestää EI.
K:t aloittavat kampanjansa aivan liian myöhään vasta kolme kuukautta ennen äänestyspäivää. Viimeiset kuukaudet K:t ja E:t käyvät kiivasta väittelyä keskenään. E:illä on kuitenkin ylilyöntiasema. Jos kohta 3 ei saa ihmisiä heidän puolelleen, niin väittelyissä E:t käyttävät ykköstä. K:oiden alkaessa tosissaan väittelään asiasta, pystyvät E:t käyttämään käyttämään kohtaansa 2, eli osoittamaan koko väittelyn mielettömyyden.
Viimein äänestyspäivänä, tulos ratkeaa. E:t ovat voittaneet. Hurraa, pullovesi on taas täällä. Ihmiset itkevät vaalinvalvojaisissa ja juovat, mitäs muutakaan, kuin pullovettä.
Hallitus on tiukan paikan edessä. Pullovesi tulisi taas laillistaa, mutta arvovaltaa on menetetty. Ihmisille ei ole kerrottu, että koska pullovettä ei ole tuotu ulkomailta, on rahaa jäänyt kotimaahan ja näin Suomen valtio on saanut jonkin verran lisää verotuloja. Suomalaisten kansanterveys on myös kohentunut, kun ihmiset ovat alkaneet juomaan puhtaampaa kraanavettä. Hallitus haluaisi pitää nämä asiat, mutta ulkomaiset pullovesiyhtiöt ovat valmiita tulemaan markkinoille. Lobbauksen avulla hallitus siirtää asian vaalien yli, jotka ovat puol vuotta myöhemmin pullovesi kansanäänestyksestä. Tällä välin pullovettä saa ostaa vain rajoitetuin erin Alkosta.
Vaalien alla vesipulloyhtiot ostavat kiivaasti kaikista eri puolueista olevilta ehdokkailta kovaan hintaan tauluja ja muutaman tuhannen euron illalliskortteja. Vaalien jälkeen kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että kansanäänestystä on noudatettava ja kaikki rajoitukset pulloveden myynnistä poistetaan.
Näin meillä Suomessa.
The End.
Historiallinen päivä?
Tarkastaessani aamulla sähköpostia huomasin saaneeni Heikki Rantalalta (siltä torstaiselta) kolummistiltä sähköpostin, jossa hän ehdotti, että tarkka tapaamisaika olisi kolmelta ja minun ehdotukseni mukaan Arnold's:issa Porissa. Kolummi oli seuraavanlainen:
"Minulle soitettiin Satakunnan Kansasta. Kysyttiin, että tahdotko sinä Heikki kirjoittaa kolumneja Satakunnan Kansaan?
Tahdon, vastasin.
Suhteeni Satakunnan Kansaan ei ole hetken poltteesta syntynyt liitto. Takana on vuosien kiertely ja kaartelu mielipidesivuilla ja yliöissä. Allekirjoittanut toimi aktiivisena osapuolena. Toki lehtikin osoitti kiinnostusta tekemällä haastattelun silloin tällöin.
Liiton syntyminen edellytti puhemiehen – tai tässä tapauksessa naisen – väliintuloa, kun eräs naiskolumnisti pääsi viime kuntavaaleissa Porin kaupunginvaltuustoon. Syntyi tarve uusille kirjoittelijoille.
Porin seudun vihreiltä tiedusteltiin, että olisiko teillä sanavalmista nuorta vihreää naista? Toiminnanjohtaja Anna Tuli ilmoitti, että sellaisia kyllä on, mutta kävisikö vaihtelun vuoksi keski-ikäinen kokoomuksesta loikannut mies.
Niin että tässä sitä nyt ollaan.
Tässä vaiheessa on kerrottava, että tämä ensimmäinen kolumni on esittely kolumnistille tärkeistä asioista. Tulevat juttuni eivät ole näin vihreitä.
Tamperelainen tuttava soitti. Kertoi, että oli eronnut SDP:stä ja liittynyt kokoomukseen. Syy poliittisen viiteryhmän vaihtamiseen oli suunnilleen sama kuin minullakin: kyllästyminen pysähtyneisyyteen ja siihen, että omalle toiminnalle ja ideoille ei löytynyt luontevaa kasvualustaa.
Ajattelin myöhemmin, että tämä kahden yksilön tapaus kuvaa tietynlaista yhteiskunnan ja arvomaailman muutosta. Joku vanhempi yhteiskunta-analyytikko saattaisi sanoa, että työväki keskiluokkaistuu. Joku nuorempi pohtii siirtymää arvokonservatismista arvoliberalismiin.
Yksilön näkökulmasta kysymys on itsen ja arvomaailman toteuttamisesta. Muutoshaluinen ja mahdollisuuksia näkevä ihminen ahdistuu pysähtyneessä ympäristössä, joka näkee muutokset uhkana ja pahimmillaan kärsii vieraanpelosta.
Onnittelin tamperelaista. Valistin häntä, että nyt kun hänen silmänsä ovat avautuneet ja hän näkee ympärillään uusia mahdollisuuksia, hänelle syntyy valmiuksia siirtyä kokoomuksestakin eteenpäin.
Kokoomuksessa suurimmat ahdistavat tekijät omalla kohdallani olivat liiallinen Nato- ja ydinvoimaintoilu. Vihreiden periaateohjelmassa ei ole montaakaan kohtaa, joiden takana en voi seistä. Ratkaiseva iso plussa vihreille oli, että minua pyydettiin mukaan toimintaan. On helpompaa toimia siellä, minne pyydetään, kuin siellä, minne täytyy väkisin tuppautua.
Löysin vihreistä nostetta. En tarkoita tässä yhteydessä nosteella vihreiden kannatusta, vaan henkilökohtaista kokemusta toiminnasta: aitoa tulevaisuusajattelua, vastuuntuntoa, ennakkoluulotonta ja avointa suhtautumista asioihin ja ihmisiin sekä puuttumista räikeisiin epäkohtiin.
Ratkaisevin iso plussa vihreille on aidosti luovat ihmiset, persoonat, luova luokka.
Filosofi Pekka Himanen on esittänyt ajatuksen rikastavasta yhteisöstä. Luovuus syntyy rikastavissa yhteisöissä, joissa ihmiset innostuvat toistensa ajatuksista ja innostavat toisiaan. Ihmiset haluavat synnyttää yhdessä jotakin uutta ja kokevat voivansa käyttää kykyjään. Löysin luovan puolueen.
Puoluepolitiikkaa ei ole totuttu pitämään erityisen luovana ja innovatiivisena ympäristönä. Pikemminkin politiikkaa kuvaa mustamaalaus, juonittelu, piittaamattomuus kansalaisten mielipiteistä, vaalilupausten unohtaminen sekä muut muistinmenetykset. Tästä säännöstä on olemassa poikkeuksia – onneksi.
Neuvo jokaiselle ikään, sukupuoleen, uskontoon tai uskonnottomuuteen, kansallisuuteen ja kaikkeen sen sellaiseen katsomatta: kannattaa pyrkiä sinne, missä on nostetta, missä ajatukset saavat ilmaa siipiensä alle. Ei kannata jäädä sinne, missä ei ole ilmaa edes hengittää. Kun katto on korkealla, on tilaa suurille ajatuksille."
Kyseinen mies oli aloittanut varsinaisen puolueaktiivin elämän vasta viime kesästä lähtien ja loikannut kunnallisvaalien alla Kokoomuksesta Vihreisiin. Hänen kolumminsa näkökulma Vihreistä oli kiinnostava (eli se ei ollut kliseinen), joten halusin keskustella hänen kanssaan kasvokkain näistä asioista. Loikkaaminen kertoi mielestäni puolueisiin nähden objektiivisestä näkökulmasta, josta halusin tietää lisää.
Tentein Heikiltä hänen mielipiteitään eri puolueista, kokoomuksesta, demareista, vasemmistoliitosta, keskustasta, perussuomalaisista. Tämän kierroksen jälkeen siirryimme hänen analyysiinsä Vihreistä. Hänen analyysinsä kaikkien puolueiden kohdalla käsitteli lähinnä Satakunnan tilannetta, poikkeuksena Kokoomus Tampereella ja Vihreät Helsingissä. (keskustelun tarkempi analyysi on vielä luvan varassa)
Keskustelun päätteeksi Heikki kehotti ottamaan yhteyttä Satakunnan vihreiden toiminnanjohtajaan Anna Tuleen ja antoi tämän numeron. Olin aivan liekeissä tunnin pituisesta keskustelusta, että päätin soittaa Annalle välittömästi ja kysyä, että onnistuisiko hänelle juttelutuokio vielä tänään. Tyypillinen liike mulle... En tosin uskonut, että hänelle olisi oikeasti sopinut.
Soitin numeroon, ehdotin tapaamista vielä tänään ja kerroin puhuneeni Heikin kanssa ja haluaisin jutella. Sain hämmentyneen vastaanoton. Epäilykseni heräsivät ja kysyin, että oliko hän Vihreiden jäsen. Ei kuulemma ollut. Olin näppäillyt kännykkääni väärän numeron!
Pahoittelin ja lopetin puhelun. Aloin miettimään seuraavaa siirtoani. Halusin todella soittaa Tulelle. Tiesin, että saisin tietää numeron helposti sähköpostista, minulle oli jo tullut melkein vuoden päivät Vihreiltä sähköpostia. Nyt pitäisi vain päästä nettiin. Ja juuri sinä jumalan kertana, kun olin jättänyt koneeni ja mokkulan kotiin.
Kirjasto tuli ensimmäiseksi mieleeni. Kävelin lähimpään ärrään, josta sain ohjeet. Kirjasto oli suljettu. En luovuttanut vielä. Kirjaston lähellä oli Sokos-hotelli. Hotelleissahan voi olla netti aulassa. Tässä ei ollut. Sain kuitenkin vihjeen, että hotellia vastapäätä olevassa baarissa olisi netti. Menin sisään, kiersin paikan (ihan täynnä porukkaa) ja kysyin baarimikolta, missä on netti. Löysin pienen kopin, jossa oli näppäimistö ja näyttö. Näyttö toimi, mutta kone ei itse mennyt päälle. Joten se siitä.
Mieleeni kuitenkin pälkähti, että Nuorisokahvila Nuokkari voisi olla auki ja siellä voisi olla jopa kone, oltiinhan Porissa! Harjavallassakin oli. Tai tarkemmin ottaen kaikkialla, paitsi siinä, jota itse ylläpidän... Kohti Nuokkaria!
Nuokkarilla kysyin ensimmäiseksi konetta. Minut ohjattiin sinne, mutta varoitettiin, että koneen aukeamiseen voisi mennä aikaa, vanha kone. Siinä oli korppuasema. Sen käynnistyminen kesti varmaan 20 minuuttia, ainakin. Ostin sinä aikana Pepsin ja ihastelin tiloihin hankittuja aktiviteettejä. !Pleikkari kakkonen ja Guitar Hero!
Ikäisyyden jälkeen pääsin nettiin ja tarkistin sähköpostista numeron. Yhden numeron näppäilyvirhe. Välitön soitto.
Kerroin nimeni, suunnittelmani joskus saada elantoni politiikasta, keskustelustani Heikin kanssa ja ideasta, että voitaisiin tavata tänään, koska nyt on hyvä draivi menossa ja matkaan Poriin menee multa 45 min. Anna kiinnostui tapaamisesta ja sanoi, että hän soittaisi vielä Satakunnan Vihreiden puheenjohtajalle Tapio Merelle.
Jonkin ajan kuluttua Anna soitti, että Tapiolle ei valitettavasti sopinut tänään, mutta hän on kyllä tulossa. Anna nappasi minut Nuokkarin parkkipaikalta ja me mentiin yhdelle huoltoasemalle. Anna tarkasteli eri puolueiden ja Vihreiden tilaa järjetötoiminnan kannalta. Hän osasi hyvin kertoa, miten Vihreät ovat Satakunnassa pärjänneet ja mikä on tilanne. Keskustelimme myös siitä, että olen ollut ei-jäsenenä jäsenten sähköpostilistoille, joissa olen saanut käsiini muunmuassa heidän rahankäyttöön liittyviä tietoja, kuten esim. kunnallisvaalikampanjoihin liittyviä asioita. Se ei Annaa haitannut; puolet noilla listoilla olleista ei yleisesti ottaen ole jäseniä. Eikä vaalirahoituksen tietäminen ole ihmeellinen juttu, ei niissä ole mitään salattavaa. Pahus, olen luullut jo vuoden ajan olevani heidän tietämättään "salaisilla" sähköpostilistoilla, mutta että tää olikin ihan peruskäytäntö...
PS. Tämä on 30. blogikirjoitukseni! Blogini on siis tässä suhteessa siirtynyt "ukkoihin". Onnea!
PSS. Olisiko tämä jokin enne?
"Minulle soitettiin Satakunnan Kansasta. Kysyttiin, että tahdotko sinä Heikki kirjoittaa kolumneja Satakunnan Kansaan?
Tahdon, vastasin.
Suhteeni Satakunnan Kansaan ei ole hetken poltteesta syntynyt liitto. Takana on vuosien kiertely ja kaartelu mielipidesivuilla ja yliöissä. Allekirjoittanut toimi aktiivisena osapuolena. Toki lehtikin osoitti kiinnostusta tekemällä haastattelun silloin tällöin.
Liiton syntyminen edellytti puhemiehen – tai tässä tapauksessa naisen – väliintuloa, kun eräs naiskolumnisti pääsi viime kuntavaaleissa Porin kaupunginvaltuustoon. Syntyi tarve uusille kirjoittelijoille.
Porin seudun vihreiltä tiedusteltiin, että olisiko teillä sanavalmista nuorta vihreää naista? Toiminnanjohtaja Anna Tuli ilmoitti, että sellaisia kyllä on, mutta kävisikö vaihtelun vuoksi keski-ikäinen kokoomuksesta loikannut mies.
Niin että tässä sitä nyt ollaan.
Tässä vaiheessa on kerrottava, että tämä ensimmäinen kolumni on esittely kolumnistille tärkeistä asioista. Tulevat juttuni eivät ole näin vihreitä.
Tamperelainen tuttava soitti. Kertoi, että oli eronnut SDP:stä ja liittynyt kokoomukseen. Syy poliittisen viiteryhmän vaihtamiseen oli suunnilleen sama kuin minullakin: kyllästyminen pysähtyneisyyteen ja siihen, että omalle toiminnalle ja ideoille ei löytynyt luontevaa kasvualustaa.
Ajattelin myöhemmin, että tämä kahden yksilön tapaus kuvaa tietynlaista yhteiskunnan ja arvomaailman muutosta. Joku vanhempi yhteiskunta-analyytikko saattaisi sanoa, että työväki keskiluokkaistuu. Joku nuorempi pohtii siirtymää arvokonservatismista arvoliberalismiin.
Yksilön näkökulmasta kysymys on itsen ja arvomaailman toteuttamisesta. Muutoshaluinen ja mahdollisuuksia näkevä ihminen ahdistuu pysähtyneessä ympäristössä, joka näkee muutokset uhkana ja pahimmillaan kärsii vieraanpelosta.
Onnittelin tamperelaista. Valistin häntä, että nyt kun hänen silmänsä ovat avautuneet ja hän näkee ympärillään uusia mahdollisuuksia, hänelle syntyy valmiuksia siirtyä kokoomuksestakin eteenpäin.
Kokoomuksessa suurimmat ahdistavat tekijät omalla kohdallani olivat liiallinen Nato- ja ydinvoimaintoilu. Vihreiden periaateohjelmassa ei ole montaakaan kohtaa, joiden takana en voi seistä. Ratkaiseva iso plussa vihreille oli, että minua pyydettiin mukaan toimintaan. On helpompaa toimia siellä, minne pyydetään, kuin siellä, minne täytyy väkisin tuppautua.
Löysin vihreistä nostetta. En tarkoita tässä yhteydessä nosteella vihreiden kannatusta, vaan henkilökohtaista kokemusta toiminnasta: aitoa tulevaisuusajattelua, vastuuntuntoa, ennakkoluulotonta ja avointa suhtautumista asioihin ja ihmisiin sekä puuttumista räikeisiin epäkohtiin.
Ratkaisevin iso plussa vihreille on aidosti luovat ihmiset, persoonat, luova luokka.
Filosofi Pekka Himanen on esittänyt ajatuksen rikastavasta yhteisöstä. Luovuus syntyy rikastavissa yhteisöissä, joissa ihmiset innostuvat toistensa ajatuksista ja innostavat toisiaan. Ihmiset haluavat synnyttää yhdessä jotakin uutta ja kokevat voivansa käyttää kykyjään. Löysin luovan puolueen.
Puoluepolitiikkaa ei ole totuttu pitämään erityisen luovana ja innovatiivisena ympäristönä. Pikemminkin politiikkaa kuvaa mustamaalaus, juonittelu, piittaamattomuus kansalaisten mielipiteistä, vaalilupausten unohtaminen sekä muut muistinmenetykset. Tästä säännöstä on olemassa poikkeuksia – onneksi.
Neuvo jokaiselle ikään, sukupuoleen, uskontoon tai uskonnottomuuteen, kansallisuuteen ja kaikkeen sen sellaiseen katsomatta: kannattaa pyrkiä sinne, missä on nostetta, missä ajatukset saavat ilmaa siipiensä alle. Ei kannata jäädä sinne, missä ei ole ilmaa edes hengittää. Kun katto on korkealla, on tilaa suurille ajatuksille."
Kyseinen mies oli aloittanut varsinaisen puolueaktiivin elämän vasta viime kesästä lähtien ja loikannut kunnallisvaalien alla Kokoomuksesta Vihreisiin. Hänen kolumminsa näkökulma Vihreistä oli kiinnostava (eli se ei ollut kliseinen), joten halusin keskustella hänen kanssaan kasvokkain näistä asioista. Loikkaaminen kertoi mielestäni puolueisiin nähden objektiivisestä näkökulmasta, josta halusin tietää lisää.
Tentein Heikiltä hänen mielipiteitään eri puolueista, kokoomuksesta, demareista, vasemmistoliitosta, keskustasta, perussuomalaisista. Tämän kierroksen jälkeen siirryimme hänen analyysiinsä Vihreistä. Hänen analyysinsä kaikkien puolueiden kohdalla käsitteli lähinnä Satakunnan tilannetta, poikkeuksena Kokoomus Tampereella ja Vihreät Helsingissä. (keskustelun tarkempi analyysi on vielä luvan varassa)
Keskustelun päätteeksi Heikki kehotti ottamaan yhteyttä Satakunnan vihreiden toiminnanjohtajaan Anna Tuleen ja antoi tämän numeron. Olin aivan liekeissä tunnin pituisesta keskustelusta, että päätin soittaa Annalle välittömästi ja kysyä, että onnistuisiko hänelle juttelutuokio vielä tänään. Tyypillinen liike mulle... En tosin uskonut, että hänelle olisi oikeasti sopinut.
Soitin numeroon, ehdotin tapaamista vielä tänään ja kerroin puhuneeni Heikin kanssa ja haluaisin jutella. Sain hämmentyneen vastaanoton. Epäilykseni heräsivät ja kysyin, että oliko hän Vihreiden jäsen. Ei kuulemma ollut. Olin näppäillyt kännykkääni väärän numeron!
Pahoittelin ja lopetin puhelun. Aloin miettimään seuraavaa siirtoani. Halusin todella soittaa Tulelle. Tiesin, että saisin tietää numeron helposti sähköpostista, minulle oli jo tullut melkein vuoden päivät Vihreiltä sähköpostia. Nyt pitäisi vain päästä nettiin. Ja juuri sinä jumalan kertana, kun olin jättänyt koneeni ja mokkulan kotiin.
Kirjasto tuli ensimmäiseksi mieleeni. Kävelin lähimpään ärrään, josta sain ohjeet. Kirjasto oli suljettu. En luovuttanut vielä. Kirjaston lähellä oli Sokos-hotelli. Hotelleissahan voi olla netti aulassa. Tässä ei ollut. Sain kuitenkin vihjeen, että hotellia vastapäätä olevassa baarissa olisi netti. Menin sisään, kiersin paikan (ihan täynnä porukkaa) ja kysyin baarimikolta, missä on netti. Löysin pienen kopin, jossa oli näppäimistö ja näyttö. Näyttö toimi, mutta kone ei itse mennyt päälle. Joten se siitä.
Mieleeni kuitenkin pälkähti, että Nuorisokahvila Nuokkari voisi olla auki ja siellä voisi olla jopa kone, oltiinhan Porissa! Harjavallassakin oli. Tai tarkemmin ottaen kaikkialla, paitsi siinä, jota itse ylläpidän... Kohti Nuokkaria!
Nuokkarilla kysyin ensimmäiseksi konetta. Minut ohjattiin sinne, mutta varoitettiin, että koneen aukeamiseen voisi mennä aikaa, vanha kone. Siinä oli korppuasema. Sen käynnistyminen kesti varmaan 20 minuuttia, ainakin. Ostin sinä aikana Pepsin ja ihastelin tiloihin hankittuja aktiviteettejä. !Pleikkari kakkonen ja Guitar Hero!
Ikäisyyden jälkeen pääsin nettiin ja tarkistin sähköpostista numeron. Yhden numeron näppäilyvirhe. Välitön soitto.
Kerroin nimeni, suunnittelmani joskus saada elantoni politiikasta, keskustelustani Heikin kanssa ja ideasta, että voitaisiin tavata tänään, koska nyt on hyvä draivi menossa ja matkaan Poriin menee multa 45 min. Anna kiinnostui tapaamisesta ja sanoi, että hän soittaisi vielä Satakunnan Vihreiden puheenjohtajalle Tapio Merelle.
Jonkin ajan kuluttua Anna soitti, että Tapiolle ei valitettavasti sopinut tänään, mutta hän on kyllä tulossa. Anna nappasi minut Nuokkarin parkkipaikalta ja me mentiin yhdelle huoltoasemalle. Anna tarkasteli eri puolueiden ja Vihreiden tilaa järjetötoiminnan kannalta. Hän osasi hyvin kertoa, miten Vihreät ovat Satakunnassa pärjänneet ja mikä on tilanne. Keskustelimme myös siitä, että olen ollut ei-jäsenenä jäsenten sähköpostilistoille, joissa olen saanut käsiini muunmuassa heidän rahankäyttöön liittyviä tietoja, kuten esim. kunnallisvaalikampanjoihin liittyviä asioita. Se ei Annaa haitannut; puolet noilla listoilla olleista ei yleisesti ottaen ole jäseniä. Eikä vaalirahoituksen tietäminen ole ihmeellinen juttu, ei niissä ole mitään salattavaa. Pahus, olen luullut jo vuoden ajan olevani heidän tietämättään "salaisilla" sähköpostilistoilla, mutta että tää olikin ihan peruskäytäntö...
PS. Tämä on 30. blogikirjoitukseni! Blogini on siis tässä suhteessa siirtynyt "ukkoihin". Onnea!
PSS. Olisiko tämä jokin enne?
Pullovesi 1/2
http://www.pullovesi.fi/
Mitä jos vaikka... pullovesi kiellettäisiin lailla? Valinnanvapauden rajoittamistako? Vaiko yritysten rahanlypsännän rajoittamista? Vapaiden markkinoiden rajoittamista? Liian byroktaattista? Hmm.
Kuitenkin pulloveden kielto johtaisi sen myynnin räjähdysmäiseen kasvuun. Ihmisten joisivat ulkomailta tuoltua pullotettua vettä, koska se on kiellettyä ja jännää. "On se jännä". Vironreissut, ruotsinreissut, salakuljetus. Alaikäiset joisivat discoissa vettä, koska siitä tulee niin aikuinen olo ja se on kovismaista. Yhtäkkiä se ei olekaan viini, mitä mennään kittaamaan Ranskaan, vaan Evian.
Sitten tehtäisiin kuitenkin poikkeuksia lainsäädäntöön, kuten että pullotettua vettä saa tuoda omaan ja muutamien kavereiden käyttöön. Sitten Ministeri Thörs protestoi julkisessa tiedotustilaisuudessa pullovesikieltoa tuomalla Ranskasta Eviania monta pulloa ja juomalla se tilaisuuden aikana. Syytä hän ei tähän kerro, mutta sen oletetaan olevan protesti sille, että Suomi ainoana EU-maana on kieltänyt veden pullottamisen myyntitarkoituksessa.
Myyntikielto on johtanut siihen, että nyt suomalaiset salakuljettamisen lisäksi alkavat tislaamaan vettä metsissä ja kerrostaloissa. Tämän takia syttyy vuosittain muutamia metsä- ja kiineistöpaloja. Tislattu vesi laitetaan pulloihin, joiden jälkeen se viedään "salajuottamoihin", joita poliisit joutuvat säännöllisin väliajoin ratsaamaan, jotta tämä laiton toiminta saadaan kitkettyä kansan keskuudesta. Tislauksen taito kuitenkin liikkuu nopeasti mese- ja nettiskeskusteluissa, ja youtube on pullollaan tislausta kuvaavia videoita. Ministeri Linden alkaa tässä vaiheessa ajamaan poliisille oikeuksia näiden nettisivujen sensuroimiseen ja viestintäohjelmien keskustelujen tallentamiseen ja tarkkailuun. Koska osa mese-keskusteluista on voitu tallentaa tietokoneelle, tulee poliisille antaa myös oikeus internetin välityksellä tarkkailla ihmisten tietokoneita. Yrityksiin tämä lainsäädäntö ei yllä, koska muuten yrityssalaisuudet olisivat vaarassa.
Aikaa myöten alkavat gallupit huutamaan pulloveden uudelleenlaillistamista. Hallitukseen kohdistuu suuria paineita toisaalta laillistamiseen sekä toisaalta kiellon ylläpitämiseen. Loppujen lopuksi hallitus päättää järjestää asiasta kansanäänestyksen, onhan kansanäänestys demokratiaa (=kansanvaltaa) puhtaimmillaan. Vesipulloyritysten ahkeran lobbaamisen seurauksena poliitikot tekevät seuraavanlaisen äänestyskäytännön: KYLLÄ; kielto säilyy, EI; kielto kumotaan.
Miten tämä jännittävä saaga jatkuu?
"Jatkuu joskus myöhemmin kirjoitettavassa blogitekstissä"
Mitä jos vaikka... pullovesi kiellettäisiin lailla? Valinnanvapauden rajoittamistako? Vaiko yritysten rahanlypsännän rajoittamista? Vapaiden markkinoiden rajoittamista? Liian byroktaattista? Hmm.
Kuitenkin pulloveden kielto johtaisi sen myynnin räjähdysmäiseen kasvuun. Ihmisten joisivat ulkomailta tuoltua pullotettua vettä, koska se on kiellettyä ja jännää. "On se jännä". Vironreissut, ruotsinreissut, salakuljetus. Alaikäiset joisivat discoissa vettä, koska siitä tulee niin aikuinen olo ja se on kovismaista. Yhtäkkiä se ei olekaan viini, mitä mennään kittaamaan Ranskaan, vaan Evian.
Sitten tehtäisiin kuitenkin poikkeuksia lainsäädäntöön, kuten että pullotettua vettä saa tuoda omaan ja muutamien kavereiden käyttöön. Sitten Ministeri Thörs protestoi julkisessa tiedotustilaisuudessa pullovesikieltoa tuomalla Ranskasta Eviania monta pulloa ja juomalla se tilaisuuden aikana. Syytä hän ei tähän kerro, mutta sen oletetaan olevan protesti sille, että Suomi ainoana EU-maana on kieltänyt veden pullottamisen myyntitarkoituksessa.
Myyntikielto on johtanut siihen, että nyt suomalaiset salakuljettamisen lisäksi alkavat tislaamaan vettä metsissä ja kerrostaloissa. Tämän takia syttyy vuosittain muutamia metsä- ja kiineistöpaloja. Tislattu vesi laitetaan pulloihin, joiden jälkeen se viedään "salajuottamoihin", joita poliisit joutuvat säännöllisin väliajoin ratsaamaan, jotta tämä laiton toiminta saadaan kitkettyä kansan keskuudesta. Tislauksen taito kuitenkin liikkuu nopeasti mese- ja nettiskeskusteluissa, ja youtube on pullollaan tislausta kuvaavia videoita. Ministeri Linden alkaa tässä vaiheessa ajamaan poliisille oikeuksia näiden nettisivujen sensuroimiseen ja viestintäohjelmien keskustelujen tallentamiseen ja tarkkailuun. Koska osa mese-keskusteluista on voitu tallentaa tietokoneelle, tulee poliisille antaa myös oikeus internetin välityksellä tarkkailla ihmisten tietokoneita. Yrityksiin tämä lainsäädäntö ei yllä, koska muuten yrityssalaisuudet olisivat vaarassa.
Aikaa myöten alkavat gallupit huutamaan pulloveden uudelleenlaillistamista. Hallitukseen kohdistuu suuria paineita toisaalta laillistamiseen sekä toisaalta kiellon ylläpitämiseen. Loppujen lopuksi hallitus päättää järjestää asiasta kansanäänestyksen, onhan kansanäänestys demokratiaa (=kansanvaltaa) puhtaimmillaan. Vesipulloyritysten ahkeran lobbaamisen seurauksena poliitikot tekevät seuraavanlaisen äänestyskäytännön: KYLLÄ; kielto säilyy, EI; kielto kumotaan.
Miten tämä jännittävä saaga jatkuu?
"Jatkuu joskus myöhemmin kirjoitettavassa blogitekstissä"
PEP-ohjelma
Mä en tiedä mikä mulla on oikein näihin eri lyhenteisiin... Kuitenkin, kyseessä on Persional Efficiency Program (PEP) joka on jonkin yrityksen joskus vuonna 2000 käyttämä yksittäisen työntekijän tuotannonnosto-ohjelma. Yritys on kansainvälinen, joten kyllä tämä on varmaan ollut todella toimiva. Kirjasta (Karry Gleeson; Toimi heti, Lopeta lykkääminen) käy tosin ilmi, että minulle ilmiselvää teknologiaa oltiin vasta ottamassa käyttöön. Siksipä ei tuon yrityksen nettisivuilta löytynyt juuri tämän nimistä koulutusohjelmaa. Uudemmat on kai päivitetty teknologian osalta.
'
Kirjan idea on yksinkertainen. Ensin tulee opetella tekemään asioita heti. Sitten täytyy opetella suunnittelemaan työskentelyä esim. päivä-, viikko-, ohjelmilla jotka tehdään strategioiden ja päämäärien perusteella ja sitten vain toteutetaan suunnitellut asiat. Yksinkertaista.
'
"Kun pureutuu oikein tarkkaan ”menestyä” sanan merkitykseen, huomaa sen tarkoittavan yksinkertaisesti suunnitelmien läpiviemistä.” F.W. Nichol.
"Kun pureutuu oikein tarkkaan ”menestyä” sanan merkitykseen, huomaa sen tarkoittavan yksinkertaisesti suunnitelmien läpiviemistä.” F.W. Nichol.
'
Niin. Mä kokeilin tätä systeemiä sitten käytännössä. Aloitin tiistaina hoitamalla muutamia asioita, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Huomasin kuinka paljon pikkujuttuja mulla onkaan tekemättä. Keskiviikkoaamuna tein päiväohjelman, jota sitten pyrein noudattamaan. Jonkin verran se kusi, muttei kovin pahasti. Laitoin hyppytunnille 75 minuutin suunnitteluvarauksen ja sen aikana suunnittelin, miten aion lukea filosofian reaaliin. Huh. Suunnittelin myös muutamia koulujuttuja. Huh. Tajusin, että olisin suossa, jos en olisi lukenut tätä kirjaa toista kertaa. Ja tällä kerralla oikeasti alkamaan elämään sen mukaan. Huh.
Myös tämän päivän suunnittelin aamulla. Tänä aamuna tosin suunnitelma on kussut aivan armottomasti. Rehellisesti sanottuna, sitä ei tullut noudatettua lähes lainkaan. En kuitenkaan aio lannistua!
'
”Mikään maailmassa ei voi korvata sitkeyttä. Ei lahjakkuus; epäonnistuneita lahjakkaita ihmisiä on kaikkialla. Ei nerous; väärin ymmärretty nero on suoranainen käsite. Ei koulutus; maailma on täynnä koulutettuja hylkiöitä. Vain sitkeys ja päättäväisyys yltävät mihin tahansa.” Calvin Coolidge, USA:n 30. presidentti.
”Mikään maailmassa ei voi korvata sitkeyttä. Ei lahjakkuus; epäonnistuneita lahjakkaita ihmisiä on kaikkialla. Ei nerous; väärin ymmärretty nero on suoranainen käsite. Ei koulutus; maailma on täynnä koulutettuja hylkiöitä. Vain sitkeys ja päättäväisyys yltävät mihin tahansa.” Calvin Coolidge, USA:n 30. presidentti.
'
Tänään sain myös vastauksen yhdeltä Satakunnan kansan kolummistiltä, Heikki Rantalalta, jolle lähetin sähköpostia ja ehdotin tapaamista, koska halusin jutella eri puolueista. Ilahtui siitä, että näköjään joku oli hänen ja kolummeista vastaavan toimittajan lisäksi lukenut hänen kirjoituksensa. Hän ehdotti, että tavattaisiin lauantaina. Yllättävän aikaisin siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)